lauantai 17. lokakuuta 2015

Esittelen teille loistavan humoristin ja satiirikon


Vaan voiko olla juurikaan totta, etten ole tällä koko Suomen seuraamalla palstalla esitellyt herra Gustave Flaubertia, joka kuuluu ehdottomiin ykkössuosikkeihin meikäläisen listauksissa.

Oikeastaan hänen kirjansa "Valmiiden ajatusten sanakirja" on kirjahyllyni tärkein teos. Etten sanoisi aivan elämännuorani ja punainen lankani. Saan siitä hyvät naurut aina kun siihen tartun, niin oivallisen pirullisia ovat Gustaven havainnot. Sääli, etten saanut tuntea häntä! (Matka Gustaven haudalle olisi vähintäänkin velvollisuuteni kiitollisuuden osoitukseksi. *)
Kerta kaikkiaan tämä kirja on niin keskeinen perusteos, että olen vuosien varrella hankkinut sitä useitakin kappaleita lahjaksi niille, joiden huumorintajun olen arvellut tämänkaltaista satiiria sietävän ja joita olen erityisesti halunnut kiittää. (Sen sai esimerkiksi eräs vanha, nyt jo eläköitynyt gentlemanni, joka johdatteli minut erään erikoisalan keskeisten käytännöntaitojen äärelle.)

@@@

Gustave oli oikea piikikkään satiirin huippunero. Madame Bovary kai on mainitsemaani teosta kuuluisampi, mutta tässä kirjassa on omanlaistaan jytyä. Siitä käy muun muassa erityisen hyvin selville se seikka, että tietyt mielipiteet ja kärjistykset tuntuvat tämän ajan tuotoksilta, mutta itse asiassa ovat pyörineet ihmisten päässä vuosisatoja. (By the way: kuinka herrantähden jokainen sukupolvi ajatteleekaan olevansa jotenkin erityinen väriraita ajan pitkässä, harmaassa villalangassa!)

 
@@@

Lainaan Gustavelta joitakin mainioita "Valmiita ajatuksia":

AAMUVIRKKU
Aamuvirkku ihminen on kunnon kansalainen.
Jos käy nukkumaan aamuneljältä ja herää kahdeksalta on laiska.
Mutta jos menee vuoteeseen kello yhdeksältä illalla ja nousee seuraavana aamuna viideltä
on ahkera.

Tätä pitää vähän aikaa miettiä, kunnes koko naurettavuus avautuu. Ja se on tämä: kun ihminen kertoo heränneensä kello 5, on se ahkeruuden merkki, vaikka hän olisi nukkunut kokonaista 8 tuntia toisin kuin aamuyöstä maate mennyt, joka lepäsi 4 tuntia mutta heräsi "vasta" kahdeksalta..
Eikö meillä vieläkin ole vähän se käsitys, että varhainen kana jyvän löytää?

AIKAKAUSI, NYKYINEN
Tuomitkaa ankarasti. Valittakaa sen epärunollisuutta. Kutsukaa sitä "siirtymän ja rappion kaudeksi."

...ja huom, Gustave eli siis 1800-luvulla.

ALKOHOLISMI
Syy kaikkiin aikamme tauteihin.

ARKKITEHDIT
Aina ääliöitä. Unohtavat taloista portaat.

@@@


Pakko ottaa myös muutamia hauskoja havaintoja:

LÄÄKETIEDE
Pilkatkaa niin kauan kuin teillä riittää terveyttä.

TOHTORI
Aina "kelpo tohtorimme".
Oikea taikuri niin kauan kuin hän nauttii luottamustanne, mutta varsinainen puoskari jos riitaannutte.
Kaikki lääkärit ovat materialisteja.
"Sielua ei löydetä leikkausveitsellä."

Lääketieteen pilkkaajia ja kyynikkoja on ollut siis aiemminkin :) Kuva lääkäreistä materialisteina ei sekään ole uusi (eikä yleisesti ottaen minun mielestäni ihan vääräkään, nimimerkillä Oma Havainto).

OMAISUUS
Kun kuulette puhuttavan jonkun suuresta omaisuudesta, huomauttakaa aina: "Saapa nähdä kauanko sitä kestää."

Eikö kateus olekin kuulunut ihmisluonteeseen maailman sivu! Sille täytyy olla genomissa jokin ihan oma logus, jossa se sijaitsee.

@@@

Kyllä maailmassa siis huumoria on piisannut aina! Ja pirullisia tarkkailijoita, kuten Gustave, jonka säkenöivän terävä äly vetää mykäksi, kun tuota kirjaa selailee.

Päätän raporttini yhteen lukuisista väläyksistä.

"HAIHATTELU
Haihatteluksi sopii kutsua kaikkia niitä ajatuksia, jotka ovat niin korkealentoisia,
ettette kykene ymmärtämään niitä."


Parhain terveisin,
Teidän

Helga

*Hänet on haudattu Roueniin, Normandiaan.




4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Pitääpä tutustua jossain vaiheessa.

Oma suosikkihuomirstini ja satiirikkoni on ehdottomasti Mark Twain, jonka tuotoksia on hyllyssäni sekä käännettyjän että alkuperäiskielellä. Hänen "esseensä" saksan kielen karmeudesta on suosikkini, itse saksaa sujuvasti osaavana.

Harmi vain, että tänä vuonna ilmestynyt, suomennettu Mark Twainin elämäkerta on huonoa kieltä ja mielestäni jopa käännösivhreitä. "Practical joke" kun ei suomeksi edelleenkään ole käytännön pila vaikka miten yrittäisivät.

Niinpä, ei mitään uutta auringon alla.

TErv. Maarikka

Helga von Köchel-Verzeichnis kirjoitti...

Maarikka, olen lukenut Hucleberry Finnin :D mutten muita hänen kirjojaan.
Olisiko suosittaa jotakin (hyvää käännöstä)?
t. Helga

Anonyymi kirjoitti...

Hmm.. ainakin lyhyet "Irtolehtiä Aatamin päiväkirjasta" ja "Eevan päiväkirja". Ne ovat pieniä, ohuita, nopeasti luettuja. Ja huvittavia.

"Matkakirjeitä maasta" on yliveto; suorastaan uskalias, kun ottaa huomioon million ja missä se on kirjoitettu. Tätä suosittelen ensisijaisesti.

Jenkiin kuningas Arthurin hovissa luin kauan sitten ja pidin siitä kovasti; nyt en tiedä, miten suhtautuisin.

Mark Twainin itsekirjoittamaa elämäkertaa en suosittele. Se on hajanainen (tosin myös Twainin kirjoitustyyli oli sitä) ja käännöskukkaset suorastaan hyppivät silmille.

"Koiranelämää", matkajuttuja, lainasin juuri kirjastosta. En edes tiennyt suomennoksesta, joten sitä en voi vielä arvostella.

Englanninkielinen matkakertomus Euroopasta ja Pohjois-Afrikasta (Innocents abroad) on hihityttäneet monta kertaa. Siinä on juuri tuo tarina saksan kielen kauheudesta.
Kirjasta on olemassa 20-luvun käännös (I.K.Inhan kääntämä), mutta en ole koskaan nähnyt sitä. Olen tankannut englantia.

Siis ensiksi Matkakirjeitä maasta, sitten vasta muuta.

Terv: Maarikka

Helga von Köchel-Verzeichnis kirjoitti...

Jesh, kiitos !!! Pistetään haku päälle kohteena "Matkakirjeitä maasta". :D
t. Helga