Kirkasotsaisia varhaiskeski-ikäisiä, vanhuksia ja tuntematon hevosnainen

wallpapereasy. com

Sitä sitä ihminen miettii, kuinka saa olla näköalapaikalla monen asian suhteen, kun saa kuunnella ihmisiä ja heidän ajatuksiaan.

Kun vappuna tuli kuunneltua aika paljon sanahelinää ja tyhjän nauramista sai vastapainoksi iltana muutamana kuulla viisaiden lajitovereiden ajatuksia elämästä ja kuolemasta. 

Siitä saattoi siirtyä kuulemaan nuorempiaan ja ymmärtämään kuinka paljon heillä vielä on tietä kuljettavanaan. Nuori ja elämässä onnistunut varhainen keski-ikä nosti heissä yltiöpäistä otsaansa: tästä mennään, tämä on näin ja täältä pesee! 

Siihen käytti puheenvuoron vieressäni istunut Vanhempi Elämänkokemus, joka niin hienovaraisesti punoi sanoihinsa juuri ja juuri havaittavan, elämän kouluttaman viisauden säikeen ja perspektiivin. Niihin pystyy vasta hieman myöhemmillä kymmenillä, kun kaikki ei menekään kuin Strömsössä. Kun kirkas otsa saa ensimmäiset mustelmansa. Kun ponteva voitontahto ei riitäkään vuorelle nousemiseen.

Kuva: netistä

@@@

Tämä viikko on täynnä tapaamisia. Päivän paras saldo oli kolme kasikymppistä perä perää. Viimeisellä oli suora katse, paljon vaikeita sairauksia ja selkeä viesti: hän ei halua enää yhtään toimenpidettä. Hän on nyt luovuttanut ja tämä riittää hänelle. Ymmärsin häntä heti ja olin samaa mieltä. Hänet oli luokseni lähettänyt Nuori Kirkasotsaisuus. Tuossa vaiheessa elämän ehtoopuoli ei vielä millään tavalla liippaa läheltä, eikä tunnu omakohtaiselta (eikä pidäkään). Kun luulee, että kaiken voi korjata. Vanhan ja kovasti rikki menneenkin.

Meikäläisellä asiat on toisin: alkaapa liippailla pikkuhiljaa sekin mahdollisuus, että karuselli pysähtyy. Tönks.

@@@

... jaa että mistä sitä on kiitollinen?

Siitä, että saa kokea ja nähdä. Että sattumalta törmää ikäiseensä naiseen, joka on ostanut hevosen ja sanoo: "Päätin neljä vuotta sitten, etten nouse hevosen selkään enää ikinä. Omistin silloin viikon verran hevosen, joka heitti kaksi kertaa peräkkäin selästään. Sanoin tyttärille, että tämä on tässä.... mutta nousin nyt talvella taas uudelleen selkään ja ostin vanhan ratsun omakseni. Sellaisen, joka voi kuolla vanhuuteen koska tahansa. " Ja sitten hän nauroi sydämensä pohjasta.

Ai, kun tuli hyvä mieli! Terveisiä vaan sinulle, tuntematon ikätoveri!

Kuva: omistaja näkyy oik. reunassa

Huomisia tapaamisia ilolla odotellen,

teidän Helga