Hevosen- ja vanhainhuoltoa sekä raejuustokakkua

Muutaman vuoden takainen kuva. Helgan kuva-arkisto.
(Tämä nyt tähän vaan ex tempore. Sattui hollille.)

Tässä se päivä on mennyt hevostellessa.

Hyppelin Ruunalla esteitä ja töpöttelin pellonreunaa, jotta se saisi iloa elämäänsä. Tallinpitäjä, kokenut hevosihminen, vuoli sen kavioita, kun olivat päässeet kasvamaan. Voimia vaativa laji. Kavioleikkuria ja vuolemisveistä siinä käytetään. Lopuksi pinnat viilataan ja katsotaan joka suunnasta, että ovat tasaiset. Ruunalla on paistinpannun kokoiset kaviot, joten sai leikkuroida. (En ikinä selviäisi tuosta itse.) Se kulkee kesät paljain jaloin :D ja kengitetään vasta, kun tulee liukasta, jolloin se saa hokit eli nastarenkaat. Harjan ja etutukan leikkasin siltä vastikään. Olen nyt pikku hiljaa nyppinyt sitä vielä siistimmäksi. Se on nyt oikein soma kaveri.

Koitan paneutua hevosen huoltoon vähän enemmän. Suunnitelmissa on käyttää sitä uimassa, josta se tykkää. Samalla voi opetella hevosen lastaamista. Tämän hevosen kanssa ei ole ollut lastaamisongelmia. Kaikki heposethan eivät mielellään kyytiin nouse. 

Yksi ongelma sillä on. Se ei nimittäin aina anna kaikille ihmisille kiinni laitumelta. Meikäläistä se on väistänyt vain kerran. Sekin tilanne päättyi onnellisesti ja tepasteltiin tallille hyvässä yhteisymmärryksessä. Kiinni ottamisessa on kuitenkin omat niksinsä ja vaikeuskerroin kasvaa, kun ympärillä hyörivät sen laidunkaverit (7). 

Voi veikkoset, että se on kiltti ja ystävällinen. Monet tallilla vierailevat lapset ovat siihen kovin tykästyneet. He roikkuvat sen kaulassa sitä halailemassa, vaikka se on melkoinen järkäle.

("Vae niin", sanoisi mieheni näille hevosjutuille hajamielisesti.)

@@@

Kuva: Intrum, # suomihuumori

Tästä pääsenkin aasinsiltaa pitkin kopistellen hajamielisyys-aiheeseen.

Kerran kun mulla oli vähän terapian tarvetta ja soitin ikivanhalle ystävälle, niin äkkiä päässäni välähti, miksi hän vastailee niin hajamielisesti. Hän kuului kirjoittavan jotakin tietokoneellaan puhelun aikana. Ilmankos vastaukset olivat vähän omituisia. 

Nyt vanhaa äitiä kuunnellessa etsin samalla yhteystietoja puusepälle. Hyi minua, hyi hyi.

Äitimuori sanoi, että hän:

- oli lukenut kuolinilmoituksia Hesarista ja ottanut parhaimpia värssyjä talteenkin.

Kuva: riemurasia

- oli päättänyt, että suvun hautapaikan ylläpidon saa lopettaa (500€/vuosi kuulemma) 

- oli sitä mieltä, että hänet saa tuhkata ja tuhkan "heittää pellolle" (Mitä sanoo tähän THL ja Avira? Entä verottaja? Joku tuhkanheittovero tuosta varmaan menee ja sakot päälle roskaamisesta.)

- oli sitä mieltä, että muisti on mennyt

- halusi tietää, onko se "ponkkulauta" vai "pomppulauta" ("Tämmöset unohtuu kato kokonaan!" Keskeisiä muistettavia asioitahan nämä ponkkulaudat on...)

- kertoi, että puutalo, jossa hän eräässä pienessä kauppalassa aikanaan syntyi, on purettu. "Kaikki puretaan, eikä mitään säilytetä" (Se talo oli selvästikin äidille tärkeä. Mutta uusia synnyintaloja tulee koko ajan ja ne ovat jollekin toiselle tärkeitä ja ne puretaan ja taas tehdään uusia synnyintaloja, jotka sitten puretaan...)

- kertoi kadehtineensa nuorekasta naista, joka oli istunut kaupan edessä olevalla penkillä hänen vieressään ja alkanut jutella. Nuorekas nainen oli kertonut olevansa 90-vuotias.

Sopivaa puuseppää ei löytynyt.

@@@

Lopuksi hyvä resepti. Lähde: Kananmuna, munaherkkujen keittokirja. Weilin+Göös 1989.

Raejuustokakku 

2 munaa

1/2 dl sokeria

2 dl maitoa

4 rkl vehnäjauhoa

2 tölkkiä raejuustoa

(1/2 dl mantelirouhetta)

1. Voitele uunivuoka.

2. Vatkaa munat + sokeri vaahdoksi.

3. Lisää maito + vehnäjauhot + raejuusto ja mantelirouhe (olen enimmäkseen tehnyt ilman mantelia)

4. Vuokaan, 175 astetta / 40-50 min.

5. Hilloa ja kermavaahtoa jäähtyneen raejuustokakun kanssa.

Bon voyage!

t. Helga