Papusoppaa, leveitä persuuksia ja emävalheita

Kuva: Helga

Tähänkö on tultu, etten ole muistanut laittaa tänne reseptiä yhdestä maailman parhaasta sopasta, nimittäin papusopasta! Hakuharava naurettavista blogihölötyksistäni ainakin haroi tyhjyyteen.

Korjaanpa nyt vahingon. Resepti on omatoimisesti mukailtu Helsingin Sanomissa julkaistusta ohjeesta, josta jäljellä on repaleinen lehtileike - aarre! Tässä sitä on nopea ja ruokaisa soppa kerrassaan.

Papusoppa 

(2 hengelle, Porvoon mitalla)

1 purkki valkoisia papuja tomaattikastikkeessa

1 törppö paseerattua tomaattia tahi tomaattimurskaa

1 rkl ruokaöljyä tai brassailijoille halpaa oliiviöljyä ja vielä fiinnimmille neitsytoliiviöljyä

2 dl kermaa (ohjeessa 1 dl, mutta eipä nyt pihtailla tässä)

Mausteita. Lehti suosittaa rakuunaa ja inkivääriä. Rakuuna loistaa poissaolollaan meikäläisen kaapeissa, joten paiskasin sekaan inkivääriä ja nyt meni garam masalaa ja vähän timjamia, mutta monesti laitan vähän mitä sattuu. Tänään ruikasin lopuksi perään vielä vähän ketshuppia.

Valmistus:

1. öljy kattilan pohjalle, mausteet pöläyetään öljyn syliin ja annetaan vähän kuplahtaa

2. jos on tomaatteja, pilko ne mukaan ja anna vähän tiristä

3. lisää paseerattu tomaatti (tai murska), anna vähän lämmetä

4. lisää pavut kastikkeineen

5. vetäise tehosekottajalla soseeksi

6. lisää kerma (ja tomaattisose)

Kokeilin tänään sopisivatko katkaravut soppaan lisukkeeksi. Kyllä vain! Uivat sopassa kuin kalat vedessä.

@@@

Helgan kuvavarastosta: Pompidou-keskuksesta joskus otettu kuva

Kun nyt päästiin ruokalajeista eteenpäin, tulevat mieleeni leveät ahterit eli persukkeet. Vaikka rosstraineri-kauteni onkin vielä varsin vaatimaton, niin elettiinpähän ennenkin mitä kaikenlaiseen sporttailuun tulee. En ole laihduttajatyyppiä, sillä painonhallinta perustuu lopulliseen syöntitapojen muutokseen, eikä mihinkään keimbritsi-ihmedieettiin. Ihmiselämä on aivan liian lyhyt haaskattavaksi mihinkään typerään lahdutuskuuriin. Sitäpaitten moni laihdutusvammaisista kuuluu sarjaan kestolaihduttajat. Laihduttelee enemmän tai vähemmän koko pienen ikänsä sen mitä ei höpötä syömisistään ja syömättömyyksistään. Että siinä se kuluu yksi ihmiselämä laihduttaessa. Ja kun kuolema saapastelee paikalle korjaamaan kotiin väsyneen, niin mistä toimesta Suuri Noutaja hänet tavoittaa: laihduttamasta. Eikä ihmispolo koskaan päässyt nauttimaan ruoasta ja herkuista ilman syyllisyyttä. Arkussa sitä sitten pikkuhiljaa laihtuu itse kukin.

Noh noh, jos kohta nyt hieman tuossa syrjähdinkin niin palaudun äkillisesti takaisin raiteilleni näin sanoen: 

Jossain vaiheessa oli aamuisin niin kiirus, että ehti hädintuskin kuraista hieman smuuttijuomaa töihin ajellessa. Ehkä siinä persuskin sitten vähän kapeni, mene tiedä, mutta niin kävi, että entisellä kotiseudulla vanhan ystäväpariskunnan luota lähtiessä huikkasi rouva pihamaalle perääni: 

"Turvallista ajomatkaa!... ja meän Rane sano, että solet laihtuhnu!"

Jäin tuota asiaa sitten miettimään. Ja tulin siihen tulokseen, että fitness-tyyppiset ihmiset aina vaivihkaa kuikkii toisten peräpeilejä, mittoo katseellaan reisileveyksiä ja laskeskelee hiljaa itsekseen vastapuolen vatsamakkaroiden lukumäärää. Jossain on joskus esitetty naisten olevan toisten naisten ruumiinmuotojen kovimpia tarkkailijoita. Voisin ajatella tuon olevan totta.

Rane lienee pistänyt merkille senkin ajankohdan kun persuke on ollut vähän suuremmissa housuissa. Mistäs muutoin olisi osannut antaa uutta tilannearviota?

Helgan kuvavarasto: tästä papusoppaan lisuketta singaporelaisista ravuista porealtaassaan.

Hyvää uudenvuoden aatonaattoa toivoo

Helga,

sopankeittäjä

Ps. emävalhe = bloggerin tilaston mukaan minulla olisi 146 lukijaa Venäjällä. Ha ha. Niinpä varmaan. Itse Puuttiniko yhdessä kremliläisporukan kanssa seuraa roskapostituksiani :D