 |
| Nappasin kuvan kauniista Suomen maasta. |
Puottelin viikonloppuna toista tuhatta kilometriä itsekseni autopelillä. Huh huijaa, mutta tulipahan ajeltua Suomea ristiin rastiin. On tämä sitten kaunis maa!
Liikenteessä tulee mietityksi kaikenlaista. Baana on täynnä monenlaista kärriä ja kulkijaa, perävaunurekkaa ja ylipitkää kuljetusta. Siinä menee perhe auto kattoon saakka pakattuna, siinä nuorimies peililaseissaan tuunatulla bemarillaan heittäen omansa ja muiden hengen kaupalla ylämäkiohituksia päin vastaantulevaa liikennettä ja sitä rataa. Jäitä saa laittaa hattuunsa, ettei lähde ralliin mukaan. Vaikka omassa mittarissa on 15 km/h ylinopeutta (hyi hyi), niin sielläpä sinnikko roikkuu kiinni vasemmassa takapuskurissa kahden keltaisen viivan viitoittaessa tietämme hamaan horisonttiin. Kaikkia ei toki hidasta viivoituskaan.
Autojen ominaisuuksissa ja kiihtyvyyksissäkin on huikeita eroja. Tämä pikkuseikka ei näytä menoa haittaavan. Vaikka pellin alla on liki mopon ominaisuuksia vastaava moottori, niin ei kun rekan viereen vaan talla pohjassa revittämään, jotta juuri ja juuri ehtii takaisin omalle kaistalle ennen vastaantulijaa.
No, yhtä kaikki. Poliisiystäväni totesi, että teillä kulkee toinen toistaan itsevarmempia "teiden ritareita", jotka soittavat suutaan virkavallallekin.
Eivätkä kaikki tiellä kulkijat suinkaan ole selvistä päin, minkä olen nähnyt omassa duunissa. Ei ole montakaan vuotta, kun henkilö tuli vastaanotolle merkittävästi pkv-lääkkeistä päihtyneenä. Hän oli ajellut autollaan toista sataa kilometriä siinä kunnossa. En kerro tapauksesta enempää.
@@@
 |
| Kesä se tulla jollottaa, vaikka ei meinattu millään uskoa. |
mielessäni on päivän epistola ja filosofinen pohdinta. Se lähti liikkeelle seuraavasta tapauksesta. Btw, kuuluu sarjaan "ihmisten käyttäytyminen ja taustamotiivit".
Oli nimittäin niin, että paikalla olivat henkilöt A ja B ja pari muuta mukaanlukien meikäläinen. Keskustelussa kävi ilmi, että henkilö A oli osallistunut talvella erääseen kokoukseen. Henkilö B kauhistui ja hätääntyi: hän ei ollut paikalla, eikö muistanut tulla vai oliko kokousaikaa vaihdettu, eikä ollut huomannut asiaa!? Harmitteli ja hätäili, että kuinka näin oli käynyt.
Lisätieto taustaksi: A:n ja B:n välit ovat täysin neuraalit.
Kuinka menettelisit? Valitse seuraavista vaihtoehdoista:
a. kertoisit, että tilaisuus oli tosiaan tuolloin ja olit kiinnittänyt huomiota siihen, ettei B ollut paikalla vaikka olisi pitänyt
b. kertoisit, että koska olet rehellinen, niin haluat kertoa, että kokouksessa monet kiinnittivät huomiota siihen, että henkilö B loisti poissaolollaan
c. kertoisit, että tilaisuuksiin on velvoitettu saapumaan ja B:n tulisi olla huolellisempi
d. sanoisit, että mitäs tuosta, sattuuhan sitä, eikä kukaan huomannut B:n poissaoloa (vaikka ehkä huomasikin)
En ottanut kantaa, kun asia ei minua koskenut mitenkään. Mutta seurasin keskustelua ja pohdin syytä, joka esti lähimmäistä valitsemasta d-kohtaa. Mutta me suomalaiset halutaan olla niin rehellisiä ;)
... ja p*kan marjat. Meidän on niin tiukkapipoisiksi kasvatettu, että meille lohdutuksellinen valkoinen valhe on vastenmielinen. Kykymme empatiaan ja lohduttamiseen ei ole kaikkein parhain, jossa suhteessa muistutamme enemmän itäistä kuin läntistä naapuriamme. "Sääli on sairautta."
@@@
Kesä tulee, uskokaa huviksenne!
Teidän,
Helga
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti