 |
| Kuva: tasteist.com |
Noppe (kreivi Carl Adam Lewenhaupt) kasvoi Tukholman herraskaisessa Östermalmin kaupunginosassa ja kuului perheineen kunkun lähipiireihin. Noppe ja kruunupää-Kalle olivat kaveruksia jo kouluvuosista.
Noppe pyöri bisnesmaailmassa muun muassa tavaratalo NK:n varajohtajana ja ties missä, kunnes toteutti Lontoosta saadun idean suljetusta herrainklubista ja avasi Noppes Bar-nimisen jäsenklubin Östermalmille. Kaarle Kustaa metsästysseurueineen kuului jäsenistöön. Huhu kertoo, että Kallen jäsennumero olisi 1.
 |
| Kuva: Pinterest |
Silvialle klubi oli vastenmielinen. Arvata saattaa. Noppen klubilla kun biletettiin ja kunnolla. Kaarle Kustaakin saattoi heittää vapaalle, kun henkilökunnalla on vaitiolovelvollisuus ja kuvaaminen kiellettyä. Siinä määrin kunkku sitten vapaalle heittikin, että Thomas Sjöberg (2010) veti biletykset parrasvaloihin kirjassaan "Den motvillige monarken" ja Silvia veti kilarit. Seurasi muutakin sotkua. Kunkun kaveri (tämän jälkeen ex) värväsi vasikkajahtiin alamaailman rikollisia Tukholman pornobisnesjengeistä. Siinä oli mennä prinsessat ja puoli valtakuntaa pesuveden mukana.
Yhtä kaikki. Noppe oli lehtitietojen (Svensk Damtidning nr.11/2017, Aftonbladet, Expressen) mukaan iloinen seuramies, jolla läppä lensi. Porukka viihtyi ja naisiakin Noppe osasi viehättää. Menossa oli neljäs avioliitto aasialaistaustaisen Leen kanssa. Jopa aiemmat vaimot muistelevat Noppea hyvällä! (Harvalla onnistuu!).
Lapsia Nopella ei ollut.
No, snobihan se Noppe oli, se on selvää. Klubikaan ei ollut mikään kaljakuppila, vaan rajatulle jäsenistölle suunniteltu eksklusiivinen rentoutumispaikka. Isäntä itse oli usein paikalla viihdyttämässä vieraitaan (lähde: SD).
 |
| Kuva: Phuket Oyster |
Mitä sitten tapahtui?
Klubin vuosijuhlat ovat aina helmikuussa ja nyt klubin perustamisesta tuli tasavuosia (15). Juhlia varten Noppe varasi ostereita nimeltä "Demoiselles Nr 3" ja nimikkoshampanjaansa "Noppe Brut Champagne" hintaan 235 SKr, ei siis hinta eikä mikään näille jätkille.
Herrat klubilaiset kiiruhtivat kerholle, jossa Noppe hauskassa persoonassaan oli toivottamassa tervetulleeksi. Juuri ennen päivällisen alkua hän yllättäen kertoi joutuvansa poistumaan toiseen päivällistilaisuuteen. Kaikkien ällistykseksi hän toivotteli hyvää illanjatkoa, veti ehkä kalliin kamelinkarvaulsterin päällensä, sitaisi ehkä kaulaansa parhaimman silkkihuivinsa, painoi päähänsä tyylikkään lierihatun, sujautti antiloopinnahkasormikkaat hienostonäppeihinsä ja poistui pimeyteen. Klubilaiset olivat ihmeissään.
Illallisella klubiherroja alkoi askarruttaa. He ryhtyivät soittelemaan eri tahoille tiedustellakseen, missä toiset päivälliset ovat. Sellaisista päivällisistä kukaan ei ollut kuullut mitään.
Samaan aikaan toisaalla: Noppe kulki sillan yli Kungliga Djurgårdeniin ja siitä eteenpäin.
Hänet löydettiin joitakin päiviä sen jälkeen vedestä Gärdetin edestä.
Villakoiran ydin: Eikö ihmismieli olekin arvaamaton!
@@@
Ostereista
piti ottaa selvää. Ne ovat se osa biosfääriä, joka ei mistään hinnasta ajautuisi mahalaukkuuni, ellei henki olisi uhattuna. Ehkä ne merenrantatuvissa ovat olleet pakollista riistaa, mutta suomalainen selviää ilmankin.
Selvisi seuraavaa: niitä on viittä päälajia, joskin alalajeja satoja. On japanilaiset osterit (Tyynen meren osterit), Kumanmoto-osterit, Eurooppalaiset litteät (flat) osterit, Atlantin osterit ja olympia-osterit.
 |
| Kuva: Pinterest |
Osteri on melkoinen imuri: se vetelee 100-200 litraa merivettä /vrk sifonsa (tai mikä sillä on?) läpi. Ja siinäpä se! Jos se sattuu vetelemään murtovettä eli meriveden ja jokiveden sekoitusta tai rantavettä, se saattaa infektoitua vibrio vulnificuksella. Nimestä päätellen vibriolla on liikkumaelin. By the way: sillä on kiva sukulainen vibrio cholerae, koleran aiheuttaja.
Vibrio vulnificus-veitikan voi saada riesoikseen myös merenelävän tekemästä haavasta. Tai sitten kaivelee pörssistään valuuttaa saadakseen niellä vibrionsa Moet-shampanjalla terästettynä jossain omasta mielestä filmaattisessa paikassa pikkurilli ojossa. Kalastajakaan ei voi varmaksi sanoa, onko osteri infektoitunut vibriolla vai ei.
Bakteeri etenee ruoansulatuskanavaan. Tulee oksentelua, ripulia ja kerrassaan vistoa voinninlaskua. Mikäli bakteeri pujahtaa verenkiertoon (sepsis eli kansan kielellä "verenmyrkytys"), kuolee porukasta puolet. (Lähde: wikipedia)
Että heps kukkuu vaan ja siinä oli Moet et Chandon viimeisenä ehtoollisjuomana.
Kaikille osteriaterioiden suurille ystäville Pon Vojaas vaan,
Matti Nykäsen sanoja lainatakseni.
Teidän Helga
7 kommenttia:
Kiitos tietoiskusta. Olet mainio pakkaus!
Osterit herättävät tunteita täälläkin. Tulinpa syöneeksi elämäni ensimmäiset osterit oikeastaan vasta joitakin vuosia sitten, kun eräs herrasmies halusi niitä minulle tarjota. Olimme yhteentörmättyämme todenneet, että meidän lempiviinimme oli samasta rypäleestä, Loiren laakson viereisistä kylistä ja tämän kaksilahkeisen mielestä viini olisi parhaimmillaan juuri ostereiden kanssa. Noita mereneläviä -nehän todellakin elävät- sitten söimme hänen opastaessaan lajin saloihin. Tästä ostereiden nauttimisesta poiki lyhyt, mutta sitäkin kuumottavampi suhde, jota oikein lämmöllä muistelen. Jopa niin, että sittemmin olen Ranskassa käydessäni aina syönyt kertaalleen 6kpl ostereita, se on ehdoton maksimi. En pidä niistä, mutta maistelen mielenkiinnolla, koska enhän ensin pitänyt kahvistakaan, saati oliiveista taikka viinistä. Kuka ties vielä ihastun niihinkin.
Meren suolaisin terveisin, Pret-a-porter'si
Pret-a-porter, tuo ehdottomasti hyväksytään syyksi niellä osterit ruoansulatuskanavan puolelle! Tie naisen sydämeen nimittäin käy mahan kautta. Mieheni hurmasi minut aikanaan makkarakeitolla, jonka resepti on salaisuus, mutta sivusilmällä tehtyjen havaintojen perusteella se rakennettiin suurin piirtein näin:
1 litra vettä
10 perunaa (kuorittuna, voi laittaa myös 15 tarpeen vaatiessa)
2 sipulia
pippuria
1 dl suolaa
kokonainen lenkkimakkara (paloiteltuna)
200 gr meijerivoita
sinappi lisätään syödessä
Nautitaan vanhoista, lohjenneista, Aulikki-ädin opiskelijalle antamista Arabian kukkalautasista yhdessä maidon (n. 1 litra) ja runsain Edam-viipalein päällystettyjen näkkileipien (Koulunäkki) kanssa.
Makkarakeitto antaa mukavan pohjan 10 oluttuopposelle, jotka nautitaan heti kun vatsa on hieman vajunut. Oluet nautitaan hämyisessä opiskelijaravintolassa, jossa siihen aikaan kokoontui meikäläisten sekalainen opiskelijajengi, jolla on nimikin ja se kokoontuu edelleen. Tosin ainakin puolet on jo eläkkeellä, joku menehtynyt ja kaikki lihoneet merkittävästi. Mutta makkarakeittoa siippa keittää edelleen ja se on edelleen fine dining parhaimmasta päästä. (Voin se on jättänyt pois, lisännyt lihaliemikuutioita ja vähentänyt suolaa. Muutoin rakenne sama.)
t. H
Korjaus
Piti olla Aulikki-täti (anopin naimaton sisar, joka rakasti miestäni yli kaiken ja olisi toivonut meidän kastavan tyttäremme hänen nimensä mukaan, mutta emme niin tehneet).
t.H
Kiitos anonyymille kehuista! Olen mielissäni, että joku ilahtuu höpinöistäni. :D
Tuo kannuste tuli kuin taivaan lahjana! Päivän takaisku nääs se, että 2.5 km:n lumikenkäilystä viimeiset 500 m meni tosi tuskaisesti ja piti koirallekin siinä tiuskia, kun se olisi halunnut loikkia edessäni huomatessaan, että emäntä on nyt jotenkin ahtaalla.
t. H
Helga, makkarasoppahan on vallan ihanaa, varsinkin siskonmakkaroista tehty. Selvästi makkarasopalle rakennettu suhde on kestävämpi kuin osterialkuinen, tässä sen näimme. Sinun, P-a-p
Täysin samaa mieltä kanssasi, P-a-P :D
t.H
Lähetä kommentti