Telepatiaa, taidenäyttelyä ja bloginpidon alkeita

"Jokainenhan nyt tietää, että maalaus on...Siis, aina kun käyn Louvressa,
on pakko katsoa tämä...kenenkäs se onkaan, siis... sanopa nyt."
No Sesanne, suomalaisittain.
(Huom. sisälsi humble bragin, jos lukijani ei huomannut.)

Herrattu, että lukijani edellisen suomukanajalkapäivityksen kommenttiosiossa mainitsee Pirkko Pii Kolben! Tuon luettuani kurkistin verhonravosta, väijyin saunanikkunassa ja venytin periskoopin nurkan taakse. Läppärin kameransilmähän on jo jesarilla tukittu. Turvatoimena hurautin kumminkin sekä oman että työläppärin CCleanerilla. Varmuuden vuoksi. (Vitsailua.)

CCleanerilla olen koneitani siivoillut turhasta tauhkasta jo noin 15 vuotta. Ilmaisversio on riittänyt, eikä tuolta piriformiksen saitista ole tullut häirikköpostia tai epäselvyyksiä. Piriformis muuten on yksi ihmisen osa. Kvg jos kiinnostaa. En tiedä, miksi se on saitin tai firman nimi. Varmaan joku taustahistoria silläkin.

https://www.piriform.com/ccleaner/download

@@@

Pirkko Kolbe on esikuvani ja sielunmaisemasisareni (r.i.p.), se on selvä! 

Se, mikä hämmentää, on se (se on se - Soittakaa kielipoliisi!), että Pirkon tyttären Lauran kirja "Yläluokka - olemisen sietämätön vaikeus" on ollut vieressäni jo viikon. Olen aatellut siteerailla sitä tänne, kuten jo aiemmin tässä blogissa. Kirjanriiviö vain oli piiloutunut yhteen useista muuttolaatikoista, joita vankkurielämässä ei ole ehditty purkaa. 

Pirkko Kolbeen liittyen kerron seuraavaa. 

Yleensä en koskaan lue Eeva-lehteä* , mutta jostain syystä se sattui käsiini arvatenkin kampaajalla. 

Luin sieltä tämän jutun esikuvastani ja applodeerasin Lauran rohkeudelle. Alkoholiperheistä olen aiemminkin esittänyt näkemyksiäni, joilta nyt säästän lukijani. Eevan juttu on hyvä esimerkki siitä, että elämässä on kaikki harmaan sävyt, jos kohta valkoisenkin sävyjä löytyy.

http://www.eeva.fi/jutut/henkilot/laura-kolbe-kirjoitti-aidistaan-muistelmat-perheemme-elama-mureni-kulissin

*koska olen sivistynyt, akateeminen, fiksu ja kultivoitunut ihminen, jollaiset lukevat vain Parnassoa, Suomen kuvalehteä ja kaunokirjallisuutta englannin kielellä.

"Vaikka Guernica onkin yksi lempiteoksistani, käyn silti jokakeväisellä Malagan matkallani
aina taiteilijan kotimuseossa katsomassa muitakin teoksia."
(No höh höh, uskoitteko tosissanne tuota Hyasinthe-repliikkiä? Sitäpaitsi se Guernicahan on ihan kamala,
sanokoon maailman taidepiirit mitä haluavat. Nämä soittoniekat on paljon hauskempia.)

@@@

Apricos: Maarikalle relaatioista, että ne on tosi kammotuksia koukuttavuudessaan! Jaan kokemuksesi: meni pitkään, että älysin kupletin juonen. Hakkasin päätäni toistuvasti seinään hakiessani sanoja aivan liian vaikeasti ja kaukaa. Mutta noihinkin kuulemma harjaantuu aivan kuin sanaristikoiden tekoon. (Btw, kuiskaan: olen ihan pihalla sudokujen tekniikasta ja katson aina kateellisena kun jotkut muorit niitä pähkää vaikka junassa! Olen joskus kaksi minuuttia tuijottanut jotakin sudokuruutua luokituksella "helppo", enkä ole käsittänyt tuon taivaallistakaan miten sitä "pelataan". Kärsivällisyyskään ei riittänyt opettelemaan. Toinen on ne omituiset sanapelit, joita on lehdissä. Ihan oudoista lausehöpinöistä pitäisi löytää sanoja tai keksiä idea. Menee yli hilseen nekin!)

@@@

Blogiteksteistä:

Puolivahingossa email-osoitteeni ajautui jakelurinkiin, jonnne jakeluringin jäsen oli laittanut linkin blogiinsa. Oli tietysti mentävä lukemaan, kun tunnen henkilön, vaikken mitenkään erityisen läheinen olekaan. Lukiessa vertasin (ihmisen ominaisuus!) tekstiä blogiini ja aiheisiini. Ajatus oli, että ottaisin opikseni ja saisin trimmattua blogiani sellaiseen suuntaan, että sitä olisi mukava lukea. 

Opin tälläistä:

- Ei ole hyvä (eikä lojaalia siipalle) raportoida nettiin avioliittoaan, avioriitojaan tai avioelämäänsä.

- Ei ole hyvä raportoida tarkkoja asioita puolisostaan, lapsistaan, miniöistään tai vävyistään. (Vanhempiaan sen sijaan saa vapaasti haukkua. Rysselin direktiivi numero 666.)

- En oikein tiedä siitäkään, onko viisasta meuhkata aatteesta, poliittisesta puolueesta, uskonnosta tai uskonlahkosta, johon itse on hurahtanut? Parempi vaan, kun haukkuu tasapuolisesti kaikkia.

- Runojen ja aforismien keksiminen on sellainen taitolaji, ettei siihen ainakaan meikäläisen kannata lähteä. No, joku 5-polvinen trokee nyt aina lähtee (lapasesta), jos sille päälle sattuu. 

Mutta sellaiset "Kevät, oi kaunis kevät, sun sulolintusesi niin viehkosti livertää, ma nään sun heilimöivät kesantosi, sun kukkeat kunnahasi ja purosi loiskinnan. Oi kevät, sa kiuruin kuksaus ja pääskyin päiverrys, sun helmaas sallitko, niin uinahdan!"**- tyyppiset jollotukset menee meikäläiseltä suomukanahaukkajalalta ihan yli ymmärryksen.

Kuten huomaatte, blogi kirvoitti mieltäni, mutta kykenen resetoimaan asetukseni takaisin tökeröön Helga10.8.1-versioon.

**tuo olis siis minun sottaisesta päästäni tulvinutta jargonia, eikä lainaus keneltäkään. Nk. sika-croquis tai sus scrofa domestica- tyyppinen prima vista- rallatus vain. Tämä selvennyksenä, ettei kukaan kuvittele, että repaisen tänne toisten runoja ja lässyttelen niitä sitten. Eipä tartte, omia lässytyksiä kyllä riittää kuten tarkkasilmäinen ja kenties vielä hereillä oleva lukija itsekin huomaa.

@@@

Kuva: Helga

Tuli yhtäkkiä tämä kuva mieleen... että mistäs taiteesta olen saanut vaikutteita! Kuva on otettu keskieurooppalaisen kaupungin hotellihuoneessa. Tämän sanon siksi, että tapetit tahi puuvillamodaalilakanat eivät ole huushollistani. 

Hotellihuone oli sellaisin parvekesysteemein varustettu, että sieltä / sinne olisi ollut kätevä roikkua ranskalaisen parvekkeen kautta. Näppäräkoipiselle ei olisi ollut temppu eikä mikään kiivetä pieneltä sivukadultakin. Odottelin yö yön perään, eikö joku mukava veikkonen tupsahda ovesta. Mutta näkivät ilmeisesti naamani päiväsaikaan.

Lopuksi kerron, että törmäsin tänään kauhuvideoon, jota en tohtinut katsoa 10 sekuntia kauempaa. Se oli uusimman Duodecim-lehden uutiskirje, jossa oli lehden artikkeleita nettiversiona. Yksi käsitteli 18-vuotiaan tytön ratsastustapaturmaa, jossa nuori hevonen alkoi riehua, tyttö lensi selästä ja hevonen astui hänen maksansa päälle. Isä oli ollut kuvaamassa tytön ratsastusta ja tytön luvalla video oli liitetty artikkelin sähköiseen versioon. Huh. Joku siihen oli jo hirvittelynsä kommentoinutkin, sillä meikäläisen ammattikunnassa on paljon alan harrastajia. 

No, loppu hyvin, kaikki hyvin: 6 viikon päästä tyttö pääsi sairaalasta ja jatkoi ratsastusta entiseen tapaan, koska suunnitteli siitä ammattia. 

Sen pituinen se. Nukkukaa hyvin!

t. Helga