 |
| thepaleonurse.com |
Kokeneiden hoitajien ylistyslaulu
Kiitos sinulle, kokenut sairaanhoitaja tai perushoitaja, kun työskentelet tiiminä lääkärin kanssa. Tiedän, että olet nyt ansaitulla kesälomallasi ja sinulla on lomasijainen. Sijaisesi on nuori, kaunis nainen - tyttönen vielä. Hänellä on kaunis kampaus, ripsipidennykset ja hoidetut kulmakarvat. Hänen päänsä on pysty ja kun hän ylväästi kävelee osaston käytävää, joudun väistämään häntä ovisyvennykseen.
Kiitos sinulle, kokenut hoitajatyötoveri siitä, että seuraat töittesi ohella sivusilmällä töitäni sillä ajatuksella, että autat, jos näytän apua tarvitsevan. Niin minäkin seuraan sinua ja tiedät sen. Luotamme toisiimme työtovereina ja kunnioitamme toisiamme oman erikoisalamme asiantuntijoina - sinä hoitotieteen, minä lääketieteen. Tiedämme oman tonttimme ja kunnioitamme niiden rajoja.
Selviän potilashuoneessa yksinkin. Tiedät, että voit sillä välin tehdä töitäsi niiden kuuden potilaan kanssa, jotka ovat kontollasi. Tiedät myös, että lääkärin kontolla on koko osasto. Olet valmis tinkimään lukujärjestyksestäsi, jos työni tökkii. Huhkimme ripi rinnan, jotta molemmat saisimme päivän työmme valmiiksi.
Kun tarvitsen tutkimusta varten vaseliinia, voin kääntyä puoleesi. Kipaiset hakemaan sen tuota pikaa. Et seiso tärkeän näköisenä työtoverisi seuralaisena ja totea: "Hae vaseliini lääkehuoneesta". Tiedät, ettei minulla ole tarvittavia avaimia enkä oikeastaan tarkemmin tiedä vaseliinien säilytyspaikkaa. Toki voin komeroita penkoakin. Tutkinhan kaappeja kotonanikin, eikä se arvoani alenna.
Et käytä aikaasi kirjailemalla yhtä sun toista tietojärjestelmiin. Kuten, ettei laboratoriokokeita oltu määrätty. Et tilaile niitä omin päin, sillä mietit, onko siihen jokin syy. Tiedät, että tarpeeton pisteleminen voi olla kiusa potilaalle ja kokeilla on hintansakin. Ihmisen huomioimisesta olet saanut vankan koulutuksen ja osaat ulottaa sen myös lääkärityöpariisi. Tiedät, että toisen lääkärin asiatonta käytöstä ei tule ulottaa vihamielisyydeksi koko lääkärikuntaa kohtaan.
Tiedät lääkärinkin olevan vain ihminen ja unohtamisen olevan inhimillistä. Kun sitä epäilet, pirautat lääkärille ja kysyt: "Hei! Häiritsenkö? Kuule, oliko tarkoitus..." Omin päin tilailet laboratorioita vain silloin, kun olet varmoilla vesillä sen suhteen, mitä kussakin tilanteessa yleensä on tarvittu ja tilattu. Tiedät myös, että voit aina konsultoida toista hoitajaa osaston käytännöistä, silloin kun itse et ole varma.
Jonain päivänä sinusta saattaa hetken aikaa tuntua, että lääkärin ammatti on kevyttä, rahakasta sisätyötä. Mietit, mielisitkö jatkaa uraasi lääkärintakissa. Tiedät voivasi osallistua pääsykokeisiin koska tahansa. Silloin tartut koulukirjoihin, luet, pänttäät ja kiiruhdat pääsykokeeseen päästäksesi kuuden vuoden opintoputkeen, jolloin pankkitili kulkee nurinpäin. Tiedän, että sinusta tulisi hyvä lääkärikin, mutta menettäisimme loistavan hoitajan ja upean työtoverin.
Kuiskaan hiljaa itsekseni: "Tule pian takaisin töihin!"
Terveisin Helga,
... joka ihan oikeasti pohti tänään toisen osaston kahvihuoneessa yhdessä kokeneiden hoitajien kanssa, onko sairaanhoito-oppilaitoksen asenneopetuksessa enää kaikki kohdallaan
2 kommenttia:
En tiedä oppilaitosten asenneopetuksesta, mutta kädentaitojen opetuksessa olisi parantamisen varaa. Tuntuu, että se on sysätty lähes kokonaan kentälle työharjotteluun. Itse ainakin koen olevani jonkin sortin terveydenhuollon ammattilainen, en opettaja. Siihen on taas oma pätevyytensä omattava ja arvostan heitä.
Mutta ajattele Helga, meidän hoitajienkin täytyy välillä työskennellä lääketieteen opiskelijoiden kanssa. Sama kuvio toistuu siinäkin.
hilpi
Juu, näin on Hilpi: kandeissa oma "riesansa" myös osastonlääkärille. He tavallisesti haluavat työnsä ohella pumpata irti medisiinisestä seniorin tiedoista maksimaalisesti kaiken opin irti, innokkaita ja oppimismotivoituneita kun lähes poikkeuksetta ovat, kuten tietysti hoitajaopiskelijatkin.
Osastolla toimivia hoitajaopiskelijoita on useimmiten määrällisesti enemmän, jos koko osaston on yhden seniorin harteilla. Olen pannut merkille, että jostain syystä hoitajaopiskelijat ja vastavalmistuneet hoitajat eivät ensisijaisesti aina käytä kåvertaiskonsultaation mahdollisuutta vaan konsultoivat ensimmäiseksi lääkäriä, vaikka heillä olisi kokenut hoitajakollega jolta voisi ensin kysyä. Onko hoitajakonsultaation kynnys korkeampi vai eivätkö osaa sitä käyttää? Monia kertoja olen tiedustellut "kysyitkö Sirkalta/Paulalta/Sirpalta/Tuovilta ensin"? Viime viikolla osastonsihteerinkin nuori sijainen turvautui minuun asiakirjojen skaannaamisen yksityiskohdissa moneen kertaan, vaikka vienosti koitin vihjaista, ettei se ole meikäläisen tonttia, josta johtuen en osaa auttaa. Mutta niin vain toistuvasti ilmestyi huoneeni ovelle asiaa pohtimaan.
Epäilen, ettei työnjako ja nämä kuuluisat "prosessit" ole nuorille hoitajille ja sijaisille aina kovin selvät. Varmasti kysyvät myös kollegoiltaan - ja mikä pahinta, usein vain siltä toiselta vastavalmistuneelta.
Osastonsihteerin kanssa ollaan usein helisemässä näiden tyärten kanssa, kun molemmilla on omat hommansa. Sihteeri on ihan tupella kotiutusten ja tutkimustilaustenss kanssa ja meikäläisen ovella roikkuvat myös osaston potilaiden omaiset potilaan itsensä lisäksi.
Tavatonta ei ole sekään, että jo kotiutettu potilas / omainen haluaa vielä viikkojenkin jälkeen tulla keskustelemaan menneestä hoitojaksosta. Valituksiin antaa osastonlääkäri aina versionsa myöskin.
Olen huomannut, että jos hoitajapuolella tulee esim. työyhteisöriitoja, toivotaan siihen usein osastonlääkäri mukaan, vaikka meillä pitäisi olla -tiimityöstä huolimatta- omat organisaatiomme, joka toive on 80-(90-?)-luvulla lähtenyt hoitajaorganisaatiosta.
Tunnen paljon esimiestyason hoitajia, joilla ei ole potilastyötä. En sen sijaan tunne sairaalan ylimmän johtavan lääkärin lisäksi toista lääkäriä, joka ainakaan siinä sairaalassa jossa toimin, ei tekisi hallinnollisen työnsä ohella samaan aikaan myös potilastyötä.
Kandeista -niin suloisia kuin ovat ja kuuluupa sellainen lähipiiriinikin - meikäläinen ei pääse eroon yöaikaankaan. Takapäivystäessä ei ole yks eikä kaks kertaa, kun ensiavun kandipäivystäjä on soittanut seitsemänkin kertaa yön aikana kysyen neuvoja potilaiden tapauksiin. Aamuyöstä varsinkin, kun heillä alkaa olla 20 tuntia samoilla silmillä takanaa, laskee oman ajattelun laatu niin alas, että puhelimeen turvautuminen on ainut selviytymisstrategia. Siinä on tädin kiva mennä tuon puhlinralliksi menneen yön jälkeen tekemään omaa seuraavaa täyttä työpäiväänsä. Siinä ei auta toimia kuten unitutkija ja unettomuuden käypä hoito-suosituksen talvella tehnyt prof. Markku Partinen neuvoi julkisuudessa, että pitää vaan soittaa työnantajalle, etten nyt tule töihin, koska olen nukkunut huonosti :D
Sanoo Helga, joka heräsi tänään klo 3.50 ja alkoi tyhjentää pesukonetta, keräsi vanhat pyykit kasoihin ja laittoi uudet pyykit koneeseen. Vaikka saisi nukkua. Yritrtäänpä uudelleen. Kello on 5.48.
Sirkkan kesäloman päättymistä ja kandien häipymistä odotellessa,
Helga
Mutta nämä on näitä. Itsepä on hommansa valinnut.
Lähetä kommentti