 |
| Kuva: Helga (Eräs suomalainen luola, jossa on asuttu jo kivikaudella. Joka siis Suomessa kesti lähes viime aikoihin toisin kuin nykyisissä menestyneissä ja sofistikoituneissa kultturimaissa kuten Syyriassa, Turkissa ja Kreikassa. Joitakin mainitakseni.) |
Kuten:
<(:-> Ähh, ei toimi. Tuohan on tonttukuva. Uusi yritys
§:0 ei toimi tuokaan, kiharat hiukset ja o-ou-ilme.
#:€ eikä tämä häkkyräpää, jolla on mursunviikset.
Olkoon.
Sanat puhukoon puolestaan jatkossakin.
@@@
Ylläoleva luola on aika upea paikka, eikä aivan helposti saavutettavissa. Luolastoesittelyihinhän kuuluu salamyhkäisyys ja arrogantti lisäys, että luolaan löytävät vain valitut henkilöt. Siten voi hieman härnätä lähimmäistään ja nostaa nokipannunsa nokkaa. Mutta jos kohta joku innostuu luolista, niin kirjavinkki hyllystäni:
Kejonen, Kesäläinen, Kielosto, Lahti ja Salonen: Suomen luolat. Salakirjat 2015.
@@@
Vaan eikö ole hieno kappale tämä radiosta juuri tulvahtava "Baker street"! Voi taivahan taatto! Tulee olemaan 200 vuoden päästä klassista musiikkia ihan varmasti.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Baker_Street_
Tästä sen voi soitella ilokseen:
https://www.youtube.com/watch?v=Fo6aKnRnBxM
Jokainenhan tietysti on Baker Streettinsä Lontoossa rompostanut rinkka selässä ja pää hieman pyörällä oluesta ja irlantilaisesta poikaystävästä, joten en mene Lontoon asemakaavaan enkä yksityiskohtaisiin tunnelmiin enempää.
Olikohan Baker Streetillä, jossa luxusauton kuski huiteli kämmeneltään pikkukolikot katuojaan kuin puolukanperkaaja. Jäljelle jätti arvokkaammat kolikot, jotka tunki automaattiin. Tämäkin on vanha juttu, mutta tekipä vaikutuksen ja jäi mieleen. Tottamooses: viissenttiset ojaan vaan, mitä niillä tekee...
@@@
 |
| Kuva: Helga (Tämä on nk. Taijjeskuva. Opiskeluaikainen hokema kuvista, joissa pyrkimys taiteelliseen vaikutelmaan on tehnyt mahalaskun.) |
Tätiluokka A1 on ilahduttanut kommentillaan. Hän sympatiseeraa Akateemista Äitiä, joka ei vielä keski-iässä tiedä, mitä oikeastaan haluaisi.
Tämähän on tuttu juttu monelle meistä: mitähän keksis elämälleen. Alkaisko artesaaniksi vai ryhtyisikö ryijyntekijäksi? Vai pistäisikö putiikin pystyyn?
Akateeminen Äiti oli päässyt äkkiä aatellen ihan hyvälle oksalle. Kertoi olevansa esimiestehtävissä ja kaipa se hyvä oksa on, kun esiintoi. Varmaan fyffeäkin oli tullut, koskapa oli saanut hevoskauppaakin tehdyksi. Osoitti siis kykyä riskibisneksiin, jota hevoskauppa on. Meikäläinen koittaa sitä välttää niin hyvin kuin pystyy. (Toistaiseksi on onnistunut.)
@@@
 |
| Kuva: Helga (Nämä on eristeitä vanhassa muuntajassa. Hiivatinmoinen virta tulee koppiin. Näillä eristeillä eristetään virtapiiri kopin seinistä, ettei koppiintulijalla tukka mene kiharalle. Opin tästä sähköoppia taannoin :D) |
Täti A1 jatkaa tiedekritiikillä:
"Väitteleminen ei merkitse sitä, että tohtoriksi valmistunut olisi oman alansa asiantuntija eikä kerro edes intohimosta alaa kohtaan. Kaikenkarvaisia kypsyysnäytteitä syntyy kuin sieniä sateella ja monesta on tieteellisyys kaukana."
Öhhhh.... ;D tein kaikenkarvaisen kypsyysnäytteeni joskus minäkin. Intohimoa? En tiedä, mutta prosessimyllyn läpi jauhautuminen oli kehittävää noin niinku omasta mielestä. Maailman tiedeyhteisö ei kyllä tuotoksestani mennyt raiteiltaan.
Hattu on vieläkin ostamatta hatuntekijämyyjän pommituksesta huolimatta. Vappuriennoissa nuhraantunut ylioppilaslakki saa riittää, mitä hattuvarastoon tulee. Ja on mulla tyylikäs rakennusliikkeen lippalakki.
Hulluimmat tohtorihypettäjät satsaa kaikenmaailman älyttömiin miekkoihinkin ja kolttuihin ja systeemeihin. Ökymeininkiä. Tohtorihatun hinta on tuhannen euron pintaan (sic!) ja se tehdään jostain syystä käsityönä. Kyllä tällä Suomen tohtorimäärällä voisi hatunteon siirtää sarjatuotannoksi ja hintaa laskea. Kuka hullu nyt tuhatlappusta yhdestä perillisten riesaksi päätyvästä pytystä maksaa!
Tuumin aikanaan hattuasiaa näin:
a) hattu öllöttäisi vaatehuoneen hyllyllä hankalassa hattulaatikossa, jonka päällä olisi pölyä. Hattuahan ei juuri käytetä kuin valokuvassa ja siihenkin sitä voi lainata.
b) kun aika jättäisi, hattu siirtyisi toisten vaatehuoneiden ja varastohyllyjen riesaksi
c) aikansa se venyisi komerosta toiseen, eikä kukaan keksisi sille paikkaa tai tehtävää
d) lopulta päätyisi lasten hiekkalaatikkoleikkeihin.
Tytär sanoi: "Voihan sen lyyä sun arkkuun mukkaan!" Pidettiin hyvänä ideana, kunnes ryhdyttiin tuumimaan, mihinkä kohtaan arkkua hattu maht... No jaa. Jätän aiheen tähän järkyttämästä herkimpiä. (Tyttärestä on polvi parantunut, mitä erikoiseen huumorintajuun tulee. :D)
@@@
Tyttäristä puheenollen: tässä se nyt on. "Tytär Espoosta" nimittäin. Kuva on Ylen ruotsinkielisen toimituksen jutusta. Se käsittelee opettajien kohtaamia erilaisia vanhempityyppejä. Tämä nimenomainen kuvassa oleva tyyppi purjehtii myös potilasvuodeosastoille vaatimaan jotakin spesiaalia omaiselleen. Jollei muuta, niin kunnon selityksiä kriittisistä aiheista kuten esimerkiksi siitä, miksi äidin varmaankynsiä ei ole leikattu.
("Tytär Espoosta" piipahtaa kiireittensä vuoksi tsekkaamaan mummun tilannetta onneksi vain jouluna ja juhannuksena. Opettajaparka puolestaan taistelee hänen kanssaan hyvässä lykyssä koko Charlottan ja Patrikin alakouluiän.)
Föräldramöten: Känner du igen föräldratyperna?
https://svenska.yle.fi/artikel/2016/09/02/foraldramoten-kanner-du-igen-foraldratyperna
Seuraava blogipäivitys käsittelee suurella todennäköisyydellä retkeilyä, sillä mieli halajaa metsäpolulle rinkan kanssa ja ajatus pyörii retkikartta.fi- sivun liepeillä. Enkä mene merta edemmäs kalaan. Suurimmalle osalle suomalaisista löytyy rauhaisaa luontopolkua sadan kilometrin sisällä kotipirtistä. Ei kulu bensaa, eikä aikaa.
Syyskuun alkua toivotellen
Helga
5 kommenttia:
Täti A1 ystävällisesti täsmentää:
Suomessa on kolmisenkymmentätuhatta työikäistä tohtoria, mutta heidän lisäkseen monen monta akateemisen kypsyysnäytteen tehnyttä kandia ja maisteria (uusia lisensiaatteja ei kai lääketieteen ulkopuolelta enää juuri ilmesty). Sitten on AMK ja ylempi AMK ja... hurjan paljon tiedettä!
Kannattaa siis akateemisten pitää kiinni hatustaan, jottei vain palli pyörähtäisi alta, jos siis nimittäin sellaiselle on päässyt istumaan.
Terveisin,
Tätikuntoisuusluokka A1
Kaipa nuo kypsyysnäytteet tehdään ihan vain, jotta saadaan kunnon duuni ja liksaa. Joka paikkaan kun nykyään vaaditaan titteli tai parikin. Tykkäsin aikoinaan opiskella ja tykkään edelleen omasta ammatistani (jossa olen hyvä, vaikka kaikki luulevat osaavansa kääntää paremmin kuin kääntäjät), mutta kypsyysnäytteet olivat raivostuttavia. Mistä sitä höpistä sata sivua?
Mukavia syysretkiä Helgalle!
Tottahan olet tutustunut kollegasi Elias Lönnrotin väitöskirjaan? Mainio mies tuo Elias, hatun kanssa tai ilman.
Koska muuten lähdet metsäretkelle ratsun kanssa? Olen lukenut, että sellaisia järjestetään. Vai olikohan se Amerikassa.
Juh, kyllä se niin on, että koulutuksella voi (yrittää?) varmistaa työnsaantia ja työpaikkaansa. Toisaalta olen myös omissa piireissä nähnyt montakin kertaa, että myös nk. ulkopuolisilla tekijöillä voi olla yllättävän suuri painoarvo (akateemisissakin työntekijävalinnoissa). Siis, että kuka on kunkin tutkimusryhmässä ja vielä pahempaa: kellä on vaikkapa puoliso, jonka menettämistä jostakin toisaalta systeemin rattaista ei haluta. Siinä voi äkkiä löytyä puolisolle sopiva työtehtävä, että naps vaan, jos on uhka, että Siperiantiikerin tappo-osastolla hyvää jälkeä tekevä työnhakijan siippa häipyy myös, ellei aviopuoliso paikkaa saa. Kun/jos kyse on esimiehen peukalon alla olevasta valinnasta (esim. viransijaisuus, jossa ei loppua näy), niin hänellä olevalla on rajaton valta. Hänelle ei ole ongelma eikä mikään hankkia pari p...skärpästä valinnan tueksi, jos halutaan antaa mielikuva, että päättämässä olisi ollut isompikin konsorttio.
No, nämä on suoria puheita, mutta kaikenlaista vehkeilyä ja veljeilyä on joka puolella. Onneksi on meitä suoraselkäisiä totuudenpuhujia vartioimassa lauman moraalia ;D
Lisätietona/selvennykseksi: en ole henk. koht. koskaan joutunut sorsituksi missään työpaikanhaussa, koska olen tavoitellut niin matalia oksia. Uskallanpa sanoa omakehuisesti senkin, että kaikenlainen työnkuva on mulle passannut (ja nykyinen työnkuva on osoittautunut lottovoitoksi - tämä sillisalaatti-työnkuva sopii meikäläiselle kuin nenä päähän). Että tahtoo sanoa jotta: tässä valintasorsimisasiassa ei nyt puhu nk Katkeruuden Ääni. Mutta katkerien kyynelten korvana ja olkapäänä olen toiminut useammankin kerran.
Tsemppiä kaikille, jotka on tulleet syrjäytetyiksi tai sorsituiksi työpaikanhaussa tai vastaavassa.
t. Helga
Anonyymille kiitos ratsuvinkistä ja Eliaksen suosituksista :) Hyvä idea - kiitos paljon! Pistän lukulistalle.
Ratsun kanssa retkeilin viimeksi tänään. Hiekkakentällä :D Huomenna sama juttu. Vain ratsu ja minä - luksusta!
Mutta retkelle en ainakaan yksin sen kanssa lähde, ainakaan vielä vaikka idea olisi loistava! Se on kyllä luotettava, mutta äkkisäikkyilyyn jonkin verran taipuvainen ja tykkää maastossa lähteä vähän kaahailemaan. Kaunis, iso puoliveriruuna. Laittaa silkkisen turpansa olalleni ja huokaisee syvään. Kuvittelen, että onnesta :D
t. H
Lähetä kommentti