 |
| Ei värien iloittelua, mutta syötävää oli. |
He asuivat eteläisessä Suomessa ja heillä oli ymmärrystä sekä hyvän ruoan että trendien päälle. He seurasivat aikaansa myös ruokamaailmassa. He työskentelivät sivistyneessätyössä, perehtyivät työnsä puolesta uusimpiin kirjallisuus- ja elokuvahitteihin, laulajiin, orkesteriteoksiin ja yleiseen genreen. Heillä oli syöpä. Mutta he eivät koskaan antaneet sen häiritä elämäniloaan ja nautintojaan!
(Tässä vaiheessa lukija alitajuisesti aprikoi, näytänkö heille peukaloa ylös vai alaspäin. Mutta peukaloni makaa vaaka-asennossa tai sojottaa hieman yläviistoon.)
He luettelivat naamakirjaan ruokalistaansa, ravintoloita joissa vierailivat, keittiömestareita joita tapasivat ja sapuskoita joita kokkailivat (P-a-P: et edelleenkään sinä, c`nèst pas toi). He ottivat alati kotikeittiöstään ja päivällispöydistään foodie-kuvia ja söivät sushia, muttei koskaan pikasushipaikassa, vaan pääkaupunkiseudun laadukkaimmissa sushittamoissa.
Koska sushi ei kertasen kaikkiaan kuulu ruokavaliooni vankan, juurevan ja persevän metsäsuomalaisen geeniperimäni vuoksi, niin ajattelin kokeilla heidän toista vakiosuosikkiaan, nimittäin avocadopastaa.
(Japanilaisgeenini on poikittain ja washabi-tahna tarttuu kitusiini. Kukaan suomalainen syö tuollaista tosissaan. Eihän siitä edes saa edes mahaansa täyteen, mikä on useimman käytännöllisen ja jalat maassa seisovan, persevän suomaalsen ensisijainen tavoite.)
Mikroskoopilla luettavan välihuomautuksen jälkeen palaudun avokadopastaan, joka on kellistetty ylläolevalle lautaselle.
Avocadopasta osoittautui herkulliseksi, vaikkei kuvasta niin voikaan päätellä. Ohje löytyy tästä:
http://www.mtv.fi/lifestyle/makuja/reseptit/resepti/avokadopasta-a-la-alexander-gullichsen/5651902
Lime teki pastaan tosi hyvän lisämaun. Suosittelen myös Keiju-öljyä, jossa on basilikaa ja sitruunaa. Loistokeksintö! Sitä voi ruiskia minne tahansa ja aina se maistuu yhtä hyvältä. Huom: en saa ruokaöljyfirmalta minkäänlaisia bonuksia, eikä minulla ole sen firman osakkeita.
(Joka toki olisi mainittu Helsingin Sanomissakin Tuomo Pietiläisen toimesta. Vai-mikä-se näyttöön perustuvan journalismin raapustaja nyt olikaan nimeltään. Lisähuomautus: minulla ei ole rikostaustaa, eikä tuomioita takanani. Vielä ainakaan, mutta toivossahan Hesari saa aina elää, että sotkeutuisin johonkin törkyiseen ja kaivaisin rahanpesueuroja takapihani täyteen.)
Huh, palautan itseni takaisin myönteiseen ilmapiiriin, sillä se on muotia nykyään. Hyi, mene pois kriittisyys ja negativismi, tule tilalle mairea positiivisuus, "meillä on sitten ihanaa yhdessä"- henki ja "mulla on juuri pestyt olohuoneenverhot"-tyyppinen hasta-la-vista jollotus.
No katsokaas, kuinka hyvin onnistuin myönteisessä ilmapiirissä ja palauduin oitis pahanilmanlinnun lentoradalle.
@@@
Koiran mielestä olisi jo aika saada pieni iltanaksu. Edes pätkä puristettua, kuvottavaa ja kivikovaa koiranpatukkaa. Se istuu selkäni takana ja vihjailee. Teeskentelen umpikuuroa.
@@@
Tiedättekö, mikä kuvassa on? Aivan oikein: se on pitsa. Siis piTSa, ei mikään pizza. Se on suomalaisen maaseuturavintolan pitsa. Eipä hullumpaa sekään ollut. "Hieman erilaista", sanoi mieheni. Ja ravintolan tarjoilijatyttö oli oikein herttainen!
http://www.mtv.fi/lifestyle/makuja/reseptit/resepti/avokadopasta-a-la-alexander-gullichsen/5651902
(Joka toki olisi mainittu Helsingin Sanomissakin Tuomo Pietiläisen toimesta. Vai-mikä-se näyttöön perustuvan journalismin raapustaja nyt olikaan nimeltään. Lisähuomautus: minulla ei ole rikostaustaa, eikä tuomioita takanani. Vielä ainakaan, mutta toivossahan Hesari saa aina elää, että sotkeutuisin johonkin törkyiseen ja kaivaisin rahanpesueuroja takapihani täyteen.)
Huh, palautan itseni takaisin myönteiseen ilmapiiriin, sillä se on muotia nykyään. Hyi, mene pois kriittisyys ja negativismi, tule tilalle mairea positiivisuus, "meillä on sitten ihanaa yhdessä"- henki ja "mulla on juuri pestyt olohuoneenverhot"-tyyppinen hasta-la-vista jollotus.
No katsokaas, kuinka hyvin onnistuin myönteisessä ilmapiirissä ja palauduin oitis pahanilmanlinnun lentoradalle.
@@@
Koiran mielestä olisi jo aika saada pieni iltanaksu. Edes pätkä puristettua, kuvottavaa ja kivikovaa koiranpatukkaa. Se istuu selkäni takana ja vihjailee. Teeskentelen umpikuuroa.
@@@
 |
| Tämä on sitä ittiään. |
Tiedättekö, mikä kuvassa on? Aivan oikein: se on pitsa. Siis piTSa, ei mikään pizza. Se on suomalaisen maaseuturavintolan pitsa. Eipä hullumpaa sekään ollut. "Hieman erilaista", sanoi mieheni. Ja ravintolan tarjoilijatyttö oli oikein herttainen!
Samaa ei voi sanoa henkilöstä, joka vastaa maksulliseen Yliopiston apteekin asiakaspalvelupuhelimeen. Toiminto on keskitetty jonnekin päin Suomea, ehkä ulkoistettukin?
Ihme homma: soitin sinne melko tarkkaan 3 vuotta sitten ja vaikuttaa, että sama henkilö oli päivänä muutamana luurin toisessa päässä. Yhtä tyly ja penseä oli puhelinkontakti asiakkaaseen päin sekä silloin että nyt. (Onko hän jatkuvasti töissä?) Tämän vuoksi käytän aina muita apteekkeja ja suosittelen sitä muillekin. Joku asiakaspalvelukurssi olisi tälle henkilölle paikallaan. Tuohon äänensävyyn kun töitään tekisi olisi valitusloota äkkiä pullollaan ja esimiehellä asiaa. Enkä puhuisi sillä tavoin lähimmillenikään - tuskin hänkään?
Toinen paikka, missä asiakkaille saa puhua ihan miten huvittaa, ovat ratsastustallit. On talleja, jossa ihmisille huudetaan, tiuskitaan ja vastaillaan äkäisesti. Lasten kohdalla tälläinen puhetyyli voi tappaa koko harrastuksen (...joka voi olla hyväkin asia ennen kuin harrastus tappaa heidät...no anteeksi, tuli vain mieleen). En missään nimessä puhu tallista, jossa ruskearuunani kanssa majailen. Siellä on aina asiallinen puhekulttuuri olipa tilanne mikä hyvänsä.
Kerran näissä moninaisissa muuttokuvioissa etsin itselleni uutta tallia. Olen havainnut, että yksityistunnilla on hyvä tilaisuus aistia tallin yleistä tunnelmaa. Eräällä tallilla nuori, ennen tuntia ulkona tupakoinut henkilö alkoi pää punaisena heti alkajaisiksi karjua ohjeita. Varoitin häntä kaksikin kertaa muistuttamalla, että olen maksava asiakas, joka ei pidä karjumisesta. Ei uskonut. Enkä mennyt sille tallille enää koskaan. Tätä sanotaan sote-kielellä valinnanvapauden toteutumiseksi.
@@@
Näihin ruokapuheisiin tällä kertaa täältä tähän,
teidän Helga
4 kommenttia:
Ihmettelen miten nykyään voi tyly asiakaspalvelija pitää paikkansa. Täytyy olla hyvin toimeentuleva firma, joka apteekki onkin. Täytyy kyllä mainita, että tiskillä olen apteekissa saanut hyvä palvelua.
Sain viime vuonna lomalta palatessani keskieurooppalaisella lentokentällä tsekatessani erikoista palvelua finskin tiskillä. Virkailija ei ollut finskin. Finnairin omassa järjestelmässä oli häikkää, liput oli kyllä kunnossa, mutta nettitsekkaus kehotti ottamaan tiskivirkailjaaan yhteyden. Ennen kuin hän tiesi ongelmasta, alkoi huutamaan (oikeasti): Liput on väärällä nimellä!! Passissa on Ä! Sukunimeni loppuu Ä:n Pitää olla oikein, hän mesosi! Ei auttanut sanoa, että tullessa asia ei ollut ongelma. Jono takana vain kasvoi ja oli kuuma. Lopulta hän antoi tuntea, että armosta päästää koneeseen! Liput oli muuten oikein kirjoitettu, Ä on hyvksytty A:ksi.
Mutta sittenpä varsinainen huuto alkoi: paikkalippuja ei ole maksettu! Näytimme Finnairin paikkavahvistykset ja tsekkaukset! Hän vain huitaisi: eivät ole käännettyjä saksaksi! Pyysimme hiljentämään ääntäänkin. Paikkalippuja ei ole pakko ostaa ja pyysimme, että pane sitten johonkin. Ei hän voi kone on täysi... Tarjosimme luottokorttia, että veloita sitten uudestaan. Yritti, muttei osannut/onnistunut. Sitten antoi periksi, kuin armosta päästi Hesaan, muttei jatkolennolle (jolle 40min vaihtoaikaa).
Jono kasvoi takana ja kiire oli. Edelliselle asiakkaallekin hän myös tylytti, ja tämä näkyi istuvan transit-hallissa "seinässä kiini", eli ei ollut hyvä mieli.
Hesassa paikkalippujen haku sujui juosten, mutta ongelmitta.
Kirjoitin heti kotona palautteen Finnairin fb sivulle yv:nä tosi kiukkuisena. Lähes välittömästi sihen reagoitiin ja sanottiin läheetetyn palautteen ko kentänlle. Onneksi otin virkailijan nimen muistiin. Sai varmaan palautteen.
Taisi tulla joku korvaus ja pahoittelut.
Hei anonyymi ja kiitos kommentistasi!
Tuosta Yliopiston apteekin neuvontapuhelulimesta (0300 20200) luettiin mulle madonlukuja tosiaan kolmisen vuotta sitten kun erehdyin kysymään, miksi lääkäreille tarkoitettu puh.numero löytynyt mitenkään nettiä selaamalla. Virkailija on silloinkin tosi närkästynyt ja papattinettiosoitteen, josta se löytyy. Ja nythän on niin, että jo lapsikin tietää erilaiset nettiosoitteet tosta noin vaan ihan jo synnynnäisesti. Lisäpapatuksena tuli se tiedotus, että totta kai he laittavat lääkäreille tarkoitetun puh.numeron piilotettuna nettiin, että väärinkäyttäjät eivät pääse siihen helposti käsiksi. Huomaatteko mikä ristiriita :) Eipä tule muitakaan reseptejä sitten puhelinmääräyksinä, kun ei ne lääkärit monesti ole sitä väärinkäyttäjää älykkäämpiä. Väärinkäyttäjät ja huijarit on keskimäärin aikanokkelaa porukkaa, meinaan.
Tämä "asiakaspalvelupuhelin" muuten laskuttaa 49 senttiä minuutilta. Ehdottaisin yliopiston apteekille erillistä puhelinlinjaa, jossa esim. 59 sentillä /min saisi kohteliaan palvelun kaupan päälle.
Yhtä kaikki: mulla on jotenkin epäilys, että tätä Yliopiston apteekin palvelupuhelinta hoitava (yritys?) saattaa olla alihankkijalta ostettu työ eli joku farmaseutti on perustanut tälläisen duunin -hyvä idea- jota hän myy Yliopiston apteekille ja tekee sitten firmansa hommaa 7 pv viikossa klo 7-24 ja on alkanut kypsyttää. Muuta syytä en käytökseen keksi.
Noista lentoyhtiöistä on niin kammottava kokemus SAS-yhtiöstä, mutta sen olen jo aika moneen kertaan jauhanut, ehkä täälläkin. Lyhyesti: tulin heidän koneellaan Keski-Euroopasta, jossa lähtö kentän ongelmien takia myöhästyi ja kone tuli pahasti myöhässä Hkiin, josta oli jatkolento Ouluun sillä samalla koneella ja miehistöllä. Piti kumminkin tulla tullin ja rajaviranomaisten kautta kentälle, siirtyä koko kentän läpi toiseen päähän kenttää, josta kone lähti Ouluun. Passiviranomainen ihmetteli passiani aika kauan, koska siitä oli muovipinnoite ratkennut nidospuolelta. Sanoin, että kiire on. Kenttä oli kuin ammuttu täyteen ja sen läpi kiirehtiminen oli painajainen, kun nimeäni toitotettiin kuuluttimista. Kun tulin portille, seoli jo suljettu ja äkäinen virkailija kiehui liemissään siellä. Tuli aika kova sanaharkka, kun hän sanoi, että "oikeastaan meidän ei kuuluisi ottaa sua koneeseen enää ollenkaan". Koneelle oli bussikuljetus ja bussi oli hetkeä aiemmin mennyt. No, tytär soitti bussikuskille ja sanoi sanatarkasti näin:"Kuule, pääsetsä viel tuleen? Täällois yks varsinainen tapaus."
- No, voihan tuon katsoa kehuksikin! Heh.
Tein SASsille valituksen asiasta. Sen käsittely kesti 1/2 vuotta. Vastauksessa luki, että olemme selvittäneet asiaa kenttävirkailijalta. Tulitte portille myöhässä.
Summa summarum: asiakaspalvelun epäonnistumisesta TÄYTYY valittaa! Jos vielä kerran käy niin, ettei kotikoneella eReseptin teko onnistu ja joudun soittamaan reseptiä Yliopiston apteekkiin ja tulee sama kohtelu, niin otan yhteyttä Yliopiston apteekin asiakaspalvelusta vastaavaan johtajaan.
Ai miksi resepti juuri Yliopiston apteekkiin piti soittaa? No, äiti halusi sen sinne, eikä puhelinreseptiä voi laajentaa kuin siihen apteekkiin, mihin soittaa. Muista apteekeista sitä ei toimiteta. Karvaasti on sekin koettu, kun potilas on pyytänyt puhelinreseptiä, muttei ole kertonut mihin apteekkiin. Sitä on järkeillyt, että josko johonkin keskustassa olevaan, kun asuinpaikan lähiapteekkeja ei ehdi kartoista katselemaan. Jälkikäteen on tullut potilaalta palaute: resepti meni "väärään apteekkiin", kun ei sitä apteekkia käytä, vaan toista apteekkia ja tuli ylimääräistä vaivaa kun joutui menemään toiseen apteekkiin.
Että kyllä näitä vääryyksiä maailmassa riittää :D
...mutta nyt on aika mennä nauttimaan luksuksesta eli fysioterapiasta, jossa fys.terapeutti on kokonaisen tunninvain minua varten. Eläköön tapaturmavakuutukset ja tapaturmavakuutusyhtiöt! Heille hatunnosto.
T. H
Avokadopasta on hyvää, kiitos muistutuksesta. En ole muutamaan kuukauteen tehnytkään. Ja kiitos, en todellakaan pidä sushista. Yrittänyt olen pariin otteeseen, mutta kun ei niin ei. Kiitos siitä, etä annoit geeniperustellun vinkin kieltäytyä, jos joku vielä ehdottaa. Mutta en minä pidä intialaisestakaan.
Ja Yliopiston apteekkia boikotoin minäkin, tosin eri syystä. Kaveri on proviisori, ja kannatusmielessä tuen hänen toimintaansa. Hän on myös valaissut Yliopiston apteekin toimintaa vs. yksityisten apteekkarien toimintaympäristöt.
Mutta ratsastamista en harrasta. Joten ei nyt ihan kaikki asiat ole samansuuntaisia.
Joko sairastelut on loppu ja paluu työelämään näköpiirissä?
Paranemisia edelleen, terv. Maarikka
Kiitos Maarikka viestistä ja toivotuksista! Paluu työelämään on näköpiirissä. Vähän hirvittää, kun edessä on sitten mäkilähtö. Yritän kuntouttaa käpälää puuhakkaasti, että se kestäisi työelämän rasitukset.
Vähän on jo työhön liittyvää ensi viikollakin kokouksen muodossa toisella paikkakunnalla. En tohdi jäädä poiskaan kun olen lupautunut mukaan.
T. H
Lähetä kommentti