Akkuporakoneen käyttöohjeet, piirakkapohja ja verhoniksi

www.abeforum.com

Kekrin jälkeen kun laskeudutaan kaamokseen ja kaaokseen, niin on hyvä ottaa heti alkuun tälläinen suloinen ilokuva virittämään aivostoa oikeille taajuuksille. Nimittäin: iloa ja virkistystä voi löytää myös hämäryydestä, tihkusateesta, harmaudesta ja siitä, että työpäivän päättyessä ei näe kengänkärkiään pidemmälle. Me ei lannistuta! Pois se meistä.

Me ryhdytään toimiin nimittäin!

Me mennään aamusta autotallin sivuvarastoon keräämään päivän työkalut. Niihin kuulvat seuraavat partikkelit:

1. akkuporakone + vara-akku (molemmat akut toki valmiiksi ladattuina edellisen käyttäjän jäljiltä)+ erikokoisia poranteriä

2. erikokoisia ruuvimeisseleitä (ristipäämeisseli ja se tavallinen suora, eri kokoja siis)

3. pop-niittipurkki, josta käytetään vain 1 niitti ja sekin muulla tavoin kuin alkuperäinen tarkoitus on

4. puolenkymmentä ruuvia

5. terävä ja järeä puukko (ehdottomasti välttämätön)

6. hiekkapaperia

7. mustaa spraymaalia (matta)

8. papinmulkku (jos ette tiedä, mikä se on, niin kysykää rautakaupasta. En oikeasti tiedä sille muuta nimeä.)

9. Jeesusteippiä (varalta, voi olla ettei tarvita)

10. koska aina pitää tarvita kymmenen jotakin, niin tähän pitää keksiä joku. Vaikkapa pinsetit.

@@@

Me perehdytään porakoneen anatomiaan ja fysiologiaan. Me saadaan amanuenssin avulla (isäntä) selville, että kun poranterän pidikettä pitää paikallaan ja poran asetuksissa on valintarengas käännetty kohteeseen, joka näyttää terän kuvaa, niin terän kiinnitysaukon saa suurenemaan ja pienenemään itsekseen suuntaa vaihtamalla. Poranterä tulee laittaa sinne kolmen pitelykärjen keskipisteeseen, sitten vaan ulointa muovirinkulaa pidetään paikallaan ja annetaan hanaa: wriiiiiiiiiii! Ja kas, poranterän kiinnityspidikkeet älyävät sulkea terälehtensä poranterän ympärille ja se jää sinne vähän kuin heteeksi - jos muistatte niittyleinikin systeemit kansakoulusta.

Sitten vaan poraamaan. Tai ensin pitää siis löytää porauskohde. 

Omalta osaltani löysin sen metsästä, sillä akkuporakoneopiskeluni on sekundaarista varsinaiselle tehtävälleni, joka on....huhuu: salainen. (Huom. takana ei ole mikään äärijärjestö, eikä sabotaasi suunnitteilla.)

Metsässä irrottelin erään puisen osan eräästä toisesta osasta aivan viattomasti vain kuin kuka tahansa kaltaiseni herttainen postmenopausaalinen kiltti täti-ihminen, jolla jalassa on omatekemät villasukat (vahvistettu kantapää). Sanalla sanoen: ihminen, joka ei tekisi kärpäsellekään pahaa ja on nuin vain nupikseen lähtenyt porakoneen kanssa päiväkävelylle metsään. Sillä täytyyhän koneenkin edes joskus päästä tuulettamaan puupölyn tunkkaistamia sisuskalujaan (kuva yllä)!

Jos tätimme nyt papinmulkun ja meisselin avulla irrottaa pari pientä yksityiskohtaa maastovälineestä, joka ei ketään kiinnosta ja jota ei kukaan oikeastaan edes omista, niin se on vain herttainen yksityiskohta. Ja jos hän tuon jälkeen lyhyen aikaa halkoo ilmaa akkuporakoneen äänialalla, eivät metsäneläimet siitäkään ole moksiskaan. (Muita ei näkynyt.) Kas näin se käy.

Pikaohje porakoneen käyttöön:

1. ota kone, akku ladattuna

2. etsi kohde

3. valitse sopivan paksuinen poranterä

4. pyöritä käsin kiinnitysrullaa hieman auki ja sitten rullasta kiinni pitäen paina kaasua, niin pidikeleuat aukenevat

5. aseta poranterä leukojen väliin, vaihda poran pyörimissuuntaa, pidä edelleen kiinni kiinnitysrullasta ja anna koneen käydä leukojaan sulkien, kunnes tunnet poranterän alkavan pyöriä 

6. älä halkaise sormiasi, jos voit

7. tee papinmulkulla pieni alku porauskohteeseesi, jotta poranterän kärki istahtaa siihen mukavasti

8. losauta poranterä kohteeseen ja paina kaasua, wriiiiiiiiiimmm!

9. poraa suoraan, se helpottaa jatkotyöstöä

10. liikuttele poranterää porausaukosta välillä ulos ja välillä sisään, kuten... no olkoon, mutta sillä tavalla saat porausjätettä nostetuksi porausreiästä, eikä se "möhni" porausaukon sisällä.

11. jos poranterä ei tunnu pureutuvan porauskohteeseen, tarkista  poranterän kiertosuunta. Nimittäin, toinen pyörimissuunta on "haukkaava" ja toinen "hastalavista"-tyyppinen. Tämäkin tuli huomatuksi.

12. jos poraat tiskipöydällä, pysäytä kone ennen kuin olet edennyt alakaappiin.

Kas näin! Ei sole sen kummempaa! Kyllä porakoneen käyttö istuu naisen käteen kuin paras antiloopinnahka. Tai paremminkin, jos totta puhutaan.

@@@

Tämä ei ole se piirakka. On netistä joku virikekuva vain.

Tämän päivän (isän) kakku tuli tehtyä jo eilen ja tytärkin toi oman panoksensa, joka oli jotakin hienoa panoffeeta tms. Mutta minäpä se rääpäsen kaikki piirakat tällä samalla karvahattu-tyyppisellä peruspohjalla, jonka joku kiltti rouvaihminen antoi Kodin Kuvalehdessä kymmenkunta vuotta sitten. Tällä perusohjeella voi tehdä ihan minkä piirakan tahansa ja aina kansa kohisee ihastuksesta. Kas näin tässä:

Perustaikina piirakkapohjaksi

150 g voita (aitoa, ehtaa) sulatetaan ja vähän jäähdytellään

1,5 dl sokeria paiskataan joukkoon

Nämä vaahdotetaan koneella.

2 kananmunaa lirautetaan sekaan edelleen vatkaten.

2 rkl maitoa myös mukaan.

Lopuksi 2,5 dl vehnäjauhoa + 1,5 tl leivinjauhoa.

175 astetta ja 40 min, kiertoilmauunissa menee vielä vartti lisää jos marjat on lähtöjään jäisiä.

Thäts it.

Mikä tahansa marja käy tuohon päälle. Tai omena.Tai granaattiomena, joka nyt näyttää olevan vähän joka tytön ruokalistoilla ja keittiöissä valmistumassa (on IN-juttu kai?).

Ruukaan laittaa marjojen (etenkin puolukoiden) päälle kyllä tuhtisti sokeria. Kuka sitä nyt kärsimään rupeaa kun kakku muutoin on niin mehevä ja herkullinen.

@@@

Verhoniksi

Jos kellä sattuu olemaan muuttoja sinne sun tänne ja verhot välillä venyvät pitkiksi ja välillä keräävät helmansa ylöspäin, niin tässä niksi (joka kuulemma on Ikeassakin neuvottu, sanoi kaikkitietävä tyttäreni). Se menee näin:

Ostetaan farkkujen lahkeiden lyhennysnauhaa eli kiinnisilitettävää kuitukangasnauhaa, jossa on jotakin muovinpaloja, jotka raudan alla sulaessaan kiinnittävät lahkeet. Tiedätte varmaan nimen paremmin.

Sitten vaan vekille verhon alaosaa, väliin nauha + silitysraudalla 15 sek per kohta ja thäts it. Ei tarvinut luiruilevaa, hankalasti käsiteltävää voileeta tms. ryhtyä ompelukoneen kanssa taltuttamaan. Heleppo nakki! Eikä tarvinut uusia verhoja ryhtyä kaavailemaan. (Taas.)

Ja näin se kellonprkele on taas juossut kuin henkensä edestä ja asettanut viisarinsa mielenosoituksellisesti suppuun kohti kattoa. Halavatun hättäinen masiina!

Joten eipä auta kuin asettaa viisarinsa nippuun alaspäin ja kaatua makuuksilleen.

Voikaatten hyvin ja be careful out there, jos poran kanssa alatte pelleilemään :D,

Teidän

Helga