Matkakuvia ja muisteluksia, sekä bonuksena: verotusasiaa!

Helgan kuvat: Key West

Hyvää tätä vuotta!

Loma on lusittu. Uusi vuosi alkaa uusin kujein, mikä tarkoittaa taas yhteydenottoa Suomen Verottajaan. Oikein innolla odotan kirjeenvaihtomme käynnistymistä. :) Verottajalla on onneksi hyvät nettisivut. Sieltä voi käydä ymmärtämässä tai olemaan ymmärtämättä verotukseen liittyviä kiemuroita. Sieltä voi myös tilailla erilaisia verokortteja vaikka kerran kuussa.
Nettisivuista annan verottajalle täydet pisteet! Niihin on oikeasti panostettu. Verotushan ei ole mikään helppo juttu varsinkaan, jos ansiotulot muodostuvat monenlaisista kiemuroista. Vähennysoikeus on oma labyrinttinsä sekin. Palkansaajalla jää varmaan paljon euroja saamatta kun ei tiedä vähennysoikeuksistaan, eikä ole palkattua verojuristia kettuna asioita junailemassa.
http://www.vero.fi/fi-FI/Henkiloasiakkaat

@@@

Ylläolevan kuvan otin vuosia sitten Amerikan Yhdysvaltojen Floridan Key Westistä. Siellä oli paitsi Hemmingwayn huusholli niin monenlaista hämmentävää. Mieleeni jäi kaksi tuhtia, harmaahiuksista mummelia nostattamassa kumpikin oman Harley Davidssonin etupyörää liikennevaloista lähtiessä niin, että kumi kirskui. Mieleen jäi myös seitsenkymppinen transupari kättä kaulaa kovissa meikeissä ylittämässä katua. Eikä unohdu myöskään harmaahiuksinen lenkkikenkiin sonnustautunut sporttinen tarjoilija, joka kipaisi meille muovirasioissa lemon piet lähileipomosta, kun sitä kyseltiin jälkkäriksi, eikä heillä ollut. Hän puhutteli miestäni pojaksi. Mieheni huomautti olevansa yli viiskymppinen. Siihen pappa, että "Boy, olet lähes 30 vuotta nuorempi minua eli poika!" Ja sitten hän nauroi pinnoitetuilla hampaillaan leveästi. :D

Helgan kuvia: koti Miami Beachin lähellä Floridassa

Jos näitä kuvia on täällä jo aiemmin ollut, niin älkää panko pahaksenne. Amerikka on paikka, joka on tehnyt meikäläiseen humoristisen vaikutuksen vähän huppanana maana. Rihkamameininkiä, kitschiä, jäljitelmää, muovia, eurooppalaisuuden falskinnäköistä plagiointia, omien eurooppalaisten juurien kaipauksen tuulahduksia, monimuotoisuutta, köyhyyttä, naurua, hekotusta ja äärimmäistä rikkautta. Katsokaapa vaikka veneitä Miami Beachin läheisellä omakotitaloalueella, jossa ne kelluvat jättimäisten talojen takapihoilla laiturissa. Suurta pitää olla kaikki! Ihmisetkin.

Helgan kuvat: Miamista

Suomen hyvä puoli (kaikesta huolimatta) on verotuksella ylläpidettävä edes jonkunlainen tasapaino ihmisten toimeentulossa. Tähän jaloon ajatukseen on kyllä tullut uskonpuutetta veropakolaisten myötä, jos kohta myös uusi näkökulma maatamme kohtaan viime aikoina ilmenneen suuren muuttokiinnostuksen vuoksi. Voi olla, että jossain vaiheessa joudutaan konkreettisesti päättämään, kuinka monelle maailman köyhälle voimme verotulojamme jakaa. Kuka ylipäätään sanoo, minkä kokoisen siivun pitää riittää sinulle ja minulle ja vielä vähän muualta tulleelle köyhällekin? Pääni ei ehdottomasti sisällä mitään järkevää vastausta tähän.

Toivon, että viranomaiset saavat setvittyä tulijoiden taustat, että tiedetään kuka on kukin ja kuka ei ole joku joksi itsensä sanoo. Viittaan tällä Kaisaniemen puiston väkivaltatapaukseen, jossa yksi osapuoli osoittautui ilmoittamansa henkilöllisyyden ja alaikäisyyden sijasta 25-vuotiaaksi vuonna 2007 Ruotsiin tulleeksi henkilöksi. Toivon viranomaisille voimia ja viisautta selvittää, ketkä oikeasti ovat turvan tarpeessa. Näiden ihmisten eteen olen motivoitunut veroja maksamaan ja uskon, että sinäkin. Mutta tämän maan keskeisen arvon eli rehellisyyden rikkojille ja epämääräisille hiippareille en ole.

@@@

Helgan kuvat: Changi airport, Singapore

Changi Airport oli julmetun suuri laitos ja turvallisuudesta huolehtivat sotilaat, joilla oli ase edessään rinnan poikki lepäilemässä. Tultiin tänne Melbournesta joitakin vuosia sitten. Autettiin lentokoneesta ulos nuori australialaisnainen, joka oli tuhtissa humalassa. Tutkailtiin sivusta selviytymistään kun toikkaroi pitkät nahkasaappaat vain teräosasta jalkoihin sujautettuna pusseineen ja kasseineen. Lopulta hän kaatui liukuhihnalle ja hypättiin isännän kanssa kahden puolen ottamaan käsikynkästä kiinni. Lentokenttävirkailijat katselivat vain lamaantuneina sivusta. Ehkä juopon taluttaminen käyttää paremmin suomalaisilta! :)

@@@

Kylläpä tätä tarinaa suoltuu. Viime yönä tulin ulkomailta, mutta siitä reissusta ei tällä kertaa. Paitsi sen verran, että pelasin siellä palloa sekä italialaisten että -yllätys!- romanialaisten kanssa. Pronto! huusi isäntä puhelimeen kesken kierroksen. Ja mieleen palautui että fantastico, uscita (pallo meni ulos kentältä), sinistro, dextro, capisco, bella, alora ja arrivederci. Kierroksemme aluksi nk. startteri eli pelin "lähtövalvoja" käänsi minulle pariskunnan puheesta, että rouva tietää Suomen (heh! "knows", niin hän sanoi) kun on laivalla käynyt Suomessa. Kysyin, oliko Costa Concordia. Se huvitti iäkästä pariskuntaa suunnattomasti. (Pelkäsin heti, josko suuttuvat.) Ihan pakko oli "forza!"-tokaisun kohdalla sanoa heille kysyvästi, että "forza Italia?". NON NON! he parahtivat ja nauroivat.

Romanialaisilta opin, että söpöliini on "popo" joka lausutaan bubu. Ja voin kertoa, että se bubu en ehdottomasti ollut minä. Lisäksi voin kertoa, että romanialaisilla oli pelivehkeet kalleimmasta päästä, samoin vaatetus ja kaikenlainen ylöspito. Edes sakemanneilla tai ruotsalaisilla ei näe tälläistä vaurautta, vaikka etenkin sakemannit tykkäävät pröystäillä varusteillaan. He puhuivat erinomaista englantia.

Helgan kuvia: Pariisista vuosia sitten

@@@

Lopuksi lainaus Amos Oz:in kirjasta "Tarina rakkaudesta ja pimeydestä", jota olen uutterasti lukenut elokuusta saakka ja hienosta tekstistä huolimatta lähinnä kuljettelen kirjaa mukanani eri paikoissa.

"Pari kolme sukupolvea sitten peiteltiin ja salailtiin yhtä sun toista. Nykyisin varmaan salaillaan vähemmän vai salaillaanko nyt vain muita asioita? Onko salailtavaksi keksitty jotakin uutta?"

Näihin terveisiin,

teidän Helga

Ps. jos joku tietää/tuntee tai osaa neuvoa email-osoitteen toimittaja Kaarina Griffithsille, olisin kiitollinen. Viittaan hänen mielipidekirjoitukseensa Helsingin Sanomissa eilen 9.1.2016. Siinä oli mielestäni erinomaisesti kiteytetty asioita, joita olen tykönäni myös miettinyt. Minäkin aprikoin, että tavallisesti naisten asioita jopa kiihkeyteen asti ajavat Suomen naisasialiikkeet eivät ota kantaa naisten ahdisteluihin. Vaikkapa sitten vain Kölnin tapaukseen, jos ollaan vakuuttuneita siitä, ettei asia Suomessa ole mitenkään sen kummemmin ajankohtainen.