Amaryllis, kardemyllis, piparyllis, hyasinthyllis - jouluko se siellä?

Joulun aikaa, ihmiset.

Tänä jouluna emme hössötä emmekä hääsää. Niin kuin ei aiempinakaan jouluina. Liekö se enää muotiakaan? Lähipiiriä tutkaillessa vaikuttaa, että pahin jouluhypetys ei enää ole päivän sana. Onneksi vai onnettomuudeksi?

Moni on tänäkin jouluna töissä. Seikka, joka helposti unohtuu niiltä, joilla pyhäajat ovat itsestään selvästi aina olleet työstä vapaat. Tänä jouluna kannan vain hieman korttani kekoon - pieni uhri sen suhteen, mikä monen muun osaksi lankeaa. (Laskujeni mukaan edelliset neljä joulua on mennyt työnteossa.) Perhepiirissäni on myös toinen jäsen, jonka työajat eivät noudata "kahdeksasta neljään"- aikataulutusta. Hänellä osa joulusta kuuluu sorvin ääressä.
Laiska töitään laskee, sanoo Suomen kansa - ja kissa elää kiitoksella. Ja saahan sitä päivystyskorvausta ja jaba jaba. Mutta jonkun setelin soisin mieluusti niille pienpalkkaisille, jotka joutuvat leiviskäänsä kantamaan meidän kaikkien hyväksi silloin, kun märsyämme kinkkua kitusiin, napsimme piparkakkuja vadista ja tungemme kuudetta vihreää kuulaa kitaamme.

Kuva: Helgan varastosta

Pappeja haluan myös muistaa. Kohtaan toisinaan työssäni stressivatsaisia, väsähtäneitä ja uupuneita kirkon työntekijöitä. Vaikka moni ei ehkä pappisvirkaista pidä palomiehen, poliisin tai päivystyksen hoitajan väärttinä, niin kyllä vain seurakunnan työntekijöilläkin on tärkeä rooli suomalaisessa kulttuurissa, surun ja ilon hetkellä, jouluna ja pääsiäisenä. En väheksy myöskään muita uskontokuntia ja heidän pyhiään, mutta tietämykseni heidän seurakuntaelämästään on vähäinen. 

(Tällä hetkellä kuuluu sisäasiainhoidollisista syistä olla tarkasti monikulttuurinen ja muistaa kaikissa sanomisissaan äkkiä ja hätäisesti laajentaa asia suomalaisuuden ulkopuolelle. Siis, ettei kukaan -siis kukaan kantasuomalainen - suutu ja loukkaannu: "Jahas, oletkos suvaitsematon!" Eikä tämä kommentti ole asetettu halveeraamaan muista kulttuureista tulleita ja muualla maailmassa asuvia. Sillä heitä taitaa muualla maailmassa edelleenkin asua merkittävästi enemmän kuin Suomen rajojen sisäpuolella. Ja kunnia kuuluu heillekin. Ollaankos me tässä asiassa niin hirveän tarkasti muistettu kunnioittaa ja vahtia toisten sanomisia ennen Suurta Turvapaikkaperusteista mielipideilmastomuutosta?)

Helgan kuvavarasto: Orlandosta

Nyt, kun on muuteltu melkoisen tiheään, täytyy hieman huokaista ja koittaa keskittyä joulun tunnelmaan ilman suurta kouhkaamista. Isäntä tuolla alakerrassa kylläkin laatii jokavuotista joulusinappiaan ja taitaapa kurkkupikkelssi olla myös purkitettuna.  Mutta nämä ovat hänen siäisen biologisen kellonsa kilkatuksia, joihin vaimonpuolella ei ole osaa eikä arpaa. Pieni tiuku toki soitti minunkin sisälläni. Laadin nimittäin valkosipulioliivit, joidenka reseptin voin tässä muistinvaraisesti vielä paiskata kehiin, josko juuri se lajike vielä notkuvasta pöydästäsi puuttuisi :) 

Ohje on vanhasta Valion jouluruokalehdykästä vuodelta kuokka ja Jussi.

@@@@@@@@oliiveja@@@@@@@@@@

Valkosipulioliivit

1 purkki kivettömiä mustia oliiveja

1 valkosipuli

1-2 rkl hunajaa

1 vajaa tl rouhittua mustapippuria

1-2 rkl limen mehua tai sitruunamehua

2 dl ruokakermaa

1. paistinpannulle tilkka öljyä + silputtu valkosipuli, anna röyhähtää vähän, että valkosipulimössö vähän rentoutuu

2. mukaan limen mehu ja hunaja sekä mustapippuri

3. keittele nätisti n. 5 min

4. lorauta ruokakerma mukaan ja anna muhia n. 5 min

5. purkita kiehuvassa vedessä kuumenettuihin purkkiloihin, pari pientä Pilttiä tästä tulee

Enjoy!

Helgan kuvavarastolta: piparkakkutalo Jenkkilässä

Iloista ja nautinnollista joulunaikaa!

t. Helga

Ps. pahoittelemme kaikki, että kaunis talvikeli vaihtui masent.... tarkoitan (hys, ei saa masentaa ihmisiä jouluviikolla) alakuloiseksi vesikeliksi.