 |
| Myyvä nimi, jota ei kaupassa voinut vastustaa. |
Mielenkiintoiset jorinani saavat jatkoa, sillä koira pitää mykkäkoulua.
Retkieväistä (huom: en yövy enkä keittele ulkona) saa vaikka minkämoiset himmailut aikaan. Joskus aikanaan seurasin sivusta Wanna-Be-The-Retkeilijää. Hän himmasi ja viilasi vaellusruokiaan ja vermeitään niin, ettei mitään rajaa. Aattelin silloin ja aattelen vieläkin retkijuttuja lukiessani, että retkeilijöissä on välineillä ja sapuskoilla diivailijoita. Siinä äkkinäinen voi herkästi ajatella, että laji on sen verran hieno ja monimutkainen, ettei hookooblöö-lenkki kainalossa ole nuotiolle mitään asiaa. Väärin! Ja ihan sama golfin kanssa: osa porukasta pilaa hyvää lajia omilla naurettavilla diivailuillaan.
Sopiiko, jos hieman esittelen ruokaostoksiani. Suoritin ne tulomatkalla Isolla Kirkolla. Nehän varmasti kiinnostavat ainokaista lukijaani, eikö totta! Eväät koostuvat kotoa otetuilla lisukkeilla höystettyinä seuraavista tuotteista:
- 2 x 1,75 litraa kevytmaitoa (uusi tuttavuus: superpakkaus!)
- 1 litra maustamatonta jogurttia
- kesän melontareissulta jäänyt pussi kuivattua hernekeittoa ja pussi kuivattua grillibroileria (samassa pussissa pikariisiä ja currykastikejauhoa)
- 4 pulloa (loppuneet) Corona-olutta
- taskumatillinen Amarettoa
- pussi nauriita ja porkkanoita, wokkikasviksia valmiiksi pilkottuna paketissa, punasipulia
- Keiju yrtti-sirtuuna-öljyä, voimariinipaketti
- pari Blå Band-keittopussia, purkki ruskeita papuja
- pussi Ohut Herkku (tms)-merkkisiä jälkiuunipaloja (suosittelen!)
- pussi sämpylöitä, suolakeksejä
- pussi aiemmin mainittuja Vanilja-pikkurinkeleitä
- broilerilenkkiä ja Helgan Hotfurtteria avec mustard-tuubi
- Biokian Tyrnijauhoa, pikkupullo saman firman mustikkamehua, omia puolukoita ja sieniä
- lakristapussi (eipäs ole painovirhe: lapsena sanottiin, että lakristaa) ja suklaakeksejä
- pötkö vuohenjuustoa, Cheddar-juustoviipaleita
- paketti tomaatteja, 2 kurkkua, pussi salaattia ja 2 limeä
- perunamuusijauhoa
- kahvia
- koiranruokaa
Ainakin nämä. Ja koiralle tietysti pieniä koiran namipaloja ja muutama puruluu. Näitä samoja sapuskoja kyllä syömme kotonakin (sekä minä että koira, isännällä oma gourmeensa), jos kohta lounaan tarjoilee laitoskeittiö ja hyvää on ruoka sielläkin!
 |
| Naurishauvikkaita liitossa punasipulin kanssa ja hotfurtteria. Tein nämä pussukat takassa hiiloksella ja hyviä tuli. Lasissa on Amarettoa kun olut loppui. |
Retkieväistä (huom: en yövy enkä keittele ulkona) saa vaikka minkämoiset himmailut aikaan. Joskus aikanaan seurasin sivusta Wanna-Be-The-Retkeilijää. Hän himmasi ja viilasi vaellusruokiaan ja vermeitään niin, ettei mitään rajaa. Aattelin silloin ja aattelen vieläkin retkijuttuja lukiessani, että retkeilijöissä on välineillä ja sapuskoilla diivailijoita. Siinä äkkinäinen voi herkästi ajatella, että laji on sen verran hieno ja monimutkainen, ettei hookooblöö-lenkki kainalossa ole nuotiolle mitään asiaa. Väärin! Ja ihan sama golfin kanssa: osa porukasta pilaa hyvää lajia omilla naurettavilla diivailuillaan.
 |
| Tämän päivän kuva. Kiipeilin hieman. |
Oikeastaan kun tarkemmin aattelen, niin noita diivan pskoja näkee myös laskettelurinteissä ja hiihtoladuilla. Ennen oli hiihto kansan laji, mutta nykyään siitä on tullut joku filmaajien ja selfienottajien ykköshobby. Viime talvena oikein silmiä häikäisi peililasi-kokovartalokondomi- hiihtäjät hiihtokeskuksissa. Mutta pitääkö sinne tukkia itsensä? Ei, mutta sukulaiset edellyttävät läsnäoloa (lapsenlapsensa vahtikoiraksi, hauskaa sekin!).
Viime talvena tämmöisellä lapsenlikkakeikalla tepastelin lumikengillä kodalle, jonne ei mene latua. Se on korkealla, eikä sinne pääse hissillä. Ensin kodalle ilmestyi iloinen perhe nousukarvoilla tarkoituksena palata off-piste-laskulla alas. Jesh! Perhe poistui alamäkeen ja oli aika odottaa seuraavaa kodalle tulijaa... Naps ja kops, ovesta pulpahti sisään The HiihtoMies viimosen päälle fiilatuissa kamppeissaan, aurinkolaseissaan ja reppusissaan. Oum-mai, istuin siinä noen tahraama naama oikosenaan katselemassa ja kuuntelemassa tätä etelänvaresta. Mutta hän ei ollut onnellinen mies. Suru ja viha paistoi hänen silmistään. Sen mitä kodan nuotiotulen yli havaitsin.
 |
| Tästä tosiaan puhutaan nyt laajalti maailman merilläkin ;D |
Olkaatten iloisella mielellä, sillä talvi tulee!
terveisin mökin Helga
Ps. En saa bonuksia miltään makkara- tai muultakaan tehtaalta.
3 kommenttia:
Kiitos Helga! Blogisi hoitaa mieltä!
Puolustuksen puheenvuoro:
Ehkä koin pienen piston syömmessäin kun kirjoitit näistä retkeilydiivailijoista. Retkeilen ja jaan varustetietoa myös omassa blogissani. Varusteeni ovat aika kalliita mutta laadukkaita.
Esimerkkini on parin vuoden takaa. Minulla oli mukana kallis 10 vuotta vanha ilmalla täytettävä makuualusta ja kaverilla Saiturin Mekasta (sen niminen kauppa todella oli Varkaudessa) ostettu vastaavanlainen tuote. Minä nukuin mukavasti koko reissun mukavalla, ilmaa täynnä olevalla patjalla kun kaverini valvoi yöt tyhjän patjan päällä ja illat paikkaili minulta lainaamalla paikkaussarjalla joka yö yhä nopeammin tyhjenevää markettipatjaa. Paikkaussarjani tuli patjan mukana jota en ole koskaan paikannut ja markettipatjan mukana sellaista ei tullut. Kummankohan tuotteen mukaan sellainen paikkaussarja pitäisi laittaa? Itse olen ajatellut asian niin, että laadukkailla varusteilla teen omasta retkeilystä nautinnollisempaa. Reissuni ovat suhteellisen pitkiä ja kulkee pääsääntöisesti merkitsemättömien reittien ulkopuolella, joten hyvät varusteet on myös turvallisuus kysymys. Ja voihan myös käydä niin, että kun tekee ensimmäisen pitkän vaelluksen kelvottomilla varusteilla retkeily jää siihen. Ja valitettavasti näin taisi käydä kertomassani esimerkissä.
Kuitenkin retkeillä voi ihan normaaleissa arkivaatteissa ja suurimman osan retkistäni teen varmaankin farkut jalassa. Ehkä nuo bloggaamani retket menevät sinne diivailun puolelle ja anteeksi siitä. Omat retkiruokani tulevat valmiina pussissa ja ovat pääsääntöisesti polttoainetta reissulle. Itse olen ajatellut asian niin, että jauhelihan maku ei mielestäni parane kun sen paistaa ja kuivattaa. Ennen syömistä se liotetaan vedessä syömäkelpoiseksi ja siitä sitten tehdään gurmeeta. Ihanko totta?
Asianomistaja vastaa puolustuksen puheenvuoroon:
Some facts:
- hempatti Jukka, ei mitään syömmenpistoja, sillä en tiennyt tuon taivaallistakaan retkeilyblogistasi. Voisiko sen nimen tässä kysäistä samalla? Missään nimessä naurettavat aivotukseni eivät siis saaneet syttöä blogistasi!
- kunnon vermeet täytyy olla lajissa kuin lajissa, jos haasteellisempiin olosuhteisiin aikoo.
Tästä sain kovan koulun elokuussa Hossajoella. En kiirehötäkän takia ehtinyt riittävästi panostaa mietintään ja läjdin väärillä vehkeillä soitellen sotaan, vaikka kokemusta (melonnasta) on kyllä rutkasti ja ois pitänyt kyllä ymmärtää. Omaan nilkkaan se kapsahtaa, jos vehkeet on väärät - ja pahimmassa tapauksessa kaverinkin nilkkaan. Ja ilman muuta jos ruopii Vätsärin tai Paistunturin perspuolia, johon meikäläinen ei lähtisi, niin asiaan on panostettava.
Koska olen pohjoisen tyttöjä ja pohjoisen kaveripiirin vaikutuksen alaisena, en kuitenkaan ole voinut välttyä kuulemasta omaani vastaavia käsityksiä siitä, jotta nämä perspuolen erämaat viehättävät eritoten pääkaupunkiseudun retkeilijöitä, joilla lähtökohtaisesti voi olla pohjoisen matalajalkaa enemmän taipumusta brassailuun. (Kaivaudun poteroon, antaa tulla vaan tulta ja tulikiveä.) Käsitys perustuu asumiseen sekä kehäkolmosen sisällä että kaukana, kaukana sen ulkopuolella ynnä lukuisiin työkontakteihin suuntaan HUS. On ne omanlaisiaan kailottajia ja "mä en kestä noit böndei"- porukkaa. (Vedän ilmaluukunkin kiinni.)
Hieman asenteellinen kun olen ;D niin lempihetkeni on ollut tilanne, jossa päiväreppujen kanssa kahlattiin Lapissa puroa pitkin autiotuvalle pilaamaan parin kiiltäväkuksaisen brassailijan erämaatunnelmaa. Syötiin Domino-keksit ja häivyttiin tirskahdellen. Sen verran murhaavat oli katseet ja vihamielinen hiljaisuus leijui ympärillä. No, ei oltu päiväreppuilemassa Vätsärissä, jonne tosin toinen päiväreppuilija sittemmin on kortteerin vääntänyt (aivan oikein, jollakin sallitulla pläntillä se on jonkun ikivanhan nautintaoikeuden perusteella).
Yhtä kaikki, on mullakin untuvalla topattu makuualusta ja aika magee sooloteltta. :D Meikäläinen kuivailee sitä jauhelihaa ja heittää vanhana partiolaisena riisit samaan pussiin, jos Turmatti alkaa tulla korvista.
Retkeilystä muuten kuulin (luin?) taannoin kommentin, että ihmiset yliarvioivat kuntonsa rinkkavaelluksille lähtiessään. Siinä ei taida hyvätkään vermeet auttaa, jos kunto loppuu.
Summaroiden: olet kyllä Jukka oikeassa mitä varusteiden kunnon laatuun tulee. Aikamiespoikani on kova metsämies ja lapsesta saakka ollut ihminen, joka hemmetti vieköön on aina osannut osoittaa kalleimpia skeittikenkiä urheiluliikkeen ikkunassa, että nuo tai ei mitään. Mutta kalliit kamppeensa on tosiaan aina käyttänyt loppuun (ja ostaa ne onneksi nykyään itse).
Mutta mehän tiedetään golfareina, että tajunnanräjäyttävä luksusauto parkkiruudussa ja hohtavimmat Pingit pussissa ei välttämättä korreloi loistaviin pelisuorituksiin. Mutta kyllähän ne aina vähän lohduttaa - ja kenties harmittaa peliseuralaisia. Ehkä ;D
Kiitos tarkkuutukseen haastaneesta kommentista! Saatuani nyt puserrettua pari riviä ulkomaan kielellä omantunnon tilkkeeksi ja nämä pari riviä äidinkielellä niin voin sonnustautua vuonna 2009 kallilla ostettuihin vaelluskenkiin ja häipyä päiväretkelle ryteikköjen taakse kosken äärelle. Lupaan ottaa kuvia, jos valoa riittää. Ulkona on nyt kirkas, kepeä -3 asteen pakkaskeli ja ohut, tuore lumi maassa - ja puussa. Loistava hetki ulkoilla!
Hyvää päivänjatkoa toivoo Helga
Lähetä kommentti