Sekavia puheita ja mustikkamehuarvostelu

Meikäläisellä on sellainen sairas harrastus, että keräilen omituisia kommentointeja, kielikukkasia ja wanna-be-something- tyyppisiä selostuksia lehdistä ja radiosta.  Laskin kerran Kalle Haataselle hänen pyytämättään, kuinka monta kertaa ohjelmassaan joko hän tai erityisesti haastateltava sanoi jonkun fraasin, olikohan se "ikään kuin". Niitä oli heti useita kymmeniä ikäänkuita per nuppi. Kalle ymmärsi sairaan mielenlaatuni ikään kuin erittäin hyvin. 
Monella tapaa voi ihminen ikään kuin ylimääräisen energiansa siis ikään kuin käyttää. :)

Yksi alalaji on kerätä julkisessa viestintävälineessä käytettyjä muka-tärkeitä tai muka-hienoja koukeroilmaisuja, jota kai pääasiassa käytetään sisäisen tärkeilyntarpeen tyydyttämiseen. On niitä suullisissakin esiintymisissä, mutta puheesta ne on vaikeampi napata heti muistiin. 
Keikarointi, itsensä tärkeäksi tekeminen ja varvistelu niissä on tavoitteena, eikä selkeys. Eihän niitä kukaan ymmärrä kuitenkaan. Yleensä wanna-be-something- ilmaisija on joku pikkuvirkamies. Semmoisillehan aina on tilausta - vaikkapa valtion byrokratiassa.

Tässä yksi esimerkki, jonka olen repäissyt jostakin sanomalehdestä ajat sitten. 
" Asiakaslähtöinen kehittäminen ja toiminta edellyttää palveluntuottajalta asiakasymmärrystä."
Selevä tämä. Asiakasymmärrystä. Tarkoittaa siis suomeksi sanottuna ikiwanhaa totuutta, että kauppiaan kannattaa olla asiakkaalle kiltti. Noin ilmaistuna se kuulostaa hienommalta, ikään kuin vähän akateemiseltakin.

Kolme tuntia metsässä, niin kotiin päästyä piti syöksyä saunaan.
Kyllä muinaiset suomalaiset olivat viisaita, kun saunan keksivät!

Kamppailen sinnikkäästi saadakseni selkoa Sote-sopasta. Nyt silmiin sattui Kunnat.net- sivulta asiaan liittyvä blogiteksti. (Sote-sopan selvittäminen ei muuten onnistu kovasti yrittämälläkään. Tyhmä pää, niin ei mene jakeluun.) 
Sote-soppaan työntää nykyisin vähän jokainen enemmän tahi vähemmän sotkuisen lusikkansa. Ja kun sillä  sotesoppaa hämmentää, ei sitä sotkua jaksa lukea millään, kun siitä ei ota erkkikään selvää. Tässä pätkä Kunnat.net- sivustolta Jean-Tibor IsoMaunon blogitekstistä 4.11.2016. Palvelujärjestelmän konkreettisia kannusteita asiakkaan aktiiviseen osallistamiseen palveluntuotannon...HäH? Palveluarkkitehtuurin... what?

"Tähän saakka on pelätty, että asiakkaan osallistaminen palveluarkkitehtuurin suunnitteluun mutkistaa järjestelmän tuotantoprosesseja ja heikentää sen kustannustehokkuutta. Asiakkaiden tarpeista lähtevä palvelujärjestelmä edellyttääkin tuekseen konkreettisia kannusteita asiakkaan aktiiviseen osallistamiseen palvelutuotannon suunnitteluun ja kehittämiseen."

http://www.kunnat.net/fi/tietopankit/kolumnit/blogi/2016

Tarkoittaa sitä, että asiakkaita kannattaa kannustaa kertomaan, mitä he haluavat, mutta heille kannattaa sanoa, ettei kaikkea voi saada.

@@@

Lidlistä ostettua Lapin Marjan Luomu-mustikkamehua

Olen valtakunnan epävirallinen mustikkamehutestaaja.  Viittaan aiempaan blogitekstiini. Nyt havaitsin Lidlissä Lapin Marjan luomumustikkamehua. Jotta ei kun testaamaan ja mukaan metsäretkelle välipalajuomaksi samalla laimennussuhteella kuin toisen firman tuote. Mutta kylläpä se olikin laimeaa! Kotona pulloa tutkailtuani havaitsin, että se onkin valmiiksi laimennettua. Siihen nähden hinta (apaut 4€) oli kyllä suolainen ja jos se myytäisi tiivisteenä, kohoaisi litrahinta tosi korkeaksi.

@@@

Lopuksi Amos Oz-uutiset:

Heitin kädestäni nyt myös tuon toisen Amosin kirjan nimeltään "Musta laatikko". Vaikka se on palkittu siellä-sun-täällä aikanaan ja käännetty useille kielille, niin kirjan formaatti ei sopinut meikäläiselle. Kirjassa henkilöt lähettävät kirjeitä toisilleen. Hyllylle joutui myös toinen Amosin kirja ("Meri on sama"), jonka muoto oli sekin minulle vieras. Se koostuu runotyyppisistä lyhyistä pätkistä, joissa ihmiset puhuvat. Vähän kuin se kyllästykseen asti siteerattu ja viittailtu kirja, jonka kirjailija (kuka, en muista?) oli laatinut kuvitteellisista hautakiviteksteistä. Muistaakohan lukijani sen nimeä? Joku jenkkiläinen kaupunginnimi (keksitty?) siinä esiintyi.

Vanha kuva. Lienee ollut täällä. Menköön nyt silti. Sopii tämän hetken säähän.

@@@

Minulla on eräs työkykyä vaikeuttava vamma, jonka vuoksi sain työterveyslääkäriltä lähetteen erikoissairaanhoitoon syyskuussa. Sieltä tuli 2 kk sitten viesti, että lähete on käsitelty. Mitään ei ole sen koomin kuulunut ja vaiva pahenee. Vaan arvatkaapa, lähdenkö perään soittelemaan ja painostamaan itselleni nopeutetulla aikataululla aikaa vastaanotolle. En takuulla! Lääkäreiden on turha kuvitella pääsevänsä jonon ohi. Viittaan aiempaan blogitekstiini ja edesmenneen anopin asiaan. Odotan jonossa, meni miten meni. Ja haen saikkua, jos töitäni en pysty enää tekemään. (Enkä hae. Höpöhöpö. Ei meikäläisistä hae kukaan. Me ollaan korvaamattomia, omasta mielestä siis. Siksi me kelataan vaan eteenpäin vaikka pää kainalossa.)

@@@

Ensi viikko on sekametelisoppa-viikko. Siinä on sillisalaattimainen rakenne sisältäen mm. parin päivän reissun maanrajojen ulkopuolelle, Pohjoismaahan tosin vain. Huh huh, ihan mahassa kiertää. Eikä ehdi edes hevosen selkään kuin korkeintaan yhtenä iltana, jos silloinkaan. Yritän silti pitää pääni kasassa - vaikka tänne blogiin kirjoittelemalla. Jos sallitte.

Ystävällisesti ikään kuin teidän,

Helga