Sekoilevia tabletteja, hedelmäpeliä ja katsastamattomia autoja

Kuva: Helga

Onkohan siellä ketään?

No, yhtä kaikki: jatkan omapäistä, tyhjää lätinää oli tai ei. Aloitan harmittelemalla aiempaa tablet-ostostani. Halusin pienen mutta riittävän ison :D, jota on helppo kuljettaa laukussa, mutta josta näkee vanhat ämmätkin lukea. Entisestä oli periaatteessa ihan toimiva Applen iPad - yhdellä ongelmalla: Apple halusi jo unohtaa tämän mallin, joten sen päivitys lopetettiin, eikä siinä siten toimineet kaikki tavalliset ohjelmatyypit enää tai toimivat hyyyvin hitaasti. 
Selevä tämä: vaihdetaanpa laitemerkkiä ja sen lisäksi ollaan säästäväisiä. Moiseen Applen kalliiseen juppimerkkiin ei enää sijoiteta! Ja minä se olen järkevä tyttö!

Siis kauppaan ja ostamaan:
Laite: Lenovo Tab 4, 8 tuumaa. 
Ostoaika: syksy.
Käyttöjärjestelmä: Android.

Ja nyt on ongelma. Kone latailee ja aukoo sattumanvaraisesti ihan omasta päästä sivuja. Sulkee ja aukoo taas, siirtyy toiseen sovellukseen ja palaa kolmannen näyttöön. Grrrrr! Olen nyt palauttanut tehdasasetuksille. Saapa nähdä pysytäänkö ystävinä vai marssinko laite kainalossa kauppaan, vaadin korvauksia ja vaihdan iPadiin. Se vain on niin tyyris, ettei pihikinttu meinaa raskia.
#LenovoTablet4

@@@

Ai miten niin? Minäkö? Rahantuhlaajako?
No ok, olihan se hevonen, tuli ja meni. Mutta pihi olen tietyissä asioissa. Lukija lie saanut niistä esimakua. En nimittäin ikinä maksaisi isoja summia naamarasvoista, hepenistä, korkkareista, kylpyöljystä, kosmetologista... tiedättehän kaiken sen turhuuden, mihin naiset rahojaan sumeilematta hassaa. 
Mutta toki meillä jokaisella on omat käsityksemme turhuudesta. Joskus vain katson markettien raha-automaattien suuntaan ja ajattelen, onko noilla ihmisillä ihan oikeasti rahaa pelata pitkiä aikoja automaateilla? 
Hedelmäpeli on meikäläisen heiniä. Sijoitin sinne juuri 2€. Mutta pelaan vain karkkipäivinä. Koska nyt olen pääasiassa ja periaatteessa :D karkkilakossa (2 lakritsipatukkaa tänään), niin voinen pelata hieman useammin, eikö totta?

Kuva: Helga.
Ajoin taannoin tämän kirkon ohi matkalla Vaasasta Jyväskylään.
Tietokisakysymys: mikä kirkko on kyseessä? Helpotan: tämä puoli rakennuksesta ei näy P-paikalle.

@@@

Olen ajanut autolla viime viikkoina 936 km (muutamana pätkänä) + vastikään männäviikolla rapiat 700 km parissa pätkässä. Ylläoleva matka ei sisälly siihen, sillä tuosta on hieman enemmän aikaa. Kovaa hommaa, eikö totta. Mutta näkeepähän maisemia ja saa ihailla Suomineidon niiin kauniita kasvoja. Kuulee monenlaisia murteita, kun pysähtyy tankkaamaan. Näkee maanviljelijät pelloillaan, rekkakuskin puskevan usvaa putkeen ja pakettiautomiesten törttöilevän risteysalueilla. Terveisiä vain Rakennusliike Avantin valkoiselle pakettiautolle, joka oli väistämisvelvollisena tulla kylkeen.

No, lukijani varmaan arvaa, että vähän väsyttää. Onneksi on piristävää seuraa kahdesta lukijastani, joista toinen näyttää torkkuvan.

@@@

Kuva: Helga

Olen hiippaillut taas hautuumailla, kun minusta on niin mielenkiintoista tutkailla ihmisten sukunimiä. Miten erilaisia ne onkaan! Kyselen aina ihmisiltä, mistä heidän sukunsa on kotoisin. Sukunimestä voi päätellä paljon - myös silloin kun se on jollain tapaa omituinen. Omituisia nimiä on usein ihmisillä, jotka syystä tai toisesta haluavat piilottaa menneisyytensä.

@@@

Tulipa tässä autoilusta mieleen: onhan lukijani muistanut katsastuttaa autonsa?

Kävi nimittäin niin, että ollessani reisun päällä oli isäntä mennyt Trafin tms. sivustoille ihan vain puolihuvikseen katsomaan autoni katsastustilannetta. Kas kummaa: olin nelisen kuukautta ajellut katsastamattomalla autolla. Eipä ollut käynyt mielen vieressäkään, että katsastusajasta tosiaan täytyy huolehtia itse, eikä mitään lappua tule postiluukusta, että hopi hopi. 

Piti siitä paikasta rimpauttaa sukulaiselle, joka toimii eräässä sisäministeriön alaisessa organisaatiossa. Tuon firman edustajilla on tietynlainen hihamerkki. ;D Että palijonko maksaa ja joutuuko häkkiin, jos nyt vielä jonkun päivän ajelee katsastamattomalla pirssillään. Uutinen ei ollut mieluisa: sakkoa siitä rätkähtää, kun neljän kuukauden selittäminen ei enää yskimättä mene läpi valheenpaljastuskoneestakaan. 

Mitä tein? Painelin asfaltti rullalla lähimmälle katsastuskonttorille, joka juuri tuota pikaa oli sulkemassa oviaan, mutta suostuivat vielä syynäämään peltilehmäni. Kiitos ja ylistys!

Kuva: Helga

@@@

Toivotan lukijalleni oikein hyvää sapatin loppuiltaa ja hyvää huomista pyhäpäivää!

Lähetän ruusuja ja onnitteluita kaikille valmistuneilla ja koulunsa päättäneille!

Teidän,

Helga

Autoilua helvetin esikartanotiellä ja suolaista poronlihaa

Kuva: Helga

Tulin töllille eilisiltana, kun ajokeli oli kuin helvetin esikartanon kulkureitillä.
Peltilehmänsä sisällä sitä hminen pienessä mielessään miettii, että tiellä liikkuu paljon surmanajajia, jotka aattelee olevansa kumista tehtyjä. Että kolaritilanteessa vain pompahtavat kimmoisasti sivummalle katsomaan, kun auto romuttuu rusinaksi rekan rattaissa.

Kuva: mie itte

Nämä tyypit iskee vanhalla, lisävaloin varustetulla Cortinalla tai perhemaasturilla takapuskuriin kyttäämään ohipääsyä, kun tiellä on parikymmentä senttiä loskaa, loskan alla luistinrata ja lyhyet ajovalot ainut vaihtoehto sakean räntäsateen vuoksi. Ajoratojen keskellä on loskamuuri.

Mitä kannattaa tehdä? Kannattaa pysäyttää P-paikalle tai linjuripysäkille ja päästää hyvissä ajoin kuumakallet ohitse jatkamaan venäläistä rulettia. Toinen vaihtoehto on pakottaa ohittamaan, jotta heillä on toivomansa mahdollisuus tarttua loskamuuriin ja keilata pari viatonta kanssakulkijaa kärryineen ojan puolelle rintakehä säpäleinä.

Semmoinen juttu kävi siinä sitten itsellekin, että vastaantulijoiden kaistan puolella oli puutavararekka juuri kurvannut P-paikalle varmaankin huonon kelin takia ja hieman toisteltakin puolelta koukaten, koskapa eteeni pläjähti yllättäen paksuja loskakasoja. Niihin ei ehtinyt varautua laisinkaan. Pläiskis vaan ja auto veteli siksakkia muutaman kauhunsekaisen hetken. Helevaatta, kävin vielä tänä aamunakin kumartamassa rakkaalle, hyvälle henkilöautolleni, että jaksoi pitää pintansa ja pysyi tiellä. Se on neliveto ja kehtaan kyllä senkin sanoa.

@@@

No, sitten tuli vastaan taajama keskellä ei-mitään ja taajaman jälkeen ambulanssi. Se ei ollut hälytysajossa, mutta vilkutteli valoja. Ihan hyvä, koska etenin sitten hyvän matkaa viittäkymppiä. Taajaman jälkeen tie nimittäin oli peilijäällä ja jään päällä vettä. Luistinratameininkiä. Porojako oli vaiko liukuradasta varoittelivat? Hyvä joka tapauksessa.

@@@

Porosta puheenollen, tänne tullessa on useimmiten aivan pakko ostaa pieni pala kuivalihaa tai savuporoa. Kallistahan se on, mutta sitäkin näkyisämpää - ja pirun suolaista. Porot itsessään on mukava lisä metsissä, mutta kuistilleni niitten ei parane tulla kökkimään. Jossain hiihtokeskusten mökkislummeissa olen nähnyt ihmisten jopa hemmetti vie ruokkivan sarviporukkaa: viimeinen virhe. Tunkevat sitten vastakin roikkumaan ja kakkimaan ihmisten pihoille. Paikalliset laittavatkin sen takia aitoja ja virittävät naruja autokatosten sisäänkäyntiin. Ei poro ole mikään kuistieläin. Se on parhammillaan kuivattuna tai savustettuna, jos meikäläiseltä kysytään.

@@@

Voi pirulainen, pakkasta pukkaa. Tänään oli sen verran viimaa pakkasella ryyditettynä, että puhelimesta katkesi virta (ei haittaa) ja näppejä alkoi paleltaa kun piipahdin moottorikelkan jälkeä pitkin järven jäällä. Kohvajään pelossa en uskaltautunut kelkanjäljen ulkopuolelle, sillä sukset jalassa avannossa ei ole kovin houkutteleva vaihtoehto. Sen verran on järkeä tullut päähän. Eikä kannata vesikelien ja nuoskalumien jälkeen hiihdellä puhelinlinjojen allakaan. Jätän lukijalle pohdittavaksi miksi ei. ;D

Kuva: Helga - sieltä se pikku hiljaa tulee, kevät nimittäin!

Näihin puheisiin teidän

Helga

Usvaa putkeen ja sairasta sääliä

Nappasin kuvan kauniista Suomen maasta.

"Ajan yössä, tulen tuolta kaukaa..."

Puottelin viikonloppuna toista tuhatta kilometriä itsekseni autopelillä. Huh huijaa, mutta tulipahan ajeltua Suomea ristiin rastiin. On tämä sitten kaunis maa!

Liikenteessä tulee mietityksi kaikenlaista. Baana on täynnä monenlaista kärriä ja kulkijaa, perävaunurekkaa ja ylipitkää kuljetusta. Siinä menee perhe auto kattoon saakka pakattuna, siinä nuorimies peililaseissaan tuunatulla bemarillaan heittäen omansa ja muiden hengen kaupalla ylämäkiohituksia päin vastaantulevaa liikennettä ja sitä rataa. Jäitä saa laittaa hattuunsa, ettei lähde ralliin mukaan. Vaikka omassa mittarissa on 15 km/h ylinopeutta (hyi hyi), niin sielläpä sinnikko roikkuu kiinni vasemmassa takapuskurissa kahden keltaisen viivan viitoittaessa tietämme hamaan horisonttiin. Kaikkia ei toki hidasta viivoituskaan.

Autojen ominaisuuksissa ja kiihtyvyyksissäkin on huikeita eroja. Tämä pikkuseikka ei näytä menoa haittaavan. Vaikka pellin alla on liki mopon ominaisuuksia vastaava moottori, niin ei kun rekan viereen vaan talla pohjassa revittämään, jotta juuri ja juuri ehtii takaisin omalle kaistalle ennen vastaantulijaa.

No, yhtä kaikki. Poliisiystäväni totesi, että teillä kulkee toinen toistaan itsevarmempia "teiden ritareita", jotka soittavat suutaan virkavallallekin. 

Eivätkä kaikki tiellä kulkijat suinkaan ole selvistä päin, minkä olen nähnyt omassa duunissa. Ei ole montakaan vuotta, kun henkilö tuli vastaanotolle merkittävästi pkv-lääkkeistä päihtyneenä. Hän oli ajellut autollaan toista sataa kilometriä siinä kunnossa. En kerro tapauksesta enempää. 

@@@

Kesä se tulla jollottaa, vaikka ei meinattu millään uskoa.

Asiasta ananakseen, 

mielessäni on päivän epistola ja filosofinen pohdinta. Se lähti liikkeelle seuraavasta tapauksesta. Btw, kuuluu sarjaan "ihmisten käyttäytyminen ja taustamotiivit".

Oli nimittäin niin, että paikalla olivat henkilöt A ja B ja pari muuta mukaanlukien meikäläinen. Keskustelussa kävi ilmi, että henkilö A oli osallistunut talvella erääseen kokoukseen. Henkilö B kauhistui ja hätääntyi: hän ei ollut paikalla, eikö muistanut tulla vai oliko kokousaikaa vaihdettu, eikä ollut huomannut asiaa!? Harmitteli ja hätäili, että kuinka näin oli käynyt.

Lisätieto taustaksi: A:n ja B:n välit ovat täysin neuraalit.

Kuinka menettelisit?  Valitse seuraavista vaihtoehdoista:

a. kertoisit, että tilaisuus oli tosiaan tuolloin ja olit kiinnittänyt huomiota siihen, ettei B ollut paikalla vaikka olisi pitänyt

b. kertoisit, että koska olet rehellinen, niin haluat kertoa, että kokouksessa monet kiinnittivät huomiota siihen, että henkilö B loisti poissaolollaan

c. kertoisit, että tilaisuuksiin on velvoitettu saapumaan ja B:n tulisi olla huolellisempi

d. sanoisit, että mitäs tuosta, sattuuhan sitä, eikä kukaan huomannut B:n poissaoloa (vaikka ehkä huomasikin)

En ottanut kantaa, kun asia ei minua koskenut mitenkään. Mutta seurasin keskustelua ja pohdin syytä, joka esti lähimmäistä valitsemasta d-kohtaa. Mutta me suomalaiset halutaan olla niin rehellisiä ;) 

... ja p*kan marjat. Meidän on niin tiukkapipoisiksi kasvatettu, että meille lohdutuksellinen valkoinen valhe on vastenmielinen. Kykymme empatiaan ja lohduttamiseen ei ole kaikkein parhain, jossa suhteessa muistutamme enemmän itäistä kuin läntistä naapuriamme. "Sääli on sairautta."

@@@

Kesä tulee, uskokaa huviksenne!

Teidän,

Helga

Mietteitä lämpimässä kesäillassa

Kuva: Helga
Tämä simpukka raotti hieman oviluukkuaan, kun otin sen hetkeksi käteeni.
Laskin nopeasti takaisin omaan olomuotoonsa. Hauska ja erikoinen Luojan luoma!

Niin se on, että lapsuuden hevoshulluus voi pulpahtaa pintaan kypsissä kymmenissäkin. Sitähän sanotaan, että iän myötä ihminen ikään kuin palaa juurilleen kiinnostuksen kohteittensa suhteen. Jotkut toki aivan konkreettisestikin muuttelevat kotiseuduilleen, kenelle se on mahdollista.

No, hevosilla on nyt rallattu viikonpäivät niin, että oksat pois ja pala latvaa. Monenlaista uutta tuli opituksi ja uusia hevostuttavuuksia solmituksi. Palailen silti hyvillä mielin entisten samettiturpien luokse huomenna, kun otan luvan saaneena nyt ensimmäistä kertaa ihan ittekseni tutun ruunan hetkeksi alle. Saa vähän kokeilla viime viikon oppeja. Mahtaako tämä iso suklaasilmä hämmästyä: kas kas, eukkohan on oppinut uusia temppuja!

@@@

Ajelin eilen Suomen maanteitä rapiat kuusi tuntia (huhuh). Siinä sitä oli polkemista. Maantie Sankarit höyrysivät vasemmassa takakulmassa, vaikka edessä oli kilometrikaupalla ohitukseen soveltumatonta baanaa aivan jo tiemaalaustenkin velvoittamana. Vaan mitä sitä tyhjää: ei kun ohi vain, vaikka meikäläisenkin mittarissa oli hiukka liikaa lukemia. Eipä auta, kun kaasujalka painaa ja hulluuden kiilto on noussut silmäteriin. Väistelin siinä aika ajoin bussipysäkille pahmpia kaahareita, jotka pörhälsivät takapuskuriin oikein useamman auton letkassa. Heillä selvästikin oli keskenään muotoutunut jonkinlainen kilpa-ajotilanne. Hullun hommaa!

Tällä reissulla havaitsin jo menomatkalla nelostien olevan tällä hetkellä erittäin huonossa kunnossa, kun etelästä edetään pohjoiseen päin. Tien kunnon nopea romahtaminen on silmiinpistävää. Pitäisikö liikenneministerin asua hetkinen hieman pääkaupunkiseutua etäämmällä?

Kuva: Helga

@@@

Autolla ajellessa voi soitella ihmisille :D Meikäläisellä on tapana tehdä puhelintreffejä pitkän ajomatkan ajaksi. Nyt oli vanhalla ystävällä aikaa puhelintapaamiseen. Siinä menikin rattoisasti parisataa kilometriä. Molemmat virkistyimme keskustelusta saadessamme purkaa sydämiämme vuosikymmenten luottamussuhteen turvin. 

Päädyimme keskustelussa mm. seuraaviin loppupäätelmiin:

- Kiireenkin keskellä löytyy aina aikaa niille, joille aikaansa haluaa antaa.

- Ystävyys ei ylläpitämättä säily.

- Ihmisen on hyvä iän karttuessa valmistautua tosiseikkaan, että elämässä on muutakin kuin työ.

- Parisuhteessa on hyvä valmistautua siihen, että jompi kumpi puolisoista lähtee täältä ensin. 

- Aviomies voi olla ihmsen paras ystävä. ( :D)

- Jotkut avioparit kulkevat kuin paita ja peppu, aina yhdessä (ystäväni). Toiset taas ovat parisuhteessaan itsenäisempiä (mieheni ja minä). Molempi parempi.

- Ainainen mökkiremontin teko voi olla miehelle psyyken hoitoa. Vaimo voi tähän kumminkin aika ajoin väsähtää, kun ei ole remontti-ihmisiä. Se on sallittua ja siitä pitää avoimesti keskustella.

Lisäksi me vähän yhdessä itkettiin yhtä meikäläisen surua. Ystävä on se, joka itkeä tuhertaa epäonnestasi kuullessaan. Vihamies on se, jonka kasvoilla ensin käy mielihyvän valo. (Meidäthän on opetettu latelemaan tietyissä tilanteissa tiettyjä fraaseja oman sosiaalisen kilven ylläpitämiseksi. Silloinkin, kun todelliset ajatukset olisivat vaikkapa vahingoniloa, kateutta, vihaa, raivoa tai muita paheksuttuja tunteita, joita häpeämme emmekä oikein kestäisi nähdä niitä itsessämme. Senpä takia jotkut meistä nämä tunteet niin raivoisasti kolmesti kiistävät: "En, en, en!" Kieltämisestä huolimatta ne eivät poistu mihinkään, ellei ole yli-ihminen - jollaisia ei ole.)

Kuva: Helga

Voikaa oikein hyvin ja nauttikaa kesäpäivistä!

Helga

Joka ilta kun lamppu sammuu

Tytär nukuttaa pienokaistaan, enkä voi hievahtaakaan, etten aiheuta ääntä.
Käytän status quo-tilanteen seurassanne, jos sallitte :)

Mumma siis porhalsi ratsastustunnin päätyttyä läpi sumuisen Suomenniemen ja saapui lapsiperheen ovelle sudentuntien alkaessa. Ovi oli auki, peti petattuna olohuoneeseen ja siihen oli mumman hyvä leiriytyä makuupusseineen.
(Monni, pysähdyin eräällä kylmäasemalla, mutta kukaan ei tullut pidättämään. Jotkut nuoret pojat vain hujahtivat puskapissalle yhden lippalakkipään jäädessä tankkaamaan romuista Sierraa.

@@@
Yöllinen ajo oli kyllä extreme-hommia. Tiukka sumu leijaili tien päällä, pientä tihkusadetta ja koko rekkain kolonna oli päättänyt lähteä liikenteeseen. Jättirekkojen rengasparit nostivat märästä tienpinnasta vesisuihkun, jonka läpi oli sumuisella ja sateisella tiellä hankala nähdä vastaantulevien valoja. Märkä, musta asfaltti lisäsi vaikeuskerrointa. Siunasin uutta autoa, johon kesällä satsasin pitkän pennin.
Vaikka ajo-olosuhteet ovat vaikeatkin, niin autoa ajaessa kykenen ajattelemaan kaikenlaista ja nollaamaan pään sisältöä radiota sivukorvalla kuunnnellen. Yksi poikkeus tähän on ja se on tiukka lumisade pimeällä tiellä, kun rekka ajaa edessä ja näkyvyys kilpistyy hatarasti häämöttäviin rekan perävaloihin. Silloin suljen radionkin ja toivon, että olisin jossain muualla.

@@@
Lapsi nukahti.
Kuulin, kuinka yritti ensin vedota kaikkiin perinteisiin keinoihin: halusi potalle, halusi maitoa, halusi äidin syliin ja vetosi, että hänellä on "äitiä ikävä". Äitinsä oli jo lauleskellut kaikki ne laulut, jotka hänelle itselleen aikanaan nukutuslauluina lauloin (oli tosi tosi sinnikäs nukutettava).
Nyt voin siis liikahtaa ja ratisuttaa päivän Kalevaa.

@@@
Täällä Tervakaupungissa oli tänään Hullujen Päivät Stockmannilla ja joka muorilla muovipussukat käsikynkässä. Porukkaa oli saapunut pitkin maakuntia aina Kainuuta, Koillismaata, Nivalaa, Reisjärveä ja Sieviä myöten Stockmannille "halavalla ostamaan". Niin sitä kansaa huiputetaan.
(Tytär sanoi, että Hullujen päivien 39.90 €urolla mainostaman edullisen TIGI-hiuspesusetin normaalihinta saman kaupungin Kärkkäisellä on 30€ ja Kärkkäisen Sikapäivillä 26.90€).
Onneksi tänne pohjolaan pääkaupunkiin palautetaan Sokos-tavaratalo, joka täältä joskus 90-luvun kieppeillä saneerattiin pois.
@@@

... ja se me tyttären kanssa päätettiin, että tämän vuoden "Vain Elämää" on yks itkupillien pillitysohjelma, jossa Elastinen-raukka koittaa pitää edes jotakin valoa tunnelissa. Ihan alkoi jo ärsyttää moinen rääsääminen (oululainen sana, liekö muualla käytössä).

Nämä tuomion sanat lausui Teidän
Helga