Tulee mietityksi ihmisvilinää katsoessa (en saa boldia pois), että eikös
- ihmiset ole matkalla ollessaan aina vähän dramaattisen näköisiä, kaukaisuuteen katsovia ja vähän kuin catwalkilla
- joillakin ole joku halavatun pakko alkaa pälättää työasioitaan kännykkään piittaamatta siitä, että koko lähitienoo ei välttämättä ole kiinnostunut heidän bisneksistään
- eikäs ole kumma, että naisten täytyy lentoasemilla aina ostaa lasillinen valkoviiniä. Rautatieasemilla ei nöy naisia, joilla olisi valkoviinipullo kädessään. Siis nykyään enää. Ja eikö ole hassua, että vaikka nämäkin naiset joivat valkoviiniään (esim. porvoon Lankkua), eivät he paini samassa sarjassa lentokenttävalkoviinilasinaisten kanssa. Vaikka samaa lihaa ja verta ollaankin ja ihmisiä kaikki ja juomamieltymyskin yhdistää.
Inhoan lentoasemia, jos jollakin jäi epäselväksi. :)
@@@
Katson peiliini kuin Arja-täti. Mitä näen?
Näen yhden uiguurin, joka puhuu puhelimessa matalalla äänellä ja luurin toisessa päässä vaikuttaa olevan nainen. Onko äiti vai sisko? Kenties vaimo?
Näen kaksi intiaanin näköistä miestä, jotka räpläävät kännyköitään.
Näen pirun leuhkan näköisen suomalaisen pisnis-miehen, joka rötköttää tietokone sylissään ja puhuu puhelimeen.
Näen aran oloisen suomalaisen nuorenmiehen, joka tarkkailee tilannetta.
Uups, nyt näen myös yhden puolitutun, toivottavasti ei bongaa meikäläistä.
Näen kamppeiden perusteella selvästikin kaupunkilomalle lähtevän kuuskymppisen pariskunnan.
Näen kalpean ja hentoisen tytön, joka puhui pätkän ranskaa puhelimeen, hyvin lyhyesti (fiksu tyttö).
Näen elähtäneen arkkitehtityyppisen miehen samettiblatserissa, harvassa polkkatukassa ja mustat honkarakenne-tyyppiset silmälasinsangat.
Hoh hoijaa.
Kuulumisiin.
Helga,
joka ei saa kirjainvahvennusta pois päältä ipadilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti