Virta venhoa vie - ja venäläisten kanssa saunomassa

Kuva: Helga

Virta venhettä vie.

Tämä kaunis venho tuli vastaan itikkaisen polun varrella. Vain Väinämöinen puuttui tuhdolta istumasta ja siniristilakilla sääskiä huitomasta. Alueella ei tosin näkynyt ketään muutakaan.

Mikä rauha ja sielun virkistys luonnossa liikkumisesta tuleekaan. Siihen ei tarvita rahaa, eikä kalliita vehkeitä. Sen kun avaa retkipolun vihreän oven ja pujahtaa sisään sellaisena kuin on. Luonnonhelmassa kulkeminen on meidän metsäkansalaisten rikkaus. Onneksi se ei ole rahalla mitattavissa eikä suuressa mittakaavassa edes myytävissä. 

@@@

Metsässä liikkumisesta tuli mieleen tapaus vuosien takaa. Ehkä olen sen kertonutkin? Olin käymässä entisessä kotikaupungissani ja yövyin tapani mukaan hotellissa, koska en halunnut rasittaa sukulaisiani. Sainpa myös pienen itarauhan itsellenikin. 

Hotellihuoneeseen palatessa huomasin naisten saunavuoron olevan vielä menossa. Joten saunakamat kassiin ja menoksi. Pukuhuoneeseen tullessa havaitsin muiden saunojien levittäneen tavaransa pitkin poikin, eikä enemmille kylpijöille ollut enää tilaa. Kasasin kamppeeni pukuhuoneen nurkkaan ja menin pesutiloihin. Kaikki kolme suihkua oli miehitetty: pesuvehkeet hyllyillä, uimapuvut hanasta roikkumassa. Nostelin niistä yhden loitommalle, jotta pääsin suihkuun.

Kuva: Helga

Saunasta kuului venäjänkielistä puhetta. Löylyhuoneessa istui kolme vuolaasti venäjäksi keskustelevaa naista. Kaksi kovin kookasta, yksi laihempi. Lauteilla ei näyttänyt olevan tilaa meikäläiselle, joten kysyin englanniksi sopisinko istumaan. Siirtelivät ahtereitaan ja siinä meillä nelissä naisin sitten virisi keskustelukin. 

Kertoivat tulleensa Venäjältä Suomeen kokoukseen, joka oli pidetty paikassa, jonka nimestä en saanut selvää. Yksi naisista puhui hyvää englantia, toinen jossain määrin, kolmas ei laisinkaan. Niinpä jutustelu eteni sujuvakielisimmän kanssa, puolikielinen säesti sivusta ja kolmas heitteli väliin venäjänkielisiä repliikkejä. 

Kertoivat olevansa luonnontutkijoita ja Suomen kokouksen koskeneen niitä asioita. Se pidettiin Hjuulankalla. Hoomoilasena koitin saada selvää paikannimestä (Himangalla? Juujärvellä?). Sitten äkkäsin: Oulangalla? Daa daa, siellähän sitä! Naiset innostuivat yhteen ääneen kovaäänisesti selittämään. Parhaiten englantia puhuva voitti huutokisan: 

"Hjuulanka kaunis paikka, komea joki, Hjuulankajoki. Luontopolku, kaunis maisema, voi käydä ihailemassa. Myös koskia, jotka kuohuvat kovasti, kova ääni vedessä. Kallioita, kiviä on ja luontokeskus. Polku, voi tehdä retken. Kaunis luonto, kovin kaunis luonto. Pitkä matka, yli kaksisataa kilometriä."

Katsoin heitä aprikoiden aivanko tosissaan selittävät oululaisen hotellin lauteilla suomalaiselle mikä on Oulanka. En ryhtynyt viisastelemaan enkä brassailemaan koululaitoksemme hyvällä maantiedon ja yleistietojen opetuksella, vaan päätin heittää lisää bensaa liekkeihin ja kokeilla kepillä jäätä, kun kerran ääliön mantteli jo valmiiksi makasi harteillani.

"Sanokaas, minne Venäjällä kannattaisi matkustaa?"

Kysymys herätti heissä ivallista hilpeyttä, naurunräkätystä ja kovaa posmotusta. Heistä kysymys osoitti täydellistä typeryyttä (itsepähän sitä kerjäsin): 

"Etkö  tiedä, etkö tiedä: Venäjä on iso maa! Valtava maa! Suuri maa!"

Jatkoin suvereenisti typeryksen roolissani ja lisäsin: "Isossakin maassa voi olla paikka, jota ensimmäiseksi tekee mieli suositella."

Hyvä on, hyvä on, he tuumivat ja nauroivat silmät viirussa. Hepä suosittelevat, heh heh. Jonkun aikaa väännettiin rautalankaa, kunnes pääsivät kompromisiin keskenään ja suositus selvisi. 

Se oli: Kaukasus.

Kuva: Helga (tästäkö maasta lähtisin Kaukasukselle?)

Ydinviesti:

oma maa mansikka, muu maa kuivahtanut rusina. Russina siis.

 t. Helga

Ps. kiristin hieman blodin tuloaukkoa ja muutin http-muotoisen blogiosoitteen https-muotoon blogisivuston ohjeiden mukaisesti. HTTPS:n kautta ei moottoriturpa kykene ohjaamaan bloginlukijaa toiseen linkkiin. Blogiin pitäisi päästä käsiksi entiseen tapaan. Pyydän kommentteja, jos blogiin pääsemisessä tulee pulmia.

https://kieliverryttelyblogi.blogspot.com