 |
| Kuva viime kesältä. Onko tämä kehäkukka, kysyy kukkaääliö. (En minäkään sentään kaikkea voi tietää. Puolustuksen puheenvuoro, ennen kuin joku sanoo: Herrantähden Helga, sehän on päläpälä. Riittää kun osaan kallon luut, osaan luetella aivohermot ja nimetä maksan verisuonituksen. Miksi se olisi vähemmän tärkeää?) |
No olkoon. Kuten huomaatte, riitelen edelleen itseni kanssa.
@@@
Kun oikein ärsyttää, voi yrittää tarkentaa ärsytyksen kohteet. Yritän kirjata niitä tähän aloittamalla näin sanoen:
Minua ärsyttää, että
Eräs henkilö pommittaa koko ajan puhelintani. Syy: en reagoi Watsapp-lähetyksiinsä.
Kirjaa: "Yleensä reagoit niin nopeasti".
Hän itse reagoi yhteydenottoihin pääsääntöisesti vuorokauden viiveellä. Yleensä hänellä on jotakin tähdellisempää meneillään. Esim. aikoo mennä kirjastoon, käydä kaupassa tai lukea lehden.
(Ja sitten on ihmisiä, jotka soittavat leikkausten välissä tai tekstaavat Timbuktusta: "Olit soittanut?") Hän ei koskaan kykenisi laittamaan tekstaria vaikkapa kesken työpäivän, mutta saattaa kyllä suvereenisti itse tekstata omaa asiaansa vaikka tietää, että olen päivystämässä. Hän ei ole lääkäri.
Olen ymmärtänyt, että ihmisten yhteydenottoihin
a) tulee aina reagoida jollain tavalla heti kun viestin huomaa. Viesti kannattaa heti jotenkin kuitata vastaanotetuksi (esim. "ok, palaan asiaan" tai "soitan myöh") olipa kyseessä vastaamaton soitto, email, watsapp tai kirje postilaatikossa. Monet menestyvät ihmiset tekevät näin, olen huomannut. Vaikka olisivat vaativissakin toimissaan kiinni.
(Ja Pret-a-Porterin kanssa on sovittu pelisäännöt erikseen: ei vastata soittoon, jos ei ehditä kunnolla puhua. Mutta soitetaan paluusoitto heti kun pystytään. Watsappiin reagoidaan aina, satoi tai paistoi.)
Perustelu: se on huomaavaista toista ihmistä kohtaan. Joku tosiaan saattaa odottaa toisessa päässä. Ei esim. lähde kauppaan ennen kuin tietää viestinsä tulleen perille. Tai seisoo kirjakaupassa kirja kädessään ja odottaa tätä kuittausta: "älä osta kirjaa, lainaan sen sulle" ja säästää rahaa. Tai pystyy sopimaan muista menoistaan saadessaan tiedon "en ehdi ensi vkl:na, soitellaan ma".
On typerää kuvitella, ettei viestiä heti tai melko heti havaittaisi. Sen verran tiiviisti ihmiset nimittäin puristavat kännyköitään kouransilmässään ja toisaalta lapsenlapsen viestin huomaavat heti. Kyse on priorisoinnista. Sen toki myös viestin lähettänyt tietää. (Poikkeustilanteet on toki erikseen. Mutta ne ovat harvinaisia.)
Ja älköön nyt kukaan kuvitelko, että itsesäälin kourissa ajattelisin, ettei em. watsappailija priorisoisi meikäläistä. Kyllä priorisoi ja ottaa itse kontaktia varsin usein. Siis läpikäydäkseen, mitä työterveyslääkäri oli sanonut veriarvioistaan tai kysyäkseen mitä kreatiniini-arvo tarkoittaa tai surkutellaakseen kolesteroliarvojaan. Tai kertoakseen mitä siskonkumminkaimanserkunpojan naapurin lymfoomasta oli sanottu Huitsin-Nevadan terveyskeskuksessa.
Lääkäri kun aina kannattaa pitää tuttavapiirissään. Hänestä voi nimittäin olla hyötyä. Lisäbonus: hänelle voi ruikuttaa vaivojaan, tuulettaa tk-jonossa saatuja huonoja fiilareita tai haukkua huonoa yksityispuolen korvalääkäriä. Lääkärihän on aina vähän kuin firman omistajatahoon kuuluva tai ainakin osakas ja sitä myöden velvoitettu kuulemaan ja vastaamaan toiminnan kömpelyydestä ja ottamaan palautetta.
Kuten huomaatte, en näytä tulevan paremmalle päälle rakkaan kirjoitusharrastuksenikaan parissa. Kummallista. Olisiko aika tutkalla lisäsyitä ärtymykseen?
Minua ärsyttää, että
Ulkona on kaunis päivä ja hyvä ulkoilukeli, mutta meikäläinen vaan loikoilee tässä sohvalla. Ainut kontakti ulkoilmaan on ikkunamaisema.
Minua ärsyttää, että
Pari lähipiiriin kuuluvaa sukulaista on avun tarpeessa, mutta kumpikaan ei sitä itse tiedosta ja tässä sitä sohvalla loikoillaan odottamassa katastrofia. Tunnelma on vähän kuin märkäpaise olisi pakarassa: muistuttelee olemassaolollaan, käy välillä parempana, mutta saattaa hetkenä minä hyvänsä purskahtaa.
Lisäksi koiraa ärsyttää, että
Se ei meinaa löytää luulleen sellaista piilotuspaikkaa, joka sille itselleen kelpaisi.
Onneksi hevosta ei ärsytä mikään, sillä
Eilen ilmenneen pienen paniikin jälkeen kävi ilmi, että tallipaikka sillä edelleenkin säilyy nykytallilla, jonne muutoin on tulossa radikaaleja muutoksia.
@@@
Koska tämä ei nyt iloksi muutu, niin on otettava viimeinen oljenkorsi käyttöön.
Se on Svensk Damtidningin (SD) kaksi viimeisintä numeroa. Tai oikeammin: uunituorein jää toistaiseksi käsittelemättä. Se tuotiin viereeni juuri äsken.
Katsotaanpa, mitä tekin saatte nyt tietää Sveamamman Ihmemaan tapauksista ellette jo tiedä!
Prinsessa Madeleine on perheineen Verbierissä. Siis ainakin oli. Iloisia ovat ja pienokaiset nauttivat lumileikeistä (eikö Ruotsista löytyisi lunta lapsille?!). Lapsen myssy on teollisuusneuletta. Amerikan mummo ei ole kutonut. Hän ei jouda. Hän on juuri eronnut ties kuinka monennesta miehestään. Mummolla on silikoonitissit. Ruotsinmummokaan ei ehdi, mutta hän on jouluaaton sairaalakeikasta setviytynyt hyvin töihinsä pianokonserttia kuulemaan verenpunaisessa silkkijakussa.
Prinssi Daniel ottaa isyyslomaa, kuten pappansa Ockelbossa aikoinaan otti häntä varten. Niin se menee, että mallit periytyvät. Senpä takia pienokaisestakin tuli prinssi, siis Danielin pojasta Oscarista.
Monacon Caroline täyttää 60 vuotta. Ei uskois! Niin on freesin näköinen kuvassa, vaikka tupakkaihmisiä kai hänkin. (En minä.) Jutussa muistutetaan, ettei edesmennyt äiti Grace kyllä tykännyt ensimmäisestä vävypojasta yhtään, siitä Pili-ppe Junotista siis. Eltaantuneen rattopojan näköinenhän tuo onkin, ainakin kuvassa. Kyllä äidin sanaa pitäisi kuunnella, olipa prinsessa eli ei! Ja säälittää tuo Caroline muutenkin. Epäonni on leijunut rakkauksiensa yllä. Leskeytyikin jo 33-vuotiaana, tietää SD. Ja sitten tuli se Hannoofferin prinssi, joka pissasi messuilla teltankylkeen ja se siitä sitten. Avioliitto on kylläkin vielä voimassa, paperilla.
Prinsessa Christina täyttää 80 vuotta Ruotsissa, eikä tuolle naamalle kyllä enää voi mitään. Pilalla mikä pilalla. Paljon tupakkaa ja aurinkoa, niin tulee sidekudoksen sietokyky koeteltua. Ei kestänyt tässäkään tapauksessa. Onnea i varje fall, Christina o. lycka till golfbanan! Hon är ju jätteduktig golfare. Ja SD kertoo, että nuorena oli kova bilettäjä.
... ja sitten SD lärpättää juttua jutun perään ihmisistä A, B, C, D jne. Niitä on herkullista lukea: montako miestä, montako kotia, mikä merkkivaate mielivaatteenaan jne jne. Jutut koukuttavat älyttömyydessään, eikä ällötyksensekaista mielenkiintoa yhtään vähennä se, ettei meikäläisellä ole harmainta aavistustakaan, keitä nämä Ruotsin kirkkaimmat julkkistähdet oikeastaan on. Neva hööt! Sitä parempi :D
Kukka sille, joka pääsi tänne asti.
Oisko nyt jo mieli vähän keveämpi. Määpä tunnustelen...joo, on! Kiitos paljon!
t. Helga,
jolla enää noin 5 viikkoa vankeutta jäljellä. Tikit näpsin pois viikonloppuna ja pääsen saunomaan! Mutta kuinka pääsen lauteille, se jää mietittäväksi.
a) tulee aina reagoida jollain tavalla heti kun viestin huomaa. Viesti kannattaa heti jotenkin kuitata vastaanotetuksi (esim. "ok, palaan asiaan" tai "soitan myöh") olipa kyseessä vastaamaton soitto, email, watsapp tai kirje postilaatikossa. Monet menestyvät ihmiset tekevät näin, olen huomannut. Vaikka olisivat vaativissakin toimissaan kiinni.
(Ja Pret-a-Porterin kanssa on sovittu pelisäännöt erikseen: ei vastata soittoon, jos ei ehditä kunnolla puhua. Mutta soitetaan paluusoitto heti kun pystytään. Watsappiin reagoidaan aina, satoi tai paistoi.)
Perustelu: se on huomaavaista toista ihmistä kohtaan. Joku tosiaan saattaa odottaa toisessa päässä. Ei esim. lähde kauppaan ennen kuin tietää viestinsä tulleen perille. Tai seisoo kirjakaupassa kirja kädessään ja odottaa tätä kuittausta: "älä osta kirjaa, lainaan sen sulle" ja säästää rahaa. Tai pystyy sopimaan muista menoistaan saadessaan tiedon "en ehdi ensi vkl:na, soitellaan ma".
On typerää kuvitella, ettei viestiä heti tai melko heti havaittaisi. Sen verran tiiviisti ihmiset nimittäin puristavat kännyköitään kouransilmässään ja toisaalta lapsenlapsen viestin huomaavat heti. Kyse on priorisoinnista. Sen toki myös viestin lähettänyt tietää. (Poikkeustilanteet on toki erikseen. Mutta ne ovat harvinaisia.)
 |
| Voipa olla, että näitä kukkasia on täällä jo aiemminkin näytetty, mutta menköön. |
Ja älköön nyt kukaan kuvitelko, että itsesäälin kourissa ajattelisin, ettei em. watsappailija priorisoisi meikäläistä. Kyllä priorisoi ja ottaa itse kontaktia varsin usein. Siis läpikäydäkseen, mitä työterveyslääkäri oli sanonut veriarvioistaan tai kysyäkseen mitä kreatiniini-arvo tarkoittaa tai surkutellaakseen kolesteroliarvojaan. Tai kertoakseen mitä siskonkumminkaimanserkunpojan naapurin lymfoomasta oli sanottu Huitsin-Nevadan terveyskeskuksessa.
Lääkäri kun aina kannattaa pitää tuttavapiirissään. Hänestä voi nimittäin olla hyötyä. Lisäbonus: hänelle voi ruikuttaa vaivojaan, tuulettaa tk-jonossa saatuja huonoja fiilareita tai haukkua huonoa yksityispuolen korvalääkäriä. Lääkärihän on aina vähän kuin firman omistajatahoon kuuluva tai ainakin osakas ja sitä myöden velvoitettu kuulemaan ja vastaamaan toiminnan kömpelyydestä ja ottamaan palautetta.
Kuten huomaatte, en näytä tulevan paremmalle päälle rakkaan kirjoitusharrastuksenikaan parissa. Kummallista. Olisiko aika tutkalla lisäsyitä ärtymykseen?
Minua ärsyttää, että
Ulkona on kaunis päivä ja hyvä ulkoilukeli, mutta meikäläinen vaan loikoilee tässä sohvalla. Ainut kontakti ulkoilmaan on ikkunamaisema.
Minua ärsyttää, että
Pari lähipiiriin kuuluvaa sukulaista on avun tarpeessa, mutta kumpikaan ei sitä itse tiedosta ja tässä sitä sohvalla loikoillaan odottamassa katastrofia. Tunnelma on vähän kuin märkäpaise olisi pakarassa: muistuttelee olemassaolollaan, käy välillä parempana, mutta saattaa hetkenä minä hyvänsä purskahtaa.
Lisäksi koiraa ärsyttää, että
Se ei meinaa löytää luulleen sellaista piilotuspaikkaa, joka sille itselleen kelpaisi.
Onneksi hevosta ei ärsytä mikään, sillä
Eilen ilmenneen pienen paniikin jälkeen kävi ilmi, että tallipaikka sillä edelleenkin säilyy nykytallilla, jonne muutoin on tulossa radikaaleja muutoksia.
Koska tämä ei nyt iloksi muutu, niin on otettava viimeinen oljenkorsi käyttöön.
Se on Svensk Damtidningin (SD) kaksi viimeisintä numeroa. Tai oikeammin: uunituorein jää toistaiseksi käsittelemättä. Se tuotiin viereeni juuri äsken.
Katsotaanpa, mitä tekin saatte nyt tietää Sveamamman Ihmemaan tapauksista ellette jo tiedä!
Prinsessa Madeleine on perheineen Verbierissä. Siis ainakin oli. Iloisia ovat ja pienokaiset nauttivat lumileikeistä (eikö Ruotsista löytyisi lunta lapsille?!). Lapsen myssy on teollisuusneuletta. Amerikan mummo ei ole kutonut. Hän ei jouda. Hän on juuri eronnut ties kuinka monennesta miehestään. Mummolla on silikoonitissit. Ruotsinmummokaan ei ehdi, mutta hän on jouluaaton sairaalakeikasta setviytynyt hyvin töihinsä pianokonserttia kuulemaan verenpunaisessa silkkijakussa.
Prinssi Daniel ottaa isyyslomaa, kuten pappansa Ockelbossa aikoinaan otti häntä varten. Niin se menee, että mallit periytyvät. Senpä takia pienokaisestakin tuli prinssi, siis Danielin pojasta Oscarista.
Monacon Caroline täyttää 60 vuotta. Ei uskois! Niin on freesin näköinen kuvassa, vaikka tupakkaihmisiä kai hänkin. (En minä.) Jutussa muistutetaan, ettei edesmennyt äiti Grace kyllä tykännyt ensimmäisestä vävypojasta yhtään, siitä Pili-ppe Junotista siis. Eltaantuneen rattopojan näköinenhän tuo onkin, ainakin kuvassa. Kyllä äidin sanaa pitäisi kuunnella, olipa prinsessa eli ei! Ja säälittää tuo Caroline muutenkin. Epäonni on leijunut rakkauksiensa yllä. Leskeytyikin jo 33-vuotiaana, tietää SD. Ja sitten tuli se Hannoofferin prinssi, joka pissasi messuilla teltankylkeen ja se siitä sitten. Avioliitto on kylläkin vielä voimassa, paperilla.
Prinsessa Christina täyttää 80 vuotta Ruotsissa, eikä tuolle naamalle kyllä enää voi mitään. Pilalla mikä pilalla. Paljon tupakkaa ja aurinkoa, niin tulee sidekudoksen sietokyky koeteltua. Ei kestänyt tässäkään tapauksessa. Onnea i varje fall, Christina o. lycka till golfbanan! Hon är ju jätteduktig golfare. Ja SD kertoo, että nuorena oli kova bilettäjä.
... ja sitten SD lärpättää juttua jutun perään ihmisistä A, B, C, D jne. Niitä on herkullista lukea: montako miestä, montako kotia, mikä merkkivaate mielivaatteenaan jne jne. Jutut koukuttavat älyttömyydessään, eikä ällötyksensekaista mielenkiintoa yhtään vähennä se, ettei meikäläisellä ole harmainta aavistustakaan, keitä nämä Ruotsin kirkkaimmat julkkistähdet oikeastaan on. Neva hööt! Sitä parempi :D
Kukka sille, joka pääsi tänne asti.
Oisko nyt jo mieli vähän keveämpi. Määpä tunnustelen...joo, on! Kiitos paljon!
t. Helga,
jolla enää noin 5 viikkoa vankeutta jäljellä. Tikit näpsin pois viikonloppuna ja pääsen saunomaan! Mutta kuinka pääsen lauteille, se jää mietittäväksi.
5 kommenttia:
Jep. Kehäkukka se on.
Kiitos SD katsauksesta. Se oli hyvä.
hilpi
Otan kukan vastaan, kiitos1 Sen tarpeessa olenkin. Samat filikset on täälläkin, vaikka kävelemään pystyn. Kaverin fb- päivitys osui: mene metsään, se helpottaa jo kymmenessä minuutissa oloa. Vaan kun sinne pitäisi autolla, ja nuo metsätiet on liukkaat. (ei ole tekosyy)
Oletko ihan itsellesi Daamentiidningin tilannut vai tuoko joku lämminhenkinen kanssakulkija sinulle harjoittleumateriaalia toisen kotimaisen ylläpitämiseksi?
Toivottavasti pääsit saunaan asti!
Paranemisia ja mukavaa viikonloppua,
Maarikka
Jo, ja' har nog beställt tidningen själv, för har kunnat svenska jätte bbra tidigare då jag bodde på ett tvåspråkigt ort o. mina kaverin va' finlandsvenska. Min bästis kunde inte finska alls, hon hade 5 i finska. Så de' va lite pakko på att kunna svenska då. Efter de' har ja' försökt att behålla de' som jah nånsin har kunnat. Därför tycker jag om att läsa lite skit på svenska o. har nog mina gamla kompisar kvar o. lite förhållanden till riksvenskar också.
Suomeksi: oon vähän kuin vadelmavenepakolainen :D Vsekofiili, vai mikä se ruotsalaisuusmielinen nyt onkaan. Johtuu taustasta, viittan yllä esitettyyn.
Heja heja heja!
T. H
Siis: svekofiili
Lähetä kommentti