Voileipä nurinpäin, motkottavia lajitovereita ja muuta narinaa

Kuva tältä päivältä

No niinpä on, että aika on palata kotitonttua tervehtimään.

Sain siipa apuvoimiksi järjestelemään metsämökki taas siihen kuntoon, että voi uinahtaa omaan olotilaansa horrostelemaan ja odottelemaan, koska jälleen autonvalot hyväilevät kuistia. 

Vaan olipa lokoisaa lekotella makuupussissaan tarkkailemassa isännän siivouspuuhia! Applause! Vaan tiedättekö mitä mies tekee, kun hän on märällä luutulla huiskaissut makuukammarin laattiaa? Aivan oikein: hän jää moppeineen siihen ovensuuhun odottamaan, että lattia kuivaa ja voi asetella ulkona tuuletetun maton lattialle. Ha-ha! (Oli pakko kaivautua makuupussin uumeniin tirskumaan, kun tuli mieleen vanha anekdootti. Kerron sen lopuksi...*)

@@@

Tämä päivitys on terapialuontoinen, sillä lähipiirin vakava sairaustapaus on lyhyen, muutamasta viikosta koostuneen hiljaiselon jälkeen taas tapetilla, ajatuksissa, mielikuvissa, korvantakana, ohimoilla, silmien yläpuolella, kielellä, joka paikassa. Tulee uniin, on herätessä ensimmäisenä mielessä. Vaikka hän kehoitti minua nyt vain keskittymään omaan paranemiseeni, niin eihän ihminen ole kone, josta voi sulkea tietyt virtapiirit liks-laks vaan pois, eivätkä ne enää pyöri aatoksissa. 

Näin ollen pään sisällä on kuin olisi höyrypannu, joka vähän väliä tuhauttaa huolipilven ajatuslokeroihin. Siinä menee joku tovi, että sen saa tuuletetuksi.

Kirjoittaminen on hyvää terapiaa! Sitä se on meikäläiselle ollut aina - jos kohta ehkä joku sitten vastaavasti on tarvinut terapiaa tekstejäni luettuaan. 

Ahdistushan on ikuista aivan kuin alkuaineet tai läski. Se kiertää kohteesta toiseen päättymättömällä maailman ahdistusten kehällä.

@@@

Tätä tietä on ajettu tänään.

Totuus on sekin, että rakastan metsämökkielämää niin paljon, jotta itku silmässä repäisen sieluni sen hirsiseinästä irti joka kerta, kun lähdettävä on. Onneksi sinne nyt pääsee vaikka heti koht siltään, kun sairausloma on pitkä ja "invataksiapulaisia" on olemassa. Mutta kotiin on välillä tultava updeittaamaan yhtä sun toista. Jos ei muuta, niin siippaa ja koiraa.

Nyt oli palattava, koska yksi lapsistamme on täällä työasioissa, joihin liittyy joku porukan iltavirkiste ;) Toivoi talostamme petipaikkaa. Pääsee toki sisään ilman meitäkin, mutta onhan se oma laps´ aina kumminkin kiva nähdä livenä, vaikka ois jo iso ihminen. Eikö totta?

Nooo, jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin se makaa huomenna puolille päivin työhuoneeni lattialla promillejaan laskemassa. Lattialle se näyttää käyneen laatimassa makuukset valmiiksi jo ennen meidän saapumistamme. Koira hiippaili sen viimeistelemässä: koemakasi ja tepastelti sitten petivaatteiden pääll vain tarkistaakseen kaiken olevan kunnossa. :D

@@@

Tiedättekö, mitä yhteistä on voileivällä ja kainalosauvoilla?

Minäpä kerron, kun huomasin sen tänään.

Jos voileipä putoaa, se takuulla putoaa voipuoli alaspäin, eikö totta! (Vanha, kokemuksen kautta saavutettu kansantieto.)

Kainalosauvat ovat typeryyksissään ottaneet voileivästä oppia! Sikamaista. 

Mikäli kainalosauvat on hetkellisestikin asetettu nojalleen ja niillä on mahdollisuus joko pysyä sekunnin pystyssä tai rojahtaa välittömästi lattialle pitkin pituuttaan, ne poikkeuksetta rojahtavat. (Kokemuksen kautta saavutettu eksperimentaalinen tieto, jota myös Murphyn laiksi sanotaan.)

Oppia elämä kaikki!

@@@

Tämä kuva on pakko laittaa, kun siitä tuli syksyllä sanomista.

Haluan kertoa kuvaan liittyvän tarinan, koska kerroin tapauksen tänään siipalle automatkalla.

Nähkääs: mulla on aina kamera valmiina siltä varalta, että tuleisi mielenkiintoista kuvattavaa joko muistoksi kuvattavaa tai vaikka blogin iloksi (?). Tai kaverille watsapattavaksi, kun meillä on sellainen "watsappaa kuva muillekin"- kerho.

Näin joulukuussa tämän kauniin iltaruskon ollessani pienellä retkellä henkilön X kanssa. Tuo punavalo oli niin kaunis, että kaivoin kameran taskusta ja näpsin varalta puolenkymmentä otosta. X moitiskeli siinä kuvamisestani. Ehkä hän olisi halunnut vain jatkaa kulkemista tauotta (hänellä on aina askel- ja sykemittari, ehkä jotain meni pieleen pysähdyttyämme?). Annoin motkotuksen mennä ohi korvien, nautiskelin kauniista ruskosta ja mielihyvästä, että ehkä sain hyviä otoksia.

...mutta se ei jäänyt siihen. Kun vein retkitoverin kotipihalleen, jossa puuhasteli myös hänen siippansa, niin retkitoveri ryhtyi kantelemaan kuvaustoimistani, että kuvia otti - ja paljon ottikin! Sitä ukkonsa siunaamaan: miksi! Johon vaimon vielä toistamaan: "Joo, ja se otti niitä kuule monta!"

:D Eikö ihmiset ole hassuja! Että mikä kupletin juoni oikein oli, en keksi. Hekoteltiin tapausta isännän kanssa, eikä keksitty millään mitä moitittavaa siinä oli. Se vaan oli heistä jotenkin kummallista ja huonosti toimittu.

No, muistatte varmaan vanhan jollotuksen kaikkien kukkien kukkimisesta. Ja kukin taaplaa tyylillään jne jne. (Paitsi, että minä en nauttinut tämän hokeman suojaa.) No, ihan pikkujuttuhan tämä, enkä menettänyt yöuniani. Hassu ja yllättävä tapaus vain.

Kaikkien kukkien kukkiminen kirvoittaa puolestaan mieleen tuoreen tv-ohjelman, jossa Maria Veitola yöpyi Sirpa Selänteen vieraana. Sirpan puheet kirvoittivat netin keskustelupalstoilla tiukkoja mielipiteitä (Sirpa sanoi jotakin tähän tapaan, että: "Miksi nainen tekee lapsia, jollei aio jäädä kotiäidiksi niitä hoitamaan vaan menee töihin kuin miehet!"). 

Näitä netissä esitettyjä mielipiteitä automatkalla ruodittiin isännän kanssa, kun lueskelin niitä kyyditettävän roolissa. Havaittiin mielipiteiden esittäjien jakautuivan seuraaviin ryhmiin:

1. täystyrmääjät ("Ei se stana niin ole! Meillä on asuntovelkaa ja pakko olla töissä äidinkin!")

2. ymmärtäjät ("Niin, Sirpa tässä nyt vain haluaa tuoda mielipiteensä esiin.")

3. paheksujat ("Pitääkö stana olla niin kateellinen Sirpalle!")

4. paheksujien paheksujat ("Typerää vaahdota tälläisestä! Minua asia ei kiinnosta tippaakaan!) (...mutta tulinpahan sen kumminkin jostain syystä tänne sanomaan, että sou.... Tämä Toim.Huomautuksena)

5. tasoittelijat ("Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan! Kukin tyylillään!")

@@@

Itte otettu kuva.

Lopuksi kuva-arvoitus: mikä hyyssi ja missä maassa? Paikkakunta?

Heleppo, heleppo, mutta menkööt.

Kiitos terapiakirjasimista! Ai mistä?
No, taoin osan pahaa huolihöyryä ja nälkävuodelta tuntuvan keppiköpöttelyjakson aiheuttamaa pahaa mieltä näiden kirjasinten alle. Siellä ne pysyvät kiinnitettyinä nettialustaan ännällä, hoolla, aalla, iillä ja koolla, eivätkä tule minua piinaamaan.

t. Helga

....Niin se anekdootti. Se on se ikivanha juttu, että mies ei voi lakaista portaita ja syödä purukumia yhtä aikaa. Sama pätee johonkin sivuhommaan lattian kuivumista odotellessa. Yksi asia kerrallaan mahtuu putkiaivostoon. :D Kaikella rakkaudella! Ja suuret aplodit omaishoitajasiipalle, joka on tehnyt kaikkensa eteeni nyt sairastellessani.