Toivottavasti pääsee terveenä eläkkeelle tästä sirkuksesta, joka pyörittää meikäläistä ympäri kaikuvia sairaalakäytäviä, sylkäisee ulos hissinovesta ja tuuppaa sisään seuraavasta. Juoksuttaa Birkkemannit läiskyen neuvotteluhuoneen A, B ja C väliä, josta kallistaa lattian takaisin kohti työhuoneen ovea, siitä sisään ja tietokoneelta katsomaan selitystä tyhjille kokoushuoneille. Hyppyyttää ulos työkaverin ovea koputtamaan, josta saa tiedon: kokous siirretty huomiselle ja havaitaan meikäläisen nimen jääneen pois jakelulistalta. Itsetunto murskana.
No, jonkun verran lohtua murheeseen eli täällä kotona pyörii jaloissa puoliksi pakattu matkalaukku. Pääsee vähän tuulettamaan päätään pohjoismaiseen kokoukseen (heh: tuulettamaanpa hyvinkin). Ja sirkus saa selvitä jonkun päivän ilman meikäläistä...
@@@
...mutta meikäläinen ei meinaa selvitä ilman hevosia. Niin on ollut kiirettä ja töissä mennyt alkuviikko iltaa myöten, ettei hevosille kerkeä. Jos olisi oma hevonen - mitä ei ole eikä tule - niin ikäväänsä itkisi se konkkapolvi karsinassaan. Viikonloppuna maastoretki kumminkin puolittain luvassa, jos keli sallii ja auringonpilkut on kohdillaan.
@@@
Koska ihmisen täytyy aina ajatella positiivisesti (sillä negatiivisesti ajatteleminen on hyi-hyi rumaa), niin kirjaan tähän joitakin päivän positiivisia puolia:
+ reippaat nuoret lääkärit, jotka selviävät päivystystoimista ilman vanhan kääppänähoriskon apua (paremmin kuin jos olisin söhläämässä seassa)
+ mörökölli-jäykkäniska mieskollega, jonka kanssa pidetyn palaverin aikana huulillaan oli ainakin kaksi kertaa hymyksi tulkittava vipatus suupielissä, jos hieman mielikuvitusta käytti apuna
+ itserakas mieskollega, joka malttoi ainakin kaksi minuuttia olla kehumatta itseään ja pysähtyä kuulemaan, mitä häntä vastapäätä istunut viisas mieskollega sanoi
+ viisas mieskollega, joka sai puheenvuoron itserakkaalta paskiaiselta
+ hyvin kirjoittamisen alkuun päässyt ja innostuneen oloinen väitöskirjaohjattava
+ metsäpuskia kännykänvalon avulla nuohoamasta saavutettu kollega, joka on innostunut eräästä ulkoiluharrastuksesta, mutta ehti myös vastaamaan puhelimeen
+ innostuneet alani opiskelijat, jotka piristivät läsnäolollaan päiväämme: nuorissa on toivomme!
+ ruokalassa kiinankaalirehun vieressä ollut pelastava vaihtoehto: jäävuorisalaatti
+ koiran kanssa pimeydessä tehty pieni happihyppely
+ divarista eilen löytynyt suosikkikirjailijan hauskalta vaikuttava teos, josta en ole kuullutkaan:
Gustave Flaubert: Bouvard ja Pécuchet. Ilmestynyt 1881, suomennettu 2003.
Suurenmoinen kiitos Alfred Kordelinin säätiölle ja Antti Nylénille suomennoksesta!
Ja plussapuoliakin 10 kpl! Ei tämä elämä ihan ole menetetty peli kumminkaan!
@@@
Gustave Flaubertia Antti Nylén muuten luonnehtii mm. näin:
"Flaubert oli jo nuorena kiinnostunut typeryydestä."
Ai kun hauskaa tekstiä ja hengellisen virityksen sielunveljeyttä. Meikäläinen ei nähkäätten nauti mistään muusta niin paljon kuin typeryydestä! Etenkin jos se on toisissa henkilössä. Hätätapauksessa omakin typeryys toki käy laatuun :)
Tehkää hyvin ja panostakaa typeryyksiin näinä väsyttävinä aikoina!
teidän
Helga
2 kommenttia:
Hmmm. Tuo kirja pitänee hommata joulunpyhiksi luettavaksi, kun luvassa on vihdoi pitkät pyhät ihan omin nokin eikä telkkarista "kuitenkaan tule mitään". Kiitos vinkistä!
Voios hyvin, yhä laajenevasta typeryydestä huolimatta. Tiistaina typeryydellekin merkittiin rajat: Meksiko ja Kanada.
Terv. Maarikka
Hei Maarikka,
tuo Flaubertin kirja oli kumminkin liian lyhyenläntää lauserakennetta ja vähän semmoinen "rautalankamalli", joten pistin sen eilen matkalukemisvaiheessa kumminkin laukkuun ja harmittelin, kun en ottanut varakirjaa. Typeryyttä siinä varmaan kuvataan pidemmällä, mutta vähän loppui usko kumminkin mulla kesken.
t. Helga
Lähetä kommentti