Tunneälyä, tunnetaitoa, rentoutusharjoitus ja äidinrakkautta

Kääpäkokoelmakuvastostani
(Kamppalin pitkään osaamatta päättää laitanko kuva tästä vai eräästä toisesta melkein yhtä hienosta luomuksesta.
Päädyn lopputulemaan, että toinen luomus tulee viimeiseksi. Päivän tärkeitä päätöksiä.)

Tässä sitä mennään Pyhäinpäivänä. Lapsuudesta muistan, kuinka mummo ja pappa kovasti kyselivät, tullaanko pyhäinmiestenpäiväksi. Lauantait oli tuolloin työpäiviä ja pidennetyt viikonloput harvinaisuuksia.
Eläköön nykyajan moniarvoisuus: nainenkin katsotaan yhdeksi homo sapiens-lajin edustajaksi ja tuosta nimikkeestä on "mies" höylätty pois.
Mummolaan me muuten lähdettiin kuplavolkkarilla kaukaa pohjoisesta, jossa isän työn vuoksi asuttiin tuolloin. Sain istua pystyyn nostetussa pyykkikorissa, joka ei muualle mahtunut. Perheessämme kulkee legenda, että vanhempieni vilkaistessa jossain vaiheessa takapenkille istuin siellä alasti riisuttuani liian kovan lämmityksen takia vaatteeni kaikessa hiljaisuudessa.

@@@

Lehtikatsaus. 
Kustannusosakeyhtiö Duodecimin kustantama Hyvä Terveys- lehti tulee lääkäriseura Duodecimin jäsenille kuin Manulle illallinen. Lehti on tasoltaan jossain määrin kirjava. Välillä on höpöhöpö-juttuja ehkä myynnin edistämiseksi, välillä asiaa. Höpöhöpö-jutut otti jossain vaiheessa niin pal´ pattiin, että sovin naapurin kanssa kontrahdista: Hyvä Terveys suoraan heille ja heidän Seiskalehti mulle. Näin muodoin olin hyvinkin kartalla maailmanmenosta ja yleisistä puheenaiheista. Terveisiä entiselle hauskalle naapurille, että nyt on olot sen suhteen huonontuneet!

Uusin Hyvä Terveys käsittelee tunneälyä / tunnetaitoa. Aihe on läheinen ja tämänhetkisessä työnkuvassa keskeinen.
Tunnen lahjakkaita ihmisiä, joilla kyky toisen ihmisen tunteiden havaitsemiseen on kehittymätön. Potilastyötä tekevälle lääkärille kömpelyys tunnetaidoissa on katastrofi. "Männävuosina" lääketieteen pääsykokeissa korostui matemaattinen osaaminen. Sillä ei kuitenkaan käytännön lääkärintyössä tee oikeastaan paljoakaan, mutta tunneälyllä sitäkin enemmän. Luonnontieteiden osaaminen edelleenkin on valintakokeissa keskeistä, mutta jostain syystä nuorissa lääkäreissä on nykyään yhä enemmän tunneälykköjä! Onko tunteiden huomioimisesta viime vuosikymmeninä tultu enemmän tietoiseksi? Ehkei tunteita aiemmin osattu niin ajatellakaan. Monet potilaat vielä muistavat lääkäreitä, jotka saattoivat olla hyvin epähienotunteisia - suorastaan moukkia.

HyväTerveys antaa työkaluja tunnetaidon kehittämiseen. En aivan saanut tekstistä kiinni, joten muokkaan asiaa oman käsityksen mukaiseksi.

1.
Tunneälyn kehittämisen voi aloittaa omista tunteistaan:
- Miksi asia viehättää/ärsyttää/herättää närää minussa? Miksi sanoin noin? Mihin pyrin, kun sanoin näin? Miksi tämä ihminen ärsyttää minua? Miksi lähimmäisen sanoista tuli paha/hyvä mieli? Mikä tunnetila ajoi minut piikittelemään läheiselleni? Mikä minua tässä hävetti?

2.
Tuosta voi jatkaa toisen ihmisen tunteisiin:
- Miltä hänestä tuntui, kun sanoin noin? Miksi hänelle tämä on vastenmielistä? Mikä teki hänet surulliseksi/iloiseksi? Miksi hän on äkäinen? Miksi hän ei reagoi? Miksi hän nolostui?

Lisäksi voi rauhoittaa ja rentouttaa itseään tietoisesti, kun elimistö käy kiivaana (sydän tykyttää, "pää halkeaa", "kuppi täynnä", kädet hikoaa, vanne puristaa otsaa, henkeä ahdistaa, maha velloo, kurkkua kuristaa...).

Harjoitus: istu hyvään tuoliin ja kuulostele elimistöäsi:
- hengitätkö kiivaasti?
- pörrääkö päässä kuin "Haminan kaupungissa"?
- vipattaako jalka, naputtaako sormi, räpsyvätkö luomet? rykiikö kurkku?
- ovatko naamalihakset ja otsa kireällä? elohiiri silmässä? hartiat korvissa? puristatko pakaroitasi?

Keskity rauhoittamaan hengityksesi, laskemaan hartiat alas ja kasvojen lihakset roikkuviksi. Rauhoittunut ihminen hengittää noin 12-15 kertaa minuutissa. Otapa sekuntikello ja tarkista. Hengityksensä tarkkaileminen on muuten hyvä keino havaita, koska käy liian kovilla kierroksilla.

@@@

Tämän Taj Mahalin aattelin tuohon alkuun.
Mahtanen olla esitellyt tämän jo aiemmin, mutta menkööt.
Siellä kävi tuohon aikaan oppaan mukaan muistaakseni 35 000 ihmistä päivässä.
Mikä otollinen kohde vaikkapa jollekin kirotulle väkivaltaiselle atakille.

Lopuksi päivän Amos Oz:

"Äidit rakastavat aina lapsiaan. Se on luonnonlaki. Jopa kissaemo tekee niin. Ja vuohi. Ja rikollisten ja murhamiesten äidit. Ja natsien. Jopa kuolaavien kehitysvammaisten ja hirviöiden äidit. "

Tulee mieleen opiskeluaikainen lastenneurologian opetus. Lasenneurologian osastolla oli jatkotutkimuksiin tulleita pienokaisia, joilla ei hermoston kehityksessä kaikki vaikuttanut olevan kohdillaan. Opetustuokiossa oli mukana äiti noin puolivuotiaan lapsensa kanssa. Kun saavuttiin huoneeseen, niin kovin onnellinen äiti nosti lapsen vaunuista hymy kasvoillaan. Mutta me opiskelijat kauhistuttiin. Lapsen kasvot olivat kummassa virneessä ja koko olemus, asento ja liikehdintä oli outoa. Äiti oli kypsemmillä kymmenillä vihdoinkin ensimmäisen lapsensa saanut ja toki tavattoman ylpeä lapsestaan, kuten kaikki äidit (...no, useimmat kumminkin). Me opiskelijat sen sijaan tajuttiin heti, ettei äiti vielä laisinkaan havaitse sitä mikä me keltanokat ja puolittain vielä maallikot nähtiin heti : lapsi ei ole lainkaan terve.

Näihin puheisiin jätän sinut, hyvä lukijani ja toivotan 

Hyvää Pyhäinpäivää!

Helga