Porsasradion tiedotuksia: risaisia suomukananjalkoja ja fatutuksia

Selfie, mutta ei minusta.
Tunnistatteko tyypin?
Hän on ehkä juuri fasettanut kakkupalansa pärstäkirjaan.

Turautan muutaman sanan tähän oikoakseni aivojani.
Meinaan, sanapeli elikkäs relaatiot on poranneet aivoni reikäjuustoksi. Onneksi pääsin tänään piipahtamaan hevoseni luona. Herrattu, että siitä oli tullut komea, kun sitä on nyt treenattu ammattivoimin. Se voitti tänään yhden hyppykisan hyvän ratsastajan avulla. Pip-pi-di diit-ti dii!

@@@

Relaatioiden lisäksi tulee tutkailtua erilaisia sähköpostilootiani (huom: työpostiloota avaamatta ja pysyy, en uskalla katsoa sinne). Palan painikkeeksi vilkaisen naamakirjaa, josko taas olisi joku  pölvästi heittänyt sinne jotakin, mistä saa myötähäpeän väristyksiä.

Ei tuonut pettymyksiä tämäkään päivä. Katson kuvaa fb-päivityksessä: tyylikäs, ikäistäni ehkä hieman vanhempi mies ja hänen asiallisella tavalla tyylikäs (ei mikään Klaara Kotko-tyyppinen riippukorvishelmikana) vaimonsa seisovat kauniin maiseman edessä ulkomailla.
Heillä on vähän paksumpaa päällä ja maa on eksoottisempi, ei mikään tavallinen matkakohde. Tutkin taustamaisemaa mielenkiinnolla. Olisipa hauska mennä tuonne! Saan kuvan myötä pienen tuulahduksen sieltäpäin ja tulen hyvälle mielelle.

Sitten katse valuu kommenttiosioon. Kahvikuppi pysähtyy puolitiehen ja ilo rapisee kuin murtunut seinälaasti. Siinä on kuvan kirvoittama kommentti tuntemaltani eläkeikäiseltä, verbaalisesti erittäin taitavalta ja nyanssit kyllä hyvin hallitsevalta ilonpilaajalta:
                     "No missä sitä nyt sitten ollaan."
Tunnen mielenliikkeensä, tunnistin mielentilansa. Nyt sitten. Suomen kielen nyansseja. Olenko tosikko? En. Hän on taipuvainen tähän tyyliin kuittailemaan ja tekee sitä usein. On ihmisiä, jotka haluaisivat omistaa kaiken vähänkään huomionarvoisen ja hauskan. Joillakin on jopa sisäsyntyinen ajatus siitä, että oikeastaan kaikki hyvä ja erinomainen on vain heille. Se menee haaskioon, jos koituu jonkun toisen iloksi. Kokevat sen olevan heiltä pois.

Itte otettu. Jostain päin Suomenmaata.

@@@

No, ei päivää, ettei fasessa yhtä humble bragia. Näyttävät lisäksi kertyvän aina samoille tyypeille.

Olen maininnut humble brageista aiemminkin. Tässä linkki, josta niitä voi lukea lisää. Ne on sinne huumorimielessä keksittyjä. Mutta näitähän näkee paljon.*

http://www.urbandictionary.com/define.php?term=humblebrag

"Uggggh just ate about fifteen piece of chocolate gotta learn to control myself when flying first class or they'll cancel my modelling contract LOL :p #humblebrag"

(*P-a-p, kun laitoin niistä sammakonreisistä, niin mietin vähän aikaan laskenko sen eetteriin. Päätin sitten, että sinä kyllä kestät sen. Muista viis :D)

Päivän humble brag-esimerkkinä  on fasetettu kuva kasveista. Kuvan kasveja arvuutellaan kuin alakoulussa ikään, tähän tapaan (yksityiskohdat muutettu):

                  "Oletteko muuten ajatelleet, että kaikissa liljakasveissa on samanlainen hederakenne?"

Jokainen faseystävänsä kyllä ymmärtää yskän heti. Kuva on kaukomailta ja viesti on selvä. Se ei tietenkään liity kuvan kasveihin. Tarkoitushan on tiedottaa, että matkoilla ollaan - eikä missä tahansa Kanarialla tai typerällä Levin matkalla. Ja katso: aivan kuin vahingossa kuvaan on lipsahtanut osa tunnettua nähtävyyttä, josta sijainti on helppo päätellä. Kuinka lapsellista, kuinka alentavaa (hänelle). Eikö nyt voinut suoraan laittaa: "Terveisiä Timbuktusta! Täällä ollaan!" Sehän se faktinen viesti kumminkin on.

Kaiken maailman törpötkin ne luulee olevansa vaikka mitä. Mut ei ne oo ku hemmetinmoisia sössöjä vaan. On sitä tässä yks ja toinen sentäns jotakin nähny. Voi olla että vielä käydään ulkomaillakin.

 https://www.youtube.com/watch?v=hXSzIpw48Yk

@@@

Onko tämä Morokosta vai Tunisiasta, en muista. Joka tapauksessa maasta, jonne en mene enää.
(On tässä ulkomaillakin käyty juu!)

...kas näin teidän ilahdutukseksenne kirjaa Helga The Horror kauheasta Baba-Jagan mökistään, jossa härskin näköinen, rupinaamainen kana kirjaimellisesti seisoo yhdellä suomuisella jalallaan (toisen virkaa hoitaa kainalokeppi) pahanhajuisen käryn hönkiessä lahonneiden ikkunaluukkujen raoista ja hämähäkinseitit vuoraavat osan kuistia. Kuistilta hyppää rupikonna alas saastaiseen, homehtuneiden linnunmunien, märäntyneiden raatorottien ja limanuljaskojen sekaan. Vihreä keitos porisee pihalla ja levittää ympärilleen kamalaa katkua.

Jatkan inhojen keitosteni hämmentämistä,

teidän Helga,

kaikkien raatokärpästen äiti

Ps. Mutta on se Trumpetti kyllä vielä pahempi kaikkine kummine kummitusjuttuineen.