 |
| Kuva: Helga. Hieno saari, mutta mikä saari? Jäi arvoitukseksi. |
Kyllä se niin vain on. Ihmiset matkustaa ja reissaa nykyisellään ihan hirveästi joka suuntaan, mutta kyllä kotona on paras paikka. Kotimaassa ainakin, ellei nyt ihan seinien sisällä satu olemaan viihtyisää.
Lentokentillä venyessä tylsistyy. Kaupan päälle joutuu kuuntelemaan kaikenlaista keuhkoamista ja soopaa suoraan Persiasta. Helsinki-Vantaalla oli jonkin aikaa pakko kuunnella B2-luokan pisnis-ämmiä. He lässyttivät suut vaahdossa "asiakasrajapinnasta asiakkuuslähtöisyyden kautta visioituun prosessiaikatauluun suuntautuvaa markkinoinnin visiota" ja pälä pälä.
Viitteeksi:
http://www.hs.fi/ura/art-2000002849535.html
Olin kuunnellut koko viikon samoja Spotifyhyn loudattuja kipaleita, jotka alkoivat pikku hiljaa puuduttaa, eikä asiakasrajapintaämmien juttuja enää olisi samoilla Baccaran ja mitä-niitä-onkaan- biiseillä jaksanut torpata millään.
Pakkokuuntelin biisejä jo Helsinkiin suuntautuneella lennolla, kun edessäni istunut suomalaismies tilitti rikkoutunutta avioliittoaan vieressä istuvalle naiselle. Oletan heidän olleen työtovereita. Nainen yritti urhoollisesti ja fiksusti typistää keskustelua, koska varmaankin arvasi sen uuvuttavan kuulijoita. Mutta eihän yksi nainenkaan ihan mihin tahansa pysty, kun vastassa on jätetyksi ja petetyksi tullut mies.
(Vaikka olen pirun utelias en totta vieköön jaksa kuunnella tuntemattomien aviokriisejä. En usko, että muutkaan lähipenkeissä istuneet suomalaiset jaksoivat. Kaikilla ei vaan ollut kuulosuojaimia.)
Pisnis-ämmät onneksi hieman hajaantuivat, mutta yksi jäi kuitenkin näköpiiriin. Hän kulki kuin häkkiin vangittu eläin ees taas lentoaseman penkkirivien välissä käsissään auki leväytetty läppäri. Sitä hän kantoi kuin tarjottimella tutkien näyttöä hyvin tärkeän näköisenä villaulsterin kaulukset pystyssä. Jalassa oli nuutuneen näköiset mokkasaapikkaat, joiden korot olivat hieman kuluneet. ;D Porsasradion arvio, mutta omapa oli vikansa. Mitäs asettui giljotiinikatseen alle vapaaehtoisesti ravaamaan. Sitäpaitsi esitys kaikkinensa oli naurettava. Kukaan kuolevainen ei kykene kuumassa takissa ravatessaan keskittymään ojennetuilla käsivarsilla kannetun läppärin sisältöön.
Otan seuraavalle reissulle käsimatkatavaroihin lääkärintakin kaikilla taskukynillä, kylteillä ja kaluunoilla. Vedän sen lentokentän odotussaleissa päälleni ja tepastelen stetoskooppi kaulalla ympäri lentoasemaa pälättäen puhelimeen (Fake Call-app.) medisiinistä skeidaa kurkkutorvi suorana.
@@@
Kuten huomaatte, ihmismassat ja matkustaminen rassaavat meikäläisen hermoja. Katsokaas, nykyään on niin vaikea päästä vertaistensa loistoyksilöiden seuraan matkaa tehdessään. Joukkoon sekoittuu aina rahvasta ja joutavan aikaista roskaväkeä ja joutuu sietämään kaikenlaisia pissapäitä ja moukkia.
Olisipa oma helikopteri, joka kulkisi suihkukoneen nopeudella. Nykyäänhän omatoimilentäminen on niin suosittua. Pääministerikin lentelee koneellaan säästääkseen valtion varoja ja brassaillakseen lentäjäntaidoillaan tyhmemmilleen. Kuvitelkaapa nyt Timo Soini tai Mauri kiitämässä pitkin Helsinki-Vantaan nousubaanaa.
Ja toisaalta on niinkin, että kaikenlainen lentolippuautomaattien kautta tapahtuva brain dropping und bags here- tyyppinen tarranauhojen liimailu ei enää kauas heitä siitä, että lentäisi koneensakin itse. Joku juomatarjoilukärry olisi toki mukava yllätys omalle lennolleen seilaamaan pitkin keskikäytävää. Ja niin sitä kaartelisi pitkin Euroopan taivasta, heittäisi parit drinksut naamariin ja vilkuttelisi akkunasta ohisuhahtavalle Lufthansan koneelle.
 |
| Kuva. Helga. Euroopan ilmatilassa kulkijoita riittää. Ristiin rastiin. |
En lähde enää ikinä minnekään.
Ainakaan ennen kesää.
Ystävällisin terveisin
Helga
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti