Koirankorvien perkausta, terveyspolitiikkaa ja pitkäpiimäistä höpinää

Keeeee-vät!

Jaaa-ha! Nyt alkaa pöydälle kasautua kirjallista materiaaliröykkiötä, joita olen blogia varten säästänyt. 

Osa I

Yhteiskuntapoliittinen osuus (Vinkki: hyppää yli, jos yhteiskuntatieteet eivät ole omin aihepiirisi)

... käsittelee Laura Kolben kirjaa "Yläluokka - olemisen sietämätön vaikeus" (Kirjapaja 2014). Laura tarkastelee yläluokkaa ja yläluokkaisuutta tutkijan näkökulmasta historian, sosiologian ja yhteiskuntatieteiden valossa. Teksti perustuu tieteelliseen kirjallisuuteen ja havaintoihin sen perusteella. 

Selitysosio: tapanani on kääntää kirjoista sivujen nurkkia koirankorvalle muistaakseni myöhemmin, että niillä main oli hyvä huomio tai sanaparsi. Monesti saa myöhemmin lukea tekstiä tosissaan muistaakseen mikä hyvä idea siinä muka oli. Katsotaanpa kuinka nyt käy. (Säästän lukijaa, enkä ota kaikkia kolmeakymmentä koirankorvaa perattavakseni.)

Jep. Heti löytyi ensimmäinen merkintä. Laura ottaa esimerkikseen A. Stubbin:

"Hän (Stubb) osaa sisääntulot ja henkii itsevarmuutta, joka perinteisesti on ollut yläluokan tuntomerkki. (...) Yläluokkaisina piirteinä on tavattu pitää myös ylenkatsetta ja arroganssia, tai kuten britit sanovat, "jäykkää ylähuulta" (stiff upper lip)."

Tuo jäykkä ylähuuli mua tässä kutkutti. Sen siis ovat britit keksineet ennen kuin Lauran kirjasta on ollut tietoakaan.

Toisen koirankorvan kohdalla Laura kritisoi (hyvin!) yläluokkaa toteamalla: " Kukaan ei sano kuuluvansa siihen, mutta sen olemassaolo säätelee silti yhteiskuntakeskustelua." 

No näinhän se on! Kuvittelepa, että koulun vanhempainillassa sanoisit kuuluvasi yläluokkaan. Kuvittelepa sitten, että sanoisit kuuluvasi työväenluokkaan. Huikea ero - vaikka sama luokkayhteiskuntaisuus molemmissa on takana.

Tai että Stubb tai Wahlroos sanoisi tv-lähetyksessä tai Hesarissa tuon. Kyllä äläkkä nousisi, vaikka kaikki tietävät sen faktaksi. Mutta ei Suomessa saa kuulua yläluokkaan. Silti se on olemassa, haluttiin tai ei. Ja useimmat meistä tuntevat perskärpäsiä, jotka pyrkivät piireihin kylän, kaupungin, maakunnan tai maan parempiosaisten* kanssa.

*kroisokset, kansanedustajat/ministerit/pääministerit/presidentit, julkkikset, kuuluisat yliopistoihmiset, kuuluisat ammatinharjoittajat (juristit, lääkärit, taidekampaajat, luxus kuntosaliyrittäjät, kauneussalonginpitäjät, seurapiiritoimittajat...näitä riittää).

Tipsuttelijoita hangella.

Laura Kolbe tuo myös ajatuksen siitä, että johtuen juuri ohieletystä vasemmistohypetyksestä julkisuus käsittelee mielummin köyhyyttä, huono-osaisuutta ja marginaalisuutta, koska "se on journalistisesti vetävämpää ja jotenkin hyväksytympää" (sanatarkka lainaus L.Kolbelta) kuin yläluokka, joka silti on olemassa.

Kaksi omaa näkemystä: 

- köyhyyttä ja huono-osaisuutta kannattaa pitää esillä kun sitä oikeasti on

- keskiluokka se työ- ja verokuormat kantaa. Olkoonkin, että joku patruuna maksaa yltäkylläisyydessään euromääräisesti saman verran kuin pienen kaupungin työtätekevät, mutta patruunalla onkin jo niin paljon mannaa, ettei millään ehdi tässä elämässä sitä kaikkea syödä, juoda, vaatehtia tai pelehtiä.

Se yhteiskunnallisista asioista. (Noita koirankorvia on niin paljon, että lopetan sarjani "Laura Korbe ja koirankorvat" tähän. Mielenkiintoinen kirja, suosittelen aiheesta kiinnostuneille! Paljon myös yleistä asiaa suomalaisesta yhteiskunnasta.)

@@@

Osa II 

Terveydenhuollollinen osuus

...jakautuu kahteen eri osioon. Toisessa käsitellään "Ai täh - näinkö tässä voikin käydä"- juttuja ja toisessa kilpirauhaslääkitystä. Viimemainittu on niin kuuma aihe, että henkensä ja mielenterveytensä säästämiseksi useimmat lääkärit siitä vaikenevat. Olen rohkea ja näytän kuvan, joka oli Lääkärilehdessä.

Osa II, kappale 1.

"Ai täh - näinkö tässä voikin käydä"

Lääkäreille (useimmille?) tulee MediUutiset- niminen sanomalehti.

http://mediuutiset.fi Numerossa 7-8 oli kaksi asiaa, jotka hätkäyttivät:

Päivystysuudistus 

eli päivystävien keskussairaaloiden lukumäärän vähentäminen 12:een tuo mukanaan sen, että elinluovuttajien määrä vähenee noin kymmenesosalla eli vähenemä on noin 40 elinsiirrettä per vuosi. 

Selitän lyhyesti protokollan: kun tulee kuolettava aivovamma (esim. tapaturma, aivoverenvuoto), niin ihminen on aivokuollut ja soveltuu elinluovuttajaksi. Elinsiirtoleikkaukset on keskitetty Meilahden sairaalaan, mutta elinten irrotus aivokuolleelta tehdään siinä sairaalassa, missä aivokuollut on (esim. Mikkeli). Siellä pitää olla teho-osasto ja valmius huolehtia aivokuolleesta, että elimistön perustoiminnot (verenkierto, hapetus) pysyvät mahdollisimman priimana siihen saakka, että elinsiirtokirurgit ehtivät lentäen paikalle irrottamaan elimiä (munuaiset, sarveiskalvot, maksa, sydän, keuhkot, ohutsuoli, haima ja yhdet kasvot).

Samaan aikaan toisaalla: elinsiirtoa odottava kutsutaan Meilahden sairaalaan odottamaan elintä, josta saa uuden elämän. Elinsiirtoa odottamassa on lapsia, nuorisoa, lasten äitejä ja isiä. 

Yksi aivokuollut auttaa kahta munuaispotilasta, sillä yksi munuainen per potilas riittää. Joku saa maksan, joku sydämen, joku sydän-keuhkosiirrännäisen jne.

Nyt, kun esim. Mikkelin keskussairaala ei jatkossa ole päivystyssairaala, jää tämä toiminto pois. Lähin paikka, jossa aivokuolleesta voitaisi huolehtia on Kuopio (KYS).  Ambulanssia ei kuitenkaan voida käyttää aivokuolleiden kyyditsemiseen, sillä lanssi tarvitaan ihmisille, joilla on vielä ennustetta.

Mikkelin keskussairaala sai 2015 "Vuoden elinluovuttajasairaala"- palkinnon, muttei siis enää jatkossa kuulu päivystäviin sairaaloihin. 

Siirtojen määrä 2016: munuainen 262, maksa 61, haima 27, keuhkot 18, sydän 30, kasvot 1.

Epäilen, ettei tätä(kään!) puolta Sote-sopassa ole ehditty kunnolla huomata ja vielä vähemmän miettiä.

Tässä sitä soten viisasta kiveä on etsitty. :D

Terveydenhuollon valinnanvapaus,

jota kokeillaan mm. Keski-Uudellamaalla. 

Suomeksi: valinnanvapaus = yksityiset lääkäriasemat voivat ryhtyä pyörittämään vaikkapa terveyskeskustoimintaa. Ne saavat kunnalta nuppikorvauksen per potilas. Korvaus on Mediuutisten jutun mukaan 156-195 € / v eli lapsikin näkee, että ihan liian matala. 

Vaan eipä tässä kaikki! Hyvinkään kaupungin sosiaali- ja terveysjohtaja sanoo MediUutisissa 8s.12), että 

"Jos erikoissairaanhoidon käyttö vähenee, siitä voidaan maksaa erikoisbonusta."

Suomeksi: jos Helga on privaattiyrityksen omistaja (mitä en tule olemaan), saa firmani sitä enemmän fyffeä mitä vähemmän rustailemme lähetteitä erikoissairaanhoitoon. Potilasturvallisuuden riemuvoitto! Sillehän näetsen ei voi mitään, että jokainen on ahne jo syntyessään. Kuka väittää vääräksi?

Olisiko nyt jo viisasta kuunnella hieman laajemmin asiaa tuntevia tahoja? Suomesta kyllä löytyy asiantuntijoita hallituksen asettamien selvityshenkilöiden lisäksi.Viittaan myös yliopistosairaaloiden johtavien lääkäreiden eiliseen ulostuloon.

@@@

Huh, onpa nyt yhteiskuntapoliittinen päivä. Mutta nuo lehtikasat pitää saada tuosta paperinkeruuseen.

... ai se kuvako? Se on tässä. Kuva on tuoreesta Lääkärilehdestä ja esittää Suomen kilpirauhaslääkkeiden käyttäjämäärän lähes kaksinkertaistumista vuodesta 2006. Kilpirauhassairauksien määrä ei ole kasvanut. Siis mitä on tapahtunut....? Ilmeisesti reseptinkirjoituskäsi on lepsuuntunut. Onhan osa potilaista tosi vaativaisia kokiessaan normaalilukemissa olevista kilpirauhasarvoista huolimatta, että haluavat lääkityksen. Osa ajattelee sen laihduttavan. Onpa joku joskus esittänyt mulle kuulleensa kilpirauhaslääkityksen estävän raskaaksi tuloa. Juur päinvastoin: liiallisissa kilpirauhashormonihöyryissä ihminen muuttuu ylitoimeliaaksi ja ehtii vaikka mitä ;) (sitäkin)

Vähän epäselvä kuva, mutta lähde on Kela (korvausta saaneet).
Kuva on Suomen Lääkärilehden tuoreimmassa numerossa.

Aina kun joku puhuu "kilppareista" ikään kuin hyvästä ystävästä leikkisällä ja harmittomalla lempinimellä, niin tulee mieleen liiallisen kilpirauhashormonin sivuvaikutukset. Niitä ovat mm. rytmihäiriöt ja nopeapulssisuus. Pumpun hakatessa vuosikausia sydän voi ajautua vajaatoimintaiseksi, kun kammioseinämä ei enää jaksa jatkuvaa hötäkkää ja lerpsahtaa. 

Kilpirauhashormoni kiihdyttää. Joka on nähnyt potilaan, jolla on kilpirauhasen liikatoiminta, niin tietää, mitä liika "kilpparihormoni" saa aikaan. 

Mutta huom huom ja huom! Jos lääkäri on kiistatta päätynyt kilpirauhasen vajaatoimintadiagnoosiin (hypotyreoosi) ja aloittanut lääkityksen, niin potilas sen aivan varmasti tarvii. Kun lääkitys on kontrollissa ja hallinnassa eli kilpirauhashormonin määrä elimistössä normaali, niin sivuvaikutusten vaaraa ei ole. Lääkistystarpeesta päättää siis lääkäri, eikä vaativa potilas, joka tulee vastaanotolle hakkaamaan nyrkkiä pöytään ja perustelemaan hormonitarvettaan Raamatun kokoinen A4-nippu netistä tulostettuja blogi- yms. tekstejä kainalossaan. Tälläisestä on kokemusta.

No, nyt mut ehkä tapetaan, mutta ei voi mitään. Jos palsta vaikenee, niin minut ammuttiin ikkunan takaa.

Näihin puuduttaviin sanoihin tällä kertaa

teidän Helga,

...joka lupaa seuraavaksi kertoa jostakin leppoisasta - ehkä eräästä hauskasta harrastuksesta