 |
| Kuva: Helga (Puolukkametsässä et ole koskaan yksin.) |
Nythän on käynyt niin, että pienten muutteluiden -heh- tuoksinassa tuli myydyksi rinkka sitä enemmän tarvitsevalle. Terveisiä vain, sinä tuntematon K-kauppias, jolle rinkan ojensin ohikulkumatkalla komean K-kauppasi parkkipaikalla.
Rinkka oli Fjällräven. En muista tarkempaa nimeä, mutta se oli niin iso, että siihen olisi mahtunut siemenperunat ja puolet joulukinkusta. Fjällräven Kajka?
En minä ole mikään Suuri Erämaasusi, tälläinen maatiaiskujeskelija vain. "Seku vain", niin kuin Nuuskakairassa sanotaan. Isot Retkeilijät harhailee jossain Paistunturin takana ja näpsii heroistisia kuvia facebookkiin.
Eilettäin sitten kurvasin koiran takapritsillä lähikaupungin urheiluliikkeeseen ja saapastelin suoraan rinkkahyllykölle. Siitä vaan sovittelemaan ja totta tosiaan: hinta ja istuvuus tässä asiassa on ainakin totta. Mukaan lähti yksi eurooppalainen rinkkamerkki. Sen nimi on piilotettu tähän tekstiin appelsiinikirjoituksella kuten Enid Blytonin Salaisuus-sarjan eepoksessa, jossa Pulla eli Paula joutui roistojen vangiksi ja kirjoitti hätäkirjeen appelsiinimehulla. Teksti tuli näkyviin silitysraudalla kuumentamalla, jonka muu Viisikko-joukkue oitis äkkäsi. Taisinpa kokeilla sitä itsekin, mutta vaikka paperia kuinka tuijotti, ei siitä hahmottunut esiin minkään valtakunnan tiedotetta.
En kuitenkaan kannusta lämmittämään tietokoneruutua kuumalla raudalla. Kylmällä korkeintaan voi kokeilla. Very funny, eikö totta. Tai "eiks niin"? joka on kuulijan alisteiseen asemaan asettava lapsellinen muotihokema.
@@@
No, nyt kyllä hieman syrjähdin aiheesta. Palautan tabulaattorilla tarinan takaisin raameihinsa...
plop. Kas näin.
@@@
Siis rinkka on lakkarissa. Rötköttää suuaukko ammollaan tuossa vieressä odottamassa mitä tuleman pitää. No mitä tuleman pitää?
En tiedä. Retki jonnekin. Suunta on selvä, mutta yksityiskohdat loistavat poissaolollaan.
Olen tutkaillut silmät viirussa retkikartta.fi- tiedostoa, joka on Metsähallituksen lahja Suomen kansalle! Kerrassaan mainioi suunnittelun apuväline, jos kohta vanhanajan kartta kannattaa ottaa mukaan kumminkin. Hyvä Metsähallitus! Lisää tälläistä, Metsähallitus!
https://retkikartta.fi
Mainostan muutenkin maamme Metsähallitusta, joka ylläpitää myös tätä upeaa sivustoa:
http://www.luontoon.fi
Eipä voi kansalainen väittää, etteikö saisi tietoa retkeilyalueista ja oheispalveluista!
@@@
Kaupasta lähti mukaan myös 17.90 € maksava Trangian korvike eli pikkuisessa oranssissa muovirasiassa oleva keitin, joka kootaan linkkuun pakatuista sarvista ja ruuvataan suoraan kiinni kaasupulloon. Sen pakkauksessa lukee: Ultra lightweight canister cooking device.
Trangia kaikkine osineen on painava kannettavaksi. Kajakissa se menee, jos kohta ainut ongelma on sen hankala muoto: vie tilaa ahtaista lastiluukuista.
@@@
Rinkka oli Fjällräven. En muista tarkempaa nimeä, mutta se oli niin iso, että siihen olisi mahtunut siemenperunat ja puolet joulukinkusta. Fjällräven Kajka?
En minä ole mikään Suuri Erämaasusi, tälläinen maatiaiskujeskelija vain. "Seku vain", niin kuin Nuuskakairassa sanotaan. Isot Retkeilijät harhailee jossain Paistunturin takana ja näpsii heroistisia kuvia facebookkiin.
Eilettäin sitten kurvasin koiran takapritsillä lähikaupungin urheiluliikkeeseen ja saapastelin suoraan rinkkahyllykölle. Siitä vaan sovittelemaan ja totta tosiaan: hinta ja istuvuus tässä asiassa on ainakin totta. Mukaan lähti yksi eurooppalainen rinkkamerkki. Sen nimi on piilotettu tähän tekstiin appelsiinikirjoituksella kuten Enid Blytonin Salaisuus-sarjan eepoksessa, jossa Pulla eli Paula joutui roistojen vangiksi ja kirjoitti hätäkirjeen appelsiinimehulla. Teksti tuli näkyviin silitysraudalla kuumentamalla, jonka muu Viisikko-joukkue oitis äkkäsi. Taisinpa kokeilla sitä itsekin, mutta vaikka paperia kuinka tuijotti, ei siitä hahmottunut esiin minkään valtakunnan tiedotetta.
En kuitenkaan kannusta lämmittämään tietokoneruutua kuumalla raudalla. Kylmällä korkeintaan voi kokeilla. Very funny, eikö totta. Tai "eiks niin"? joka on kuulijan alisteiseen asemaan asettava lapsellinen muotihokema.
@@@
No, nyt kyllä hieman syrjähdin aiheesta. Palautan tabulaattorilla tarinan takaisin raameihinsa...
plop. Kas näin.
@@@
 |
| Kuva: Helga Tärkeimmät retkimuonat melontaretkelle. Yövyttiin vuokramökissä yksi yö matkalla. Ruoka on itse kuivattua broileria, pikariisiä ja currykastiketta. Olutta en toistaiseksi ole kokeillut kuivattaa uunissa (jossa nyt suppilovahveroita kuivamassa par´aikaa), mutta hernekeittoa kyllä. Hyvää tuli! |
Siis rinkka on lakkarissa. Rötköttää suuaukko ammollaan tuossa vieressä odottamassa mitä tuleman pitää. No mitä tuleman pitää?
En tiedä. Retki jonnekin. Suunta on selvä, mutta yksityiskohdat loistavat poissaolollaan.
Olen tutkaillut silmät viirussa retkikartta.fi- tiedostoa, joka on Metsähallituksen lahja Suomen kansalle! Kerrassaan mainioi suunnittelun apuväline, jos kohta vanhanajan kartta kannattaa ottaa mukaan kumminkin. Hyvä Metsähallitus! Lisää tälläistä, Metsähallitus!
https://retkikartta.fi
Mainostan muutenkin maamme Metsähallitusta, joka ylläpitää myös tätä upeaa sivustoa:
http://www.luontoon.fi
Eipä voi kansalainen väittää, etteikö saisi tietoa retkeilyalueista ja oheispalveluista!
@@@
Kaupasta lähti mukaan myös 17.90 € maksava Trangian korvike eli pikkuisessa oranssissa muovirasiassa oleva keitin, joka kootaan linkkuun pakatuista sarvista ja ruuvataan suoraan kiinni kaasupulloon. Sen pakkauksessa lukee: Ultra lightweight canister cooking device.
Trangia kaikkine osineen on painava kannettavaksi. Kajakissa se menee, jos kohta ainut ongelma on sen hankala muoto: vie tilaa ahtaista lastiluukuista.
 |
| Kuva netistä. Tuo yläosa on siis siinä paketissa. Kaasu tietysti pitää olla sitten lisäksi. |
Kun tässä nyt loppuviikosta tulee kauniita ilmoja kuulemma, niin pakkaan rinkkaan kaikenlaista rompetta, hyppään rattiin ja singahdan ulkoilmaan. Vielä on arvonnassa jäänkö ulos yöksi ja lähteekö koira mukaan. Se ei ole mikään mettäkoira sanan varsinaisessa merkityksessä ja vähän askarruttaa, tunkeeko samaan makuupussiin, alkaako yöllä palella ja ulvoa vai lotkiiko sudet sen kitaansa ennen kuin aamu alkaa kajastaa. Kai sitä voisi palata yöpymään autollekin ja jatkaa siitä toiseen suuntaan. Pysyisi koira ainakin tallessa.
Retkeilyterveisin,
Helga
6 kommenttia:
Täällä anonyymi, joka nyt vasta luki tätä edellisn postauksen, ja sattui tuo viittaus tyyppiin... joka ei tiedä mitä elämällään tekisi, alkaisiko artesaaniksi tms...
Minä olen nyt täti-iässä alkanut artesaaniksi.
Viittaus toi mieleen asenteen aliarvioinnista.
Se kyllä vaati tiettyjä ulkoisia tekijoitä, mutta vei mukanaan...ja toi paljon. Tosin ei rahallista. Verrattuna valintaan, joka johti tohtoritutkintoon "paremman puutteessa", tämä antoi minulle enemmän. Olen löytänyt uusia ulottuvuuksia, sanoisinko elämälle merkitystä... Tohtori taas on hakee paikkaansa edelleen, tutkinto oli tikunhalkomista asiasta, jolla ei merkitystä arkielämään. Ja sivumennen sanottuna monesti "paremman puuttessa" hankitut tohtoritukinnot ovat laadullisesti kevyempiä. Ei tosin aina.
Toki sekin on merkityksellistä, mutta tässä kuulsi arvostus läpi. Artesaaniksikaan ei vain niin aleta!
Suosittelen tohtorin tukinnnon hankkimista nuorena, niin täti-ikäisenä voi alkaa artesaaniksi! Antoisa tutkinto, mutta ei tuo lantoa, valitettavasti.
Eli puolensa kaikella!
Anonyymi, en tunnista itsessäni ajatusta, että sielussani olisi ammattiin, asemaan tai vaikkapa varallisuuteen liittyvä aliarvostava asenne. Oikeastaan koen sen erityisen vastenmieliseksi ajatukseksi ylipäätään. Näen paljon sellaista, että maailmankuva ja/tai lähipiiri rakennetaan sen mukaan, mitä kukin on tai mitä kukin osaa tai ei osaa tai mitä jollakin on tai ei ole. Turuilla ja toreilla liikkuneena ja paikkakuntia ihmisympäristöineen muutelleena pitkin Suomea olen omahyväisesti muodostanut näkemyksen itsestäni, ettei ihan suppeissa kuvioissa ole elämä pyörinyt. On siellä artesaanejakin ja ihmisiä, jotka on aloittaneet nollasta uuden elämänsä toisenlaisessa ammatissa tai miljöössä vaikkapa konkurssin jälkeen. Työttömiä tohtoreita on paljon ja esim. perheellinen on pakon sanelemana vaihtanut ammattinsa käytännön työhön tutkimustyön "tilkunhalkomisen" sijasta. En kylläkään näe ainakaan lääketieteessä tohtoritutkinnon olevan tilkunhalkomista, jolla ei ole merkitystä arkielämään. Täytyy myöntää, että sanomalehdestä luettuna joskus joidenkin alojen väitöskirjojen aiheet kyllä on aika omituisia, mutta mikäs minä olen toisia tieteenaloja arvioimaan, kun en niitä tunne.
Tohtoritutkinnon hylkääminen ja uusi valinta aivan uusissa ympyröissä on sellainen suomalainen mahdollisuus, jota monessa maassa ei ole. Osassa maailmaahan jo pelkät lukuvuosimaksut estävät tavallisen pulliaisen mahdollisuudet vaihtaa ammattia. Tutkinto kuluttaa tukun verorahaa. Siihen on tohtoritutkinnon tehnyt itsekin panostanut paljon - usein myös taloudellisestikin ainakin lääketieteessä, jossa ainakin meikäläinen tienasi osan tutkinnonteon mahdollistamiseen otetusta palkattomasta virkavapaasta päivystämällä viikonloppuja. Sen takia on kaikkien kannalta harmi, jos tohtorintutkinnon joutuu heittämään romukoppaan. Toki elämän laatua ja toimeentuloakin joutuu aattelemaan. Pelkällä tohtorinhatulla kun ei elä.
Tämä nyt vähän syrjähti, mutta en minä ketään aliarvioi. Jokaisella oma paikkansa tässä maailmankaikkeudessa. Ja se on pieni, häviävän pieni. Mitätön. Meillä kaikilla.
Iloa ja eloa täti-ikäiselle artesaanille!
t. Helga,
joka tänään nysvää tuon tilkunhalkomisen kanssa, pyörittää tutkimusaineistoa ja hakee kirjallisuutta valmiiksi väitöskirjaohjattavalleen. Mutta kun en osaa tehdä kuin tylsiä villasukkia ja kääntää lahkeet housuista. Artesaanintaidot ihan nollassa.
Ps. tuli vielä mieleen, mutta unohtui kirjata: enemmän varmaan on niitä, jotka ei tiedä mitä elämällään tekisivät ja alkavat tohtoriksi! Tunnen henkilön, joka oli suorittanut alimman terveydenhuollon ammattikoulutuksen ja nousi siitä jo kypsissä kymmenissä pikku hiljaa hoitotieteen tohtoritutkinnon kautta suuren terveydenhuoltoalan oppilaitoksen rehtoriksi.
Minä olen Blytonini lukenut. Viisikko-sarjassa oli Paula-niminen tyttö, joka halusi olla poika, eikä totellut siksi muuta nimeä kuin Pauli. Paulilla oli viisas koira nimeltä TIm. ja hän joutuu erinäisiin seikkailuihin serkkujensa Leon, Dickin ja Annen kanssa. Tämä Anne oli oikea nynnerö.
Salaisuus-sarjassa puolestaan oli kyllä Pulla-poika, älykäs mutta pyylevä. Hänen oikea nimensä oli Frederic (tai Fredric). Miksi häntä kutsuttiin Pullaksi, lienee selvää. Hän kirjoitti tosiaan appelsiinimehulla avunpyynnön, jonka huomasi kaveriporukan nuorin Beth (joka hänkin oli melkoinen nynnerö). Muusta porukasta en muista kuin että vanhimman pojan nimi oli Larry.
Retkeilyssä ole noviisi, joten siihen en tällä kertaa puutu. Mukavia retkipäiviä kuitenkin!
Terv. Maarikka
Maarikka, niinpä olikin :D Paulihan se Paula oli ja joskus luin jostain Enid Blytonin elämänkertakirjan arvioinnista, että Paula oli todennäköisesti Enid Blytonin alter ego. Niin siinä käy, että vajaassa 50 vuodessa yksityiskohdat sekoittuvat :D Paljonkohan sitä muutenkin muistaa niistä ajoista väärin tapahtumia, asioita, sattumuksia, muistoja! Anne oli tosiaan nynnerö, mutta oliko se myös nk. "Kympin tyttö", aina oikeassa (omasta mielestään), aina varoittelemassa vaaroista ja vähän semmoinen besser wisser? Pulla oli tosiaan miestyyppi, jonka jokainen takuulla tuntee...vaikka politiikasta (en uskalla mainita nimeltä :D) tai tiedemaailmasta. Tai yksi viisasteleva, pyylevä mieskirjailija tulee myös mieleen.
Meikäläinen ihaili tuota Paulaa eli Paulia. Halusin kovasti omaa koiraa ja Tim oli niin kaunis niissä kirjan kansissa.
Hauska kirjasarja! Kieli pitkällään hiippailin aina kirjastoon katsomaan, olisiko yhtään vielä lukematonta kirjaa palautettu kirjastoon. Ai, että pidin niistä! Enid Blytonin omaelämänkertaa olen useammankin kerran pyöritellyt käsissäni, mutta lukematta on toistaiseksi. Ehkä sitten eläkkeellä luen koko Viisikko-sarjan uudelleen ja perään tuon elämänkerran.
t. Helga
Näin Blytonin elämästä tehdyn elokuvan (elämäkertaa en ole lukenut), ja ainakin leffan perusteella rouva oli vähemmän miellyttävää tyyppiä. Mutta lasten mieleen olevia kirjoja hän kyllä laati. Tai suolti. Montakohan sarjaa kaikenkaikkiaan? Itse tykkäsin Seikkailu-sarjoista, niissä oli vähän enemmän särmää. Ainakin Diana-tyttönen, joka huusi ja riiteli ja näytti tunteensa. Ja sitten se nynnerö-tyttö tietysti myös.
Huh, vaikka luenkin paljon, pitäisi minulle latoa tukko seteleitä pöytään (ei kuitenkaan Zimbabwen dollareita) ennen kuin alkaisin lukea kirjoja uudestaan. Niin paljon on maailma muuttunut, ja minä itsekin.
Ensimmäiselle anonyymille tiedoksi, että täällä on toinen, joka alkoi artesaaniksi täti-iässä! Artesaaniala on edelleen rakas harrastus, mutta ammatiksi ei siitä ole. Olipahan ihana vajaan kolmen vuoden tauko työelämästä!
Terv. Maarikka
Lähetä kommentti