Vaniljanmakuinen pikkurinkeli-identiteetti ja horinoita torpasta

Tämän päivän maisemaa.

Tiedättekö, että on ihmisiä, jotka istuvat mökissä ja voivat siellä syödä lähes pussillisen Vaniljanmakuinen Pikkurinkeli- nimistä tuotetta? Yllättävää kyllä, tälläisiä henkilöitä todella on olemassa. (Huh, aika kuivia ja tarttuu kitalakeen. Hullun hommia jyrsiä nyt näitä pussitolkulla. 410 kcal/100 g, 300 g/pussi ts. puolet päivän energiasta, mutta pussissa on vielä jokunen jäljellä.)

Kuulin, kun nuorimies sanoi radiossa, ettei syö lihaa, mutta hänellä ei kuitenkaan ole vegaani-identiteetti. Meikäläisellä on vaniljanmakuinen pikkurinkeli-identiteetti. Passaa taudinkuvaan.

Mutta onhan se tässäkin komea tuli, eikö totta! Otin tämän tänään eräällä kodalla. Onneksi kelit ei vielä riitä niille,
jotka tällä kodalla lumien tultua käyvät räyhäämässä. Nimittäin moottorikelkkaporukka.

Tuli rätisee takassa ja ikkunoiden silmät on pimeät kuin Sudanin yö. Katsotaanpas kuistilta, näkyykö tähtiä kuten eilen. Eipä näy, eipä näy. Laitan siis ulkokynttilään tulen varatähden virkaa hoitamaan.

Onhan se niinkin, että saa sitä kaikenlaista sivujuttua kehitellä vaniljanmakuisista pikkurinkeleistä paetakseen tosiseikkaa, että pitäisi kyllä kirjoitella aivan toisenlaista tarinantynkää aivan toisella kielellä sen sijaan, että kiduttaisi verkkolähimmäisiä pskapuheillaan. Mutta minkäs sitä luonnolleen. Kirjoitteleminen on lapsesta asti ollut pakotieni. Toiset syö, toiset gämblää, toiset ryyppää, meikäläinen kirjoittaa. Syntiähän tämä ihmisen elämä joka tapauksessa on, teit niin tai näin.

Koiralle tuli kuuma takan vieressä ja se siirtyi porstuaan. Me sitä muuten ollaan koiran kanssa sellainen iskuryhmä, että oksat pois ja pala latvaa. Koiraihminen joutuu pukemaan ulkovaatteet vähintään kolmasti päivässä satoi eli paistoi, mutta koira se vasta stara on! Kulkee yöpuvussaan tuiskussa ja tuiverruksessa. Tänään me koiran kanssa partioitiin metsiä hyvinkin kuusi tuntia. Tuli siinä joitakin pikkuruisia jokia ja purojakin tarkastettua ynnä niiden yli menevien siltojen kansirakenteita.

Metsätiellä autolla ajaessa tuli oikeaan näkökenttään ruskea iso eläin, josta hevosihmisen ensimmäinen ajatus oli, että Kas, hevonen! Kunnes järki ja näköhavainto saivat yliotteen alitajunnasta: mikkään hevonen ole, hirvihän se on. Aikuinen naarashirvi. Vaan niinpä kävi, jotta kolmisen tuntia tapaamisestamme kuului kaukaa kaksi kiväärin laukausta. Vaikka itärajalle ei siitä ollut kuin muutama kilometri, niin epäilen silti laukausten tulleen hirvikivääristä. Mahorkkakaan ei haissut, eikä rajalla näkynyt ristinsielua. Vaikka kyllä meidän liikehdintää varmasti jossain kamerassa vahdittiin, väitti koira. Sillä on kuulemma sukulaisia Norjan rajavartiostossa ja ne on kuulemma kertoneet. Mutta se keksii aika paljon näitä juttuja omasta päästään, joten en laskis kovin paljoa tämän tiedon varaan.

Karttaongelmasta (gps) me tavalliset kuolevaiset ei olla moksiskaan! (Kiitos edelleen Jukalle linkistä!) Me otamme sen kuten elämän yleensäkin: haasteena. Tässä vaiheessa kapula on suostunut nielemään vanhat karttansa takaisin. Kunhan saan näppeihini SD-kortin adapteriosan, niin tukin sen läppärin kyljestä ja koitan siirtää suoraan siihen. Kartatta täällä ei tarvi olla, sillä mökissä on paperikartta ja kännykässä retkikartta.fi. Tosin tässä rajan vieressä kuljeskellessa kenttä katoaa aina sopivasti h-hetkellä. 

Erämiehillä on kännykkä-appsi, joka toimii myös off line. Ja kun pysyy poluilla, niin voi tehdä kuten kuluneessa sanonnassa Lapin mies eli palata mökkiin kun huomaa eksyneensä. Hah hah miten tyhmä vitsi.

Lopuksi tunnustus. Koska kärsin viime viikon 5 ratsastuspäivän jälkeen vaikeista vierotusoireista, oli pakko tehdä hätäliikku ihan vain näiden raukoilla rajoilla asuvien yrittäjienkin toiminnan tukemiseksi ja buukata itselleen vähän hevosvaellusta. Viis siitä, että sen takia täytyy vähän ajella kauemmas ja koira saa viettää useita tunteja mökinvahtina. (Anteeksi koira!)

No, saunottu on ja juotu yksi Corona-merkkinen olut, joten ei kai tässä enää kannata mitään asiallisempaa juttua alkaa vääntämään, pimeäkin on ja tuli sammunut takassa. Manjaana, manjaana.

Voikaa hyvin ja maistakaa rinkeliä,

teidän Helga