Aattelin tehdä pienen pikaisen päivityksen, mutta saahan sitä ajatella. Viittaan edelliseen blogitekstiin. Tiedä häntä mikä meni pieleen, mutta nyt hituroi tämä iPadikin, jolle siis en ole antanut päivittymislupaa. Vai annoinko sittenkin? Tämä arpoo nyt jokaista tekstiä hetkisen ikään kuin aprikoiden, riittääkö harkintakykyni vai joutuuko hän sensoriksi tähän väliin tarkistaakseen ovatko tuotokseni painokelpoisia. (Saattaa olla aihettakin.)
@@@
Uskokaa tai älkää, makaan puoliksi avatulla vuodesohvalla ratsastushousuissa ja chapseissa. (Viimemainitut ovat ikään kuin säärystimet, mutta nahkaiset. Niissä on lenkki jalkapohjan alla ja vetoketju pohkeen puolella.) Vieressäni on kasa toppatakkeja, villasukkia ja retkeilykamppeita. Toisella puolella on olohuoneen vanha sohvapöytä, jonka päällä on makuupussin suojapussi, lapsenlapsen Scarryn autokirja, musta muovikori ja kasa verhoja.
Oikeastaan tuo kuvastaa varsin hyvin tilannettani, jota hieman tässä mietiskeltyäni tulin seuraavaan oikeamieliseen päätelmään:
On ihmisiä, joilla
1. huusholli, elämä, kauppalasku, kuistinrappuset, pihaistutukset ja postilaatikon tukikepit ovat viivasuorissa järjestyksissä. Remonttimaalattuina, hiottuina, aseteltuina, kuokittuina, möyhittyinä ja haravoituina.
Siihenpä se jääkin heidän osaltaan, sillä heillä menee koko energia rikkumattoman järjestyksen ylläpitoon. (Huomaatteko pienen happamia-sanoi- vivahduksen?)
On ihmisiä, joilla
2. huusholli koostuu purkamattomista laatikoista, ripustamattomista verhoista (pestyt kyllä!), hyllynreunalle kasatuista tauluista, läjäytyneistä toppavaatteista, varastoimattomista kesävaatteista, otsalamppuröykkiöistä, haitarista, parittomista määristä käsipainoja. He makaavat puoliksiavatuilla vuodesohvilla ratsastushousuissa ja chapseissa.
Lähteäkseen kohta ratsastamaan. Sillä heillä menee koko energia rikkumattoman kaaoksen ja "teen mitä huvittaa"- elämänmenon ylläpitoon.
Ja sitten on ihmisiä, joilla
3. tämä kaikki onnistuu hyvin synkronoituna. Lisäksi he kykenevät ongelmitta huolehtimaan pojanpojan pianotunnille, siskon kansalaisopistolle ja mummun saunavuorolleen. He piipahtavat ennen ratsastustuntiaan hakemassa vaarin postipaketin ja kuljettavat tyttären samojedin agilityyn. Päivisin he uurastavat iloisina ja virkeinä työpaikoillaan. Ilman ruokataukoa.
@@@
Käännän hetkeksi kylkeä ja lähden sitten harrasteisiin. Jääköön verhot ja kesävermeet. Pääasia, että pysyy liikkeessä.
Virkistävää ja valoisaa kaamosta,
toivoo Helga (tällä kertaa pienin kirjaimin)
Alle piti tulla kuva, mahtaako iPad hyväksyä sen julkaisemista?
2 kommenttia:
Kuvaa ei näy, ei ainakaan minun toosassa.
Mitäpä kaaoksesta, tärkeää on eläminen, kuten pakasterasioiden etsiminen kivien alta tai laukkaaminen chapsit jalassa pitkin syksyistä oraspeltoa.
Ihania ratsastusretkiä edelleenkin!
Lisäsin kuvia tässä pöytäkoneella tiedostoistani, kun kerta iPad dissasi imuroidut kuvat.
Lähetä kommentti