Matkalaukkuja, pursuilevia telttoja ja grillattu kananpoika

Kuva:Pinterest.Leslie Knope et al.

Ehdinkin jo ihmetellä, ettei tälläisestä kuuluisuudesta kuin Helga ole yhtään matkalaukkukuvaa netissä. Mutta löytyi!

Kas, pakkaaminen on meneillään, eikä se totta mooses ole lempipuuhaa. Epäilen, että genomissani on joku bitti poikittain, joka estää systemaattisen ajattelun mitä pakaaseihin tulee. Olen nähnyt henkilön, jolla oli oikein vakiolistat siitä, mitä pakkaa Muncheniin ja mitä Paistunturiin. No, se nyt oli muutenkin niin niuho, ett... no olkoon. Porsasradio kertoo joskus loput.

Totta puhuen tutkin minäkin joka kesä siitä vanhasta Retkikirjasta mitä eräreissulle pakataan. Milloinkaan se ei sitten kuitenkaan osu kohdilleen, vaan tavaraa (ja ruokaa ja viinaa) tulee aina liikaa ja mukana on väärä makuupussi. Pitää ihmetellä ihmisiä, joilla kamppeet on aina aakkostettu, nyylätty ja nysvätty viimmosen päälle. Kun ne työntää kätensä pakaasiin, ne saa juuri sen pieneen minigrippiin silitysraudalla laskostetun ruokaliinansa yhdellä yrittämällä. Ja annas kun pysähdytään, niin ne vetää salamannopeasti kamppeensa sävy sävyyn aseteltuna ja numerojärjestyksessä laavun nauloihin kuivumaan. Siinä vaiheessa meikäläinen vielä miettii missä ollaan, mikä maa. Kun tutkin taivasta ja kumarrun muurahaista katsomaan ne on jo kiehauttaneet kuppikuumaa, jota alkavat heti tarjoilemaan ja hössöttämään, että se jäähtyy. Eikö nyt herraparatkoon ihminen voi edes jonain päivänä olla vähemmän tehokas? Että siis olis vaan ja pällistelisi ympärilleen ilman että mikään aikataulu tai suorite höyryää korvain välissä. Kysyn vaan.

(Retkeilen tästedes yksin, ettäs tietävät. Saa nostaa saappaat seinälle silloin kun sattuu huvittamaan ja levitellä pähkinävoinsa pitkin laavua.)

Kuva: Pinterest_Puppengeschirr.

Kerran yksi pitkäaikainen retkitoveri sanoi, että meikäläisen teltankin erottaa jo kaukaa. Se on puserrettu kahden puun väliin notkolleen ja oviaukosta pursuaa tavaraa. Voi vide, etten sanois! Sillä ittellään on teltan nurkat vedetty jiiriin ja pyykkinarut luotisuorassa. Epäilen, että sillä on vatupassi aina takataskussa.

Mutta hei! Antaa nyt hyvän tähden kaikkien telttojen kukkia, kukkia vaan! Ja kukin - johan olen sanonut- taaplaa tyylillään ja toimehen me tullaan, vielä on viitonen kahviin ja pullaan.

@@@

Kuva: www. tours.com

Kananpoika mulla on vielä pakkaamatta. Pääsiäislammas oli niin sitkeää, ettei se läpäise turvatarkastusta missään maassa. Vaatteita on joka lähtöön, koska en ole mikään puvustuksen mestari ja garderoobini koostuu lähinnä ulkoilu- ja urheiluvaattehista.

Kuva: Weirdomatic

Kävin nyt ostamassa vähän räsyjä, joita vetelen päälle sitten toinen toisensa perää. Ne pursuilevat lattialla olevasta matkalaukusta. Tuli jopa silitettyä vakituisen taloudenhoitajani (yli 30 palvelusvuotta tässä taloudessa) vetäessä lonkkaa jossain päin. Skippaa kylmän viileästi työtehtävänsä. Hän on muutrn maailman paras silittäjä. Heh, tulipa hauska sanaleikki ihan vahingossa :D Luulen, että jonakin äitienpäivänä hänet vielä palkitaan prenikalla. (Väärinkäsityksen välttämiseksi tarkennan, että kyse on miespuolisesta henkilöstä.)

Ollessani nuori aviovaimo, hakeuduin ensimmäisenä isänpäivänä ostamaan hänelle terveyssandaalit Instrumentariumista. Myyjä oli ällistyksestä ymmyrkäisenä, kun arvelin kengännumerokseen 52. Sen verran vähän oli käsitystä miespuolisten eläinten kavionkoosta. (Hevosellani on isot kaviot, kengän koko on - ihan totta- 5). No, tässä tapauksessa myyjä kertoi, ettei sen kokoisia kenkiä oikeastaan edes ole saatavilla kuin erikoisliikkeistä tilaamalla.

@@@

Ei kai tässä auta kuin todeta kenraali Jean de Lattre de Tassiguyin sanoin, että 

Kun Tonking on kaatunut, kaikki muurit romahtavat aina Suezille asti.

... ja siirtyä makuuksilleen. Toivottavasti kukaan ei räjäytä mitään missään - sen enempää Suomessa kuin kohdemaassakaan. Eikä teidänkään pihoillanne, turuillanne tai toreillanne.

Rauhaa, rauhaa,

toivoo Helga,
joka joi tänään jo aamukahvit kukonlaulun aikaan metsässä, jossa vietti neljä tuntia jotoksilla ylhäisessä yksinäisyydessä (kehuskelen, mutta se oli suuri nautinto ja rauhan tyyssija)