keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Juokse sinä humma, kun tuo taivas on niin vaaleanpunainen

Kaavakuva Helgasta sveitsiläisen hevon selässä
(fotosopattu kuva).


Hevosista ja ratsastuksestahan ei koskaan voi puhua liikaa. Ihan jo senkin takia, että ratsastus mitä suurimmassa määrin sisältää erinomaisen paljon termejä ja sanansäilää, josta yleensä ei ratsun selässä ymmärrä tuon taivaallistakaan. Onneksi ratsu tietää näistä suurimman osan ja kykenee täten aivostonsa ohjaamana kuljettamaan taakkansa kaikissa niissä kiemuroissa ja asetelmissa ynnä asetteluissa, joita tallinomistaja sen odottaa kulloinkin puheena olevan sanaparren perusteella tekevän.

Kas tässä perussanastoa Helgan Ratsukoulun Sanaselitysten Käsikirjasta. (Suomen Ratsastajaliitto on täysin ulkopuolinen, syytön ja juridisesti sivullisen roolissa mitä käsikirjan selostuksiin tulee.)

Tutkaillaanpa katekismuksen tyyppisesti tähän tapaan:

Asetus - Mitä se on? 
Asetuksella tarkoitetaan pullean ratsastajan ohjaimiston avulla suorittamaa hevosen kaulan kiskomista kulloinkin puheena olevaan suuntaan ruhon noudattaessa rautakankimaista köpöttelyä suuntaan, kuhun hepo itse on päättänyt edetä.
Asetuksen jälkeen ratsuope huutaa: "Hevosen pitäisi olla kuin banaani!"
Kotihedelmäkulhossasi banaanit ovat suoria.

Istunta - Mitä se on?
Istunnalla tarkoitetaan ahterin pusertamista penkkiin siten, että jalat nousevat tukevasti koukkuun hevon etulapojen päälle ja jalustimet kiilautuvat syvälle kantapäiden alle.

Ruotsinmaalainen hepo

Puolipidäte - Mitä se on?
Sitä ei tiedä kukaan.

Estehyppy, kevyt istunta - Mitä se on?
Kevyellä istunnalla tarkoitetaan paksun tädin ahterin nousemista ylös satulasta niin, että tukea voidaan kiskoa ohjista tai reisillä hevosen kylkiä pihdittämällä. Jalkaterät sojottavat ulospäin ja jalustimet kiilataan mahdollisimman syvälle jalkateriin, jotta niistä voi roikkua hevosen mahan puolella, mikäli putoaa kesken hyppäämisen.
Estehyppy tarkoittaa hevon juoksemista valtoimenaan kohti veräjämäistä rakennelmaa ja sen läpi jalkaa nostamalla. Täti kulkee kyydissä, koska poiskaan ei pääse.

My Little Ponyn estesatula kivassa värissä (kuva netistä).
Voi jumaleisson tätä naisten turhamaisuutta!
Johan nyt hevosetkin nauraa. (Kynsilakka samaan sävyyn, vai!?)

Vastalaukka - Mitä se on?
Vastalaukalla tarkoitetaan tilaa tahi tilannetta, jossa kaakki nostaa väärää jalkaa polkan tahdissa siten, että kyydissä roikkuvan paksulaisen pullea reisi raahaa maneesin seinämää tai kentällä ollessa aitauksen reunaa. Kaikkinensa vastalaukka on tilanne, jossa sekä hevonen että sen selässä kulkeva taakka ovat epätietoisia, mitä seuraavaksi tapahtuu ja mihin suuntaan radan päässä tulisi edetä.

Norsujarru - Mitä se on?
Norsujarrua ei pidä käyttää. Jos kuitenkin hepo lähtee norsuna kiitämään läpi aitain ja lehmusten, voi hätätapauksessa rikkoa lasin vasaralla ja kiskoa ohjista epämääräisiin suuntiin.

Peruuttaminen - Mitä se on?
Peruuttamisella tarkoitetaan ohjista kiskomista siten, että hevonen hermostuu ja siirtää takaosansa vinoon.

Kuva Saksalaisesta Ratsastustavasta
Pohkeenväistö - Mitä se on?
Pohkeenväistössä lihava nainen lätkii silavaisella pohkeellaan hevosen takaosaa ja repii ohjista toiseen suuntaan siten, että kädet siirtyvät samalle puolelle hevosen kaulaa. Hevonen ei tavallisesti liiku pohkeenväistössä mihinkään, vaan ryhtyy nyhertämään vasenta etujalkaansa hampaistollaan.

Ratsastuksen tiet - Mitä se on?
Ratsastuksen teillä tarkoitetaan huolellisesti opettajan toimesta kentän laidalta huutamia neuvoja, jonka jälkeen kruisaillaan pitkin kenttää satunnaisiin suuntiin, sillä ratsastuksen teitä ei muista kukaan kuitenkaan. Ei varsinkaan kilpailuissa.

Ruotsalaisia höpötyksiä
Näillä sananselityksillä jokainen voi alustavasti siirtyä ratsastuksen kiehtovaan maailmaan ja saada kenkiinsä kiehtovat lantakokkareet, rintapieleensä hevosen kuolaa ja kynsiensä alle silkkaa sitä-itteään.

Nämä ohjeet teille kirjasi 
Helga,

joka yrittää kahden perättäisen satulapäivän jälkeen pysyä edes jonkun päivän pois tallinväkeä rassaamasta... mutta kosto on suloinen, sillä saapastelee lähiaikoina kuitenkin ratsastusleirille häiritsemään ihmisten ja eläinten sielunrauhaa 
- jippi-jai-jee ja Hai Sapparal!






2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tervehdys täältä katsomosta...hihihii...voi ei!

Olit sitten filmannutkin koko koulutusohjelman. Jo täällä murheen laaksossakin nauru ja käkätys kimpoili muuten hiljaisille seinille! Näin sieluni silmin itseni tuossa ratsastuksen korkeakoulussa roikkumassa milloin hepan mahanpuolella ja milloin hännästä roikkuen laahautumassa perässä. Voi hyvä hyssy sentäs! AA-PUU-WA! Semminkin kun pelkään hevosia sen verran paljon, etten ole kuin kerran uskaltanut heppaa äkkiä koskea jostain muistaakseni "nenästä". Sokurinpalakin oli toisessa kädessä nyrkin sisällä.

Kiitos suuresti viihdyttävästä filmistäsi! Olet mestari, sitähän olen aina sanonut.

Monni

Helga von Köchel-Verzeichnis kirjoitti...

Kiitos Monni :D !
Hirnahdan ja korskahdan mielihyvästä ja kuopaisen etujalalla karsinani laattiaa. Filmasin tosiaan koko D-luokan amatööriradan :D

Näin meidän kesken uskallan myöntää: satulanvalkaisujaksoni jää kahteen päivään. Huomenna vetäydyn jälleen vartaloni saloja kauniisti esitteleviin tiukkoihin ratsastushousuihin, jyystän jotpuurit ja sapsit koipiini, nappaan raippani tallin seinustalta, kuoritan sahanpuruvarastoni mustalla kypärällä ja painelen kesyttämään saaliseläintä.
Kesytettävänä on joku seuraavista: suklaanruskea jättiläisruuna, hiukan pienempi suokki, paksumahainen suokkirouva, ovela ja vähän salapirullinen mutta hellyyttävä poniluokan edustaja tai kaunis kimoherra (munaton, laktoositon). Kaikista on tullut meikäläisen kavereita. Tuo suklaanruskea on kuitenkin kaikkein lähimpänä sydäntäni.
t. Helga