 |
| Erään Välimeren maan suurkaupungin akvaariosta tässä joku aika sitten. |
Tänään iltahämärissä koiran kanssa metsätietä kulkiessa nostin kaikille yksinhuoltajille myssyä korkealle. Miten he jaksavat !? Meikäläinen ei ole kuin koiran yksinhuoltaja vielä viikonpäivät ja ihan huutaa aikataulu Hoosiannaa. Kurvaan sinne ja kaahaan tänne, tankkaan bensaa ja ampaisen postiin, kaasutan kirjastolle ja imitän kohti hevostallia. Ja siinä sivussa toki käyn töissä. Koiria meikäläiset on kuskanneet aina ulos kolmesti päivässä, eikä niitä pissateta takapihalla kuin äärimmäisessä tilanteessa. Mutta saapahan liikuntaa.
Oliko mielenkiintoinen kuvaus elämästäni? Ei minustakaan :D
@@@
Kyllä on ittekseen pitänyt nauraa tuolle "esineiden it-maailmalle" eli viime viikkoina tapetille nostettuun ongelmaan, että jotkut hakkerit käyttävät wifi-toimintaisia kodinkoneita "orjinaan" ja rallaavat niiden sisältämien tietokoneohjelmian turvin globaaleihin kuvioihin. Tahtoo sanoa, että pesukone lähettää kirjopyykkiohjelman kyljessä viruksen Sotamuseon arkistokantoihin, leivänpaahdin häiriköi Puolustusvoimien tietokantoja ja sähköhammasharja porautuu Pentagonin salaisimpiin kansioihin. :D Siinä silitysrauta kuumenee pelkästä myötähäpeästä :)
No, nämä ehkä oli vähän kuvitteellisia kiemuroita, mutta tosiasia on, että kotiverkko pitäisi suojata niin, ettei kukaan pysty hyödyntämään kodinkoneita, joissa on tietokonesysteemit sisuskaluissa. Ja autoissakin! Siinä sitä kosla kaahaa omin päin kohti kaupungintaloa heti kun silmä välttää.
@@@
Hevosesta meinasi tulla ongelma, kun suklaanruskeaa ruunaa tarjottiin minulle ostettavaksi. Meni pari yötä miettiessä, onko minusta hevosenomistajaksi. Kovasti olisi poltellut ostaa, mutta siinä vaiheessa saisi sanoa parille muulle harrastukselle hyvästit (esim. kolopalloilu) kertalaakista. Joten päädyin itseni kanssa järkiratkaisuun: rallaan suklaaruunalla edelleen entiseen malliin. Eilen siltä lensi kenkäkin kesken kaahailun. Uskaltauduin ensimmäistä kertaa itsekseni hyppäämään esteitä. Tähän asti olen hypännyt vain opettajan ohjauksessa. No, eipä siinä kummempia, kun hyppyä en pelkää. Hevosen kompastumista tai kaatumista pelkään, koska siitä on kokemusta vuoden takaa.
On se upea eläin (vaikkei olisi omakaan), ei voi muuta sanoa!
@@@
Tänään heittäydyin oikeaksi potilaaksi ja otin luurin käteeni. Soitin erään poliklinikan sihteerille kysyäkseni lähetteeni tilannetta, kun kolme kuukautta on kulunut ilman risahdustakaan ja vamman vuoksi työkykyni alkaa olla uhattuna vaivan pahentuessa pikkuhiljaa. Paljastan tekeväni töitä murtuneella kädellä ja kun käsillä teen töitä, alkaa se olla hankalaa. Tämä kirjoittaminen onnistuu kaksisormijärjestelmällä. Siinä olen hyvä harjoiteltuani sitä noin 10-vuotiaasta.
Ittekseni vaan mietin, että jos olisin jossain muussa ammatissa olisin todennäköisesti jo aikapäiviä hakenut sairauslomaa ja jäänyt odottelemaan vastaanottoa ja hoitoa. Hevoshommissahan se murtuma tuli omasta syystä. Hevonen oli täysin innocent bystander. En hoidattanut sitä heti, koska en halunnut häiritä työtovereitani kesken heidän ansaittua kesälomaansa, kun sijaista ei tässä erikositehtävässä ollut saatavilla pahimpaan loma-aikaan. Lienee täällä jo mainittu. Ja mitäpä näistä. Mutta tälläinen työhön sitoutuminen ei ole oikein tervettä, eikä viisastakaan. Saattaa olla, että remontista tulee nyt merkittävästi suurempi kuin jos olisin heti hakeutunut hoitoon.
Tyhmästä päästä ja väärästä velvollisuudentunnosta kärsii koko ruumis. M.O.T.
Hyvää mieltä kaikille ja varoituksen sanat väärästä velvollisuudentunnosta! Siitä ei kunniamerkkejä saa, eikä aplodeja kerää. Tyhmän maineen vaan ja sillä hyvä.
terveisin Teidän,
Helga
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti