Man Kori ja taidenäyttelyä

Paul Kleen tekemä kuva, muistatteko tämän!

Arvelin laittaa joitakin mielitaiteilijoiden teoksia tähän näyttelyksi. Opiskelin kerran ihan vähän vain taidehistoriaa ikään kuin verrytelläkseni nuorta opiskelijaminääni. Sain tuossa yhteydessä elämältä lahjaksi tutustua aivan ihmeelliseen taidehistorian tuntijaan. Hän mykisti meidät nuoret oppilapset tiedoillaan ja viehättävillä tarinoillaan eri taiteilijoista. Kuuntelimme kerrontaansa haltioituneina. R.I.P. taiteiden kauniissa maailmassa lehtori P.

Ihastuin tuolloin eräisiin tuotoksiin, joita nyt on mukava netistä katsella virkistyäkseen. Ei tarvi matkustaa Louvreen saamaan pommia päähänsä. Ylläolevan taiteilijan tai ainakin kuvan tunnistaa kyllä moni lapsi. Sehän on yksi Muistipelin korteista! :D
Teos on Paul Kleen Senecio (1922), siis kohta sata vuotta vanha. Wikipediasta löytyy Paulista lisää.

Vassily Kandinsky oli hengenheimolaisia ja saman taiteilijaporukan jäsen. Kas tässä:

Wassily Kandinskyn teos nimeltä "Several circles"

Koska olen sielunmaailmaltani enemmän tai vähemmän lapsenmielisyyteen taipuvainen, viehättävät tämän tyyliset teokset mieltäni ja silmääni. Jean Miro toki on ylitse muiden, mutta säästän hänet toiseen hetkeen.

Taiteesta yhteenvetona, että kyllä elämässä olisi niin paljon asioita ja suuntautumismahdollisuuksia, johon paneutua, jos vuorokauteen sikiäisi esim. 10 tuntia lisää. 

@@@

Asiasta Arabiaan: Man Kori eli Kon Mari on taas näitä ämmitten älyttömiä höpötyksiä. No ihan totta: on jo pitemmän aikaa. Hömppään taipuvaiset, suggestioaltteimmat sisaret tätä nyt hypettää. Milloin se on Paolo Coelho, milloin mikäkin, jonka perään (kollegan sanoja lainatakseni), "akat juoksee helmat heiluen." 

No, kuten tiedätte, pahanilmanlintuna sitä on aina sekä lentokiidossa että ampumavaarassa. Vaan sepä ei meitä pahanilmanlintuja, korppikotkia ja muita ilonpilaajia hidasta. Ja antaa kaikkien kukkien jne. ja makuasioista jne.

No eniveis, Pirkka-vinkkinä, että nyt kun on tullut oltua down shifting-tilassa (silkkaa hömpää sekin), niin on voinut konmarittaa ihmissuhteita. Osa niistäkin kertyy kuin vanhat käsilaukut vaatehuoneen hyllylle. (Kuvaannollinen vertaus: mulla ei ole käsilaukkuja.) Jotkut niistä puuhailevat omiaan, kunnes heräävät viihdytyksen tuskiinsa ja loksuttelevat metallisia leukojaan raakkuen vaativasti: 

"Nyt minulle sopisi viihtyä seurassasi, kun tarvitsen virkistystä ja haluan sieluani, kun olet hyvä kuuntelemaan. Mulle käy nyt. Sitten mulla on kampaaja, hieroja, pesula, nuohooja, kuntosali, fitness-treenit, personal trainer, lymfaterapia ja mekon sovitus. Ja mun mies haluaa, että mä oon sen kanssa, kun se kattoo telkkaria. Niin, että nyt mulle siis kävis." 

Mutta minäpä olen tuon tyyppisiin käsilaukkuihini kyllästynyt ja otin lomaa. (Ihan kokonaan en raski heittää roskikseen.) Napsautan sen suun kiinni ja nostan ulkovarastoon. Siellä se naksuttelee yhteydenottosignaalia leuoillaan, mutta minäpä en vastaa.

Sillä tavoin saa hieman respektiä tyypeiltä, jotka on tottuneet saamaan huomiota ja Leelian lepotuolia silloin, kun se heidän agendalleen sopii. 

Mutta olen konmarittanut heidän puhelinsignaalinsa äänettömälle. Ei tämä ole mikään psykiatrinen päivystysvastaanotto.

...kuten huomaatte, painiskelen tämän kysymyksen äärellä kroonisesti. Sen täytyy häiritä minua oikeasti. Lisäksi sen täytyy olla pulma, johon ei meinaa löytää ratkaisua. Siis: antaapa asian edelleen kypsyä. Näinhän monet ongelmat lopulta ratkeavat ihan itsekseen. (Kun kuolee, eikä ole enää kavereita. Ehkä? Vai odottavatko he Paavalin kanssa portilla, että "Hei, nyt olisi aikaa!")

Wassily Kandinsky - näitä ja myös Kleen teoksiahan painettiin
joskus 70-80-luvulla korteiksi.
Ehkä edelleen?

@@@

Konmaritin itsestäni myös mm. seuraavaa:

- En rutista maitopurkkia joka kerta, kun laitan sen roskiin. Osa saa mennä rutistamattomina. Vieköön tilaa.

- En vetele lastalla pesuhuoneen lattiaa ja seiniä joka kerta.

- Silittänythän en koskaan olekaan. (Isäntä silittää mun paidat, uskokaa pois. Se on siinä parempi, ollut jo vihkipaidastaan lähtien.)

- En keräile wc:n kaappiin vanhoja pussukoita, rasioita tai minigrip-pusseja, vaan konmaritan ne huitsin hiivattiin.

- Syön aamulla kahvin kanssa vain pullaa.

- Heitän kuivaneet puksipuut rottien pellolle. Sama vanhojen hyasintinvarsien kanssa.

Ja puuh puuh. Mitä vielä?

Ostan Iiikkeasta jonkun kaapinrötiskön, jonne pakkaan kaikki 1 v ajan käyttämättöminä olleet vaateparret ja konmaritan ne vuoden päästä maatakiertävälle radalle. Tämäkin virsi se on kuultu niin monta kertaa! Vaan olen minä sen kyllä monta kertaa tehnytkin!

Sen pituinen se. (Mikä?)

t. Helga