Porsasradion webcamin tiedotuksia, hätäjarrutuksia ja maailmanpyörää

Kuva tältä päivältä

Täällä Porsasradion ulkomaantoimitus.

Olemme seuranneet ohikukevia ihmisiä, perheitä, eläkeläisiä, pariskuntia, homopareja, transuja, amerikkalaisia, kiinalaisia, narkkareita, pilvenpössyttäjiä, asunnottomia ja monenlaisia kulkijoita.

Sivuhuomautus: voi hyvää päivää, että nykyään on niin vaikea saada hovimarsalkoita, jotka osaavat tilata hotelleja nopeilla tietokoneyhteyksillä. Yritän samalla ladata kuvia ja se käy to-del-la hitaasti.

Helgan webcam-toiminnan tuloksia:

- Aasialaiset sitten kävellä läpsyttää hauskasti lyhyellä askelella ja vähän kuin kävelemään opettelevat pienokaiset. Mutta pienokaisiahan he kokonsa puolesta ovatkin.

- Monet pullukat tuskailevat kinttujaan ja lihojaan. Porsasradio lohduttaa: eipä ole yhtään ylevämpi näky anorektisen laiha naisenpuoli, jolla on tikkumaiset kintut, joihin on vetaissut kunnon tiukat legginsit ja saapikkaat siihen palan painikkeeksi. Tikkujalkojen välistä paistaa päivä ja ohuet rihmakintut taistelevat tietään lonksuvissa saappaanvarsissa. Tämä kaikille kilojaan ja l*skejään (ei saa sanoa sitä sanaa, se on ruma sana naisille) kiroileville.
Huom: olkoon se onnellinen, jolla sentään on toimiva kinttu. Pulska kuin joulukinkku tahi hämähäkinjalka. Nimimerkillä Kinttuja Arvostava.

No, ei ne ole kaksisia näittenkään kukat.

- On se semmoinenkin aika hassu näky, kun laiha mannekiinityttö kävellä kipittää paksumahaisen, isänsä ikäisen sikaniskan käsipuolessa. Että kumpaa siinä tulisi sääliä, tyttöä vai sikaniskaa. En ole saanut päätetyksi. "Hei äiti, tässä kuvassa ollaan minä ja Dieter lemmenlomalla tässä kaupungissa" vai "Hei lapsenlapset, pappa täällä yhden Julietten kanssa pienellä matkalla. Sanokaa mummulle terv...eiiiiiiiii!" No, voihan ne olla parikin. Muori on paiskattu johonkin kerrostalokasioon ja Juliette kipittänyt korkkareillaan tilalle.

- Jossain päin Amerikkaa katsellaan lähiaikoina, kun Helga roikkuu sillankaiteella ja tsuumailee katsettaan sinne tänne. Amerikansetä otti nähkääs pitkää videonpätkää tsuumaten meikäläistä kohti. Takanani ja sivullani oli kuvauksellisia kohteita nimittäin. Aprikoin hetken, vajoanko hitaasti kyykkyyn sillankaiteen alapuolelle vai pyörähdänkö ympäri ja säntään tieheni. En tehnyt kumpaakaan. Katselkoon vaan Texasissa pärstääni ihan rauhassa ja kirjoitelkoon blogeihinsa, että siinäkin joku s*nan risakinttu ääliö seisoo esteenä kuvauskohteille.

- Vaan ei ole paikkaa, jossa ei olisi törmäileviä eläkeläisiä. Ovat pesiytyneet tännekin käsilaukut kaulansa ympärillä roikkuen ja tormaavat eteen milloin minkäkin nurkan takaa, yleensä laumoittain kun kerran liikkeelle ovat lähteneet. Minä sen sijaan tepastelen kaula korkealla ja selkä suorana, koska eläkeikääni on vielä joitakin vuosia. Silmäilen heitä alentuvasti. (No tämä on sitten pelkkää huumoria, mutta kyllä niin dementoituneen oloisia muoreja seilaa irrallaan ja selvästikin turisteina isossa kaupungissa, ettei pidä ihmetellä, jos pörsi häviää ryysiksessä. Ts. unohtuu jonnekin loppuviimetteeks.)

@@@

Kaunis ovi, joka vie...minne? En tiedä.

Lopuksi kerron, että jouduin tänään aika ahdistavaan kyytiin, kun samassa metrovaunussa olleet afrikkalaistaustaiset nuoret alkoivat reuhata ja riehua syystä, josta en saanut selvää. En kyennyt lukemaan touhujaan, että onko ilon- vai vihanpitoa. Niin on kulttuurit erilaisia, ettei pysty aina ymmärtämään, mistä on kyse.
No, vetelivät sitten ilmeisesti hätäjarrua (näin päättelimme paikallisen tytön kanssa junan äkkijarrutuksista), jonka seurauksena juna pysäytettiin seuraavalle asemalle ja tyhjennettiin. Sitten seurasi lisähankaluuksia jonkunlaisen kohtauksen muodossa eräällä matkustajalla (ei elvytystilannetta, kävin vähän kuikkimassa sivusta).
Tilanne oli kaoottinen, odoteltiin ja seilailtiin sinne tänne epätietoisina sen tytön kanssa. Tyttö kertoi myöhästyneensä jatkoyhteydestään tämän takia. Lopulta tuli ambulanssi ja vei kohtauksen saaneen pois. Tilanne jatkui sekasortoisena: komennettiin toiseen junaan. Se eteni yhden pysäkinvälin, jolloin komennettiin ulos. Sen jälkeen komennettiin vaihtamaan toiselle puolelle rataa ja siellä olleeseen junaan ja huh huh. Ainakin sataviisikymmentä ihmistä velloi ees taas toinen toistaan tönien (en minä!). No, lopulta pääsin kaupungin keskustaan kumminkin.

Pääsiäiskukka se kukkii täälläkin.

Tästä pääsen Risan kysymykseen ulkomaiden turvallisuudesta: en koe itseäni ihan 100%:n turvalliseksi muualla kuin Suomessa. Jäikö vanhoista Inter-Rail- kokemuksista jotain muistilokeroihin, mene ja tiedä. Viime vuosien tilanteet eivät ainakaan ole rauhoittaneet varautuneisuutta ulkomailla liikkuessa. Niin oli ruuhkainen tänäänkin tämän suuren kaupungin keskusta, että sinne vaan kuorma-autolla, niin selvää tulee. Olen ollut täällä aika vastakin, mutta eipä se auta, kun sakkia on paljon ja outoja hiippareita entistä enemmän liikkuu Euroopassa.

Olen ruotsalaisten ja tanskalaisten porukoissa. Etenkin ruotsalaisilla on aika paljon päreitä kainalossa viime aikojen muuttotulvien takia. Pahoittelivat, että vasta nyt on näitä tunteita saanut Ruotsissa sanoa myös ääneen, ei pelkästään nurkkien takana. Tämä mielipide kävi yhteisessä illanvietossa erittäin selväksi. Euroopassa on nyt painetta monessa pytyssä.
...mutta eipä me jääty sitä suremaan, vaan mentiin pienessä laitamyötäisessä kaupungin valtavaan maailmanpyörään hetken mielijohteesta ja naurettiin itsemme kipeiksi.

Terveisiä koti-Suomeen.

Helgalta

Ps. Kiitos Maarikka soittokappaleesta! Olen kuullut sen noin miljoona kertaa, mutta trubaduurin nimi oli mulle ihan pimeyksissä. Opin nyt senkin samalla! Thänks!