Älyttömiä Amerikan juttuja ja vastapainoksi (Ras)Putin-rin-tin-tin

Kuva: Helga (jonkun lentokoneihmisen hautapaasi,
taitaa olla useammankin)

Tämä oli semmonen juttu, että

meikäläisellä oli kerran vuosia sitten iso projekti, jonka takia piti ottaa töistä kuukausi palkatonta virkavapautta, että sai valmistauduttua siihen liittyvään yhteen isoon prosessiin. Toimi edellytti paljon monenlaisen materiaalin läpikahlaamista, lukemista ja kirjoittamista. 

Koska olin sitä ennen päivystänyt vuosikaudet ihan sikana ja vähän saanut säästöönkin (kun ei jaksanut kuluttaa vaan piti levätä vapaa-ajat ja hoitaa lapsia), niin sanoin isännälle, että mitäpä me tänne nurkkiin jäädään lusimaan. Lähdetään Amerikkaan! Voinhan tehdä valmistautumishommat ihan hyvin lentokonematkoilla ja perillä Jenkkilässä.  Hyvä idea! Isäntäkin pääsi töiltään. Ja niin sitä lähdettiin.

Meillä oli auto perillä odottamassa. Joku Raisleri, vai oliko Servoletti, en muista. Iso rauta kumminkin, niin kuin kaikki autot siellä - ja bensat on puoli-ilmaista. Servoletti-Kraislerilla me kaasutettiin pitkin Amerikan moottoriteitä satoja ja satoja kilometrejä eeskahtaalle. Isäntä ajoi, minä tein takapenkillä hommia. (Oli se sekin aika älytön idea!).

Oon varmaan näitä rupisia kuvia esitellyt täällä aiemminkin. Hölömö kun olen.

Kuva Helga: Miami Beach

Kun oltiin Fort Lauderdalessa (jossa oli meidän lisäksi paljon suomalaisturistejakin, ainakin siihen aikaan), majoituttiin rantahotelliin. Naapurihuoneessa asui sarvikuonon kokoinen jenkkipariskunta, jotka tervehtivät aina ystävällisesti. Se rouva oli jatkuvasti jumalattomasti päissään ja lätkähteli rantahotellin kaiteesta toiseen pariskunnan edetessä. Yhtenä aamuna tuuli kovasti, kun pariskunta pursusi ulos omasta buduaaristaan. Mies nosti rehvakkaasti joulukinkun kokoisen käsivartensa suurelle kaarelle ja huudahti amerikkalaisella nasaaliaksentilla:  "Great wind!"

Tästä on tullut meille lentävä lause isännän kanssa. Se pulpahtaa esiin paitsi kovalla tuulella myös silloin, kun jonkun mielestä joku (meidän mielestä) älytön sivuseikka on aivan valtavaa ja ihmeellistä. Amerikassahan kaikki on aina ihan extremeä ihmisten puheissa. Vaan suomalainen kun sanoo jotakin valtavaksi, se on sitä oikeasti.

Kuva: Helga. American Queen.

Meikäläinen ei ymmärrä elokuvakulttuurista tuon taivaallista. Niinpä tämä American Queen-kuva onkin otettu vain isännän yllytyksestä. Nooo, tiedän minä Humbrey Bogartin tupakansyöminen, käreine äänineen ja "Hauras Nainen"-prototyypin Katharine Hepburnin. Mutta siinäpä se onkin. Lienenkö katsonut tuon kulttielokuvan, jossa botski seilaa. Ehkä olen, ehkä en.

(Elokuvista on pitänyt tinkiä elämän aikana. Ei ole ehtinyt millään. Ehkä eläkkeellä istun viikkokausia tuijottamassa Sumujen Siltaa ja jotakin Kurasavea. Peter von Baghin omaelämänkerrallisen kirjan sentään luin ja se se vasta hullu oli, jos olen itsekin.)

Helga: Lime Pie, amerikkalaiseen tapaan muovilaitaselta

Voi tokkiisa, tästä reissusta olisi monenmoista muistikuvaa, mutta olkoon nyt tällä kertaa, etten uuvuta lukijaa.

Sen sijaan yksi hevosjuttu aina elähdyttää, eikö totta! Ainakin meikäläistä, joka lyhyen satulanvalkaisutauon (2 päivää) jälkeen hikoili ainoana oppilaana intohimoisen treenimestarin haukankatseen alla.  Kovat oli ratsumestarin käskyt! Niiden tahdittamina roikoteltiin suklaanruskean mielitietyn kanssa pitkin kenttää ja roiskittiin kentälle viritetyistä esteistä ja puomeista yli. Pois alta risut ja männynkävyt.

Tuo suklaanruskea jättiläinen on niin sydämellinen kumppani, että pieneen koriin pistäisin ja kotiin kuljettaisin, jos mahtuisi autoon. Harjatessa painoi valtavan kallonsa olkapäälleni ja sen harja kutitti poskeani. Se on tavattoman ihmisrakas (mutta osaa olla myös itsepäinen, ellei pidä varaansa).

Kun pääsin kotiin, painuin suihkuun ja kaaduin sohvalle kuorsaamaan. Niin meni voimat saaliseläintä ohjaillessa.

@@@

Kuva: Helga
(Tämä on Jenkkilästä, mutta ihan hyvin voisi olla Puuttinin sedän kauppa-auto.
Sitäpaitten venäläismiehet tykkään tuollaisista tytöistä.)

Ai Ras-putin vai? Se kävi kylässä.

On se kyllä kuin Siperian laika silimät kahen puolen päätä vinollaan ja kapea kuono välissä. Se on luotettavan näköinen kuin Kuala Lumpurin taksikuskit. Mutta kaipa sekin koittaa palkkansa (heh) eteen jotakin tehdä. Koiraa kun nyt iltasella lenkitin, niin aattelin, että raskasta se on silläkin. Ei voisi tällä tavalla mettäpolokua hiljakseen pyöräillä. Ukon on pitänyt vuosikaudet pelätä, että joku abhasialainen tai kirgisialainen tulee ja losauttaa hengen pois. Liekö tuo saa edes akkansa (onko sillä se voimistelija vielä?) vieressä rauhassa maatakaan? Kyllä meillä on paljon helpompaa!

Sanoin isännälle Nådendalin maisemia katsellessa, että missähän Jenni on sillä välin kun Puuttinin setä istuu olohuoneessa? Ettei vain olisi siinä pihalla vilimatussa äijien kättelytilanteessa verhot vähän yläkerran akkunassa heilahtaneet?

miettii Helga,

joka applodeeraa raikuvasti meidän maan loistavalle presidentille, Sauli Niinistölle! Siinä on mies, joka osaa luotsata isänmaamme asioita ryhdikkään suoraselkäisen diplomaattisesti! Hyvä Sauli!