Joulukortin salainen teksti

Saivaaralta

"Hauskaa joulunodotusta!" tekstasi ystäväni tiedustellessani osoitettaan, jonka häpeällisesti olen kadottanut. Tunnen hänet ja tiedän tarkalleen, mitä tekstarin rivien välissä lukee. :D 

Ai että rakastan sarkastista huumoriaan, syvää, matalaa ja tummaa nauruaan! Hänen terävät havaintonsa on aina piilotettu viattomilta näyttäviin kommentteihin. Ne ovat kirurginveitsellä vedettyjä hiuksenhienoja leikkauspintoja, joista ei jää kuin aavistus arvesta.

Joulukorttien kirjoittamisen aikaan tulee kortinsaajasta aina jonkinlainen tunnelma. Mieleen nousee kiitollisuuden, rakkauden, lämmön ja yhteenkuuluvuuden tunteita. Mutta jos rehellisiä ollaan, nousee kellarin syvistä perunalaareista myös joitakin tunkkaisia, homeenhajuisia ja pimeitäkin fiiliksiä.

Tutkailen korttipinoa. Minkä viestin haluaisin rivien väliin laittaa (vaikka näkymättömällä appelsiinikirjoituksella kuten Enid Blytonin Viisikko- ja Salaisuus-sarjoissa)? Katsotaanpa...

Kuva retkikaverista. Kuva on Käsivarren Lapista.

Ystäväni J, joka leiriytyy tammikuussa keskelle kairaa itsekseen, letittää paksun tukkansa tiukalle letille vielä viiskymppisenäkin ja prutkuttaa sähkömoottorikäyttöisellä pikkuveneellään kapealla joella. Hänen tapanaan on räjähtää kaikkien ällistykseksi hillittömään nauruun kesken pönötystilaisuuksien. Hänelle kirjoitan näkymättömällä musteella näin: 

Olet rakas, hassu ja älytön! Suojelusenkeli varjelkoon sinua syvissä vesissä, korkeilla kallioilla ja luolissa, joissa rakastat kuljeksia. Varjeltakoon sinua myös pahalta maailmalta, jonka kanssa niin vähän olet onneksi joutunut vastakkain, kun tykkäät kulkea erakkona ihmispaljoudenkin keskellä.

Ystäväni T, jonka luona on aina ymmärrystä ja cappucino-kupillinen minua varten. Ikivanha ystävä, joka vieläkin kiittää siitä, että olin seuranaan muun perheen ja suvun lähdettyä Suviseuroihin, mutta hän ei enää lasketun ajan seudussa uskaltautunut matkaan. Tuo lapsi on jo aikuinen ja lapsia siunaantui sen jälkeen vielä toista kymmentä, mutta tämän tapauksen hän muistaa vieläkin.

Olet mestariselviytyjä, luonnonoikku - ihmeellinen ihminen! Viisaus, monitaitoisuus, kärsivällisyys ja äärimmäinen rehellisyys kiteytyy sinuun. Olet niitä harvoja ihmisiä, jotka avoimesti käsittelevät myös elämänsä epäonnistumisia, vastaantulleita vaikeuksia ja murheita kaiken sen suuren lahjakkuuden ja menestyksen takana. 

Ystäväni L, jonka ympärillä on aina leijunut glorian ja nousukiidon ilmapiiri. Hän on kuin Alexander Stubb: enkelten keinussa vauhtia ottava menestyjä. Nousuvauhti vetää puoleensa ihailijoita: lahjattomampia ihmiskohtaloita samastumassa onnetarten ottolapseen ja aplodeeraamassa kiikun heilahduksille. Kumpiko tarvitsee kumpaa enemmän?

Sanalla sanoen: olet huikea! Häikäisevä, häkellyttävä huippuihminen. Alexanderstubbit ovat rinnallasi kalpeita taikinanaamoja ja onnettomia luusereita. Media kertoo usein menestyksistäsi: milloin olet telkkarissa, milloin sanomalehdessä. Sinusta kirjoittaa Sippusalon Sanomat ja Jokikunnaan Jorinat, Aftonstadsblanketten ja Rijksmedia - kuvasi on Torsdalenin paikallisuutisten mainostekstin yläpuolella ja satut kameraan, kun Helsinki-Vantaan uusia tiloja kuvataan. Naamakirjaan et kuitenkaan koskaan suorasanaisesti raportoi voitoistasi. Sen sijaan tapanasi on antaa ymmärtää. Ja me ymmärrämme: taas tuli sulkia hattuun.

...Mutta voisitko edes kerran käydä tykkäämässä, kun sain pellillisen korvapuusteja onnistumaan? Tai kun ratsastustoveri tökkää aikajanalleni kuvan, jossa kolistelen matalia puomeja paksumahaisella Suomenhevosella? 

Ystäväni M, jonka Suomenlahden rannalla sijaitseva koti on kaunein ja tyylikkäin koskaan näkemäni ihmisasumus. Hän soittaa minulle junaan. Ja me puhumme (puhelinkopissa, huom!), analysoimme ja filosofoimme niin, että olen unohtaa nousta junasta oikealla asemalla. 

Muistan ikuisesti ensitapaamisemme! Olimme uusia ylioppilaita kokoontumassa syksyllä opiskelijajärjestön tilaisuuteen. Hän tuli paikalle Marimekon panoslaukku olallaan, kaivoi sieltä tarkassa järjestyksessä viimeisen päälle tyylikkäät kirjoitustarvikkeensa ja ryhtyi työhön. Ja työtä on riittänyt - monella saralla! Mikä onni alaisille, joidenka johtajana hän työskentelee suuressa kansainvälisessä yrityksessä. Hän on myötäelämisen ja kanssakulkemisen mestari.

Vanha ystäväni, olet ehdottomasti sosiaalisesti älykkäin ja psykologisesti nokkelin ihminen, jonka koskaan olen tavannut! Ei sellaista asiaa eikä solmua, jota et terävällä analyysilläsi saisi avatuksi! Ja aina me sanomme: voi että on ollut kiireitä. Ja sitten jäämme tuntikausiksi puhelinkeskusteluun, joka katkeaa yllättäen. Mutta tiedän, että puhelin soi kohta uudelleen. Soitat toisella puhelimellasi ja naurat: "Puhuin ensimmäisen puhelimen loppuun.... niin mihinkä jäimmekään, siis..."

Meekonvaara vai Annjaloanjin pahta, Saivaaralta kumminkin.

Näihin joulunalustunnelmiin,

teidän Helga