torstai 31. elokuuta 2017

Mikroskooppisia valokuvia ja vankina hotellihuoneessa








Ystävät, voin kertoa, että ylläolevan kuvan liittäminen tälle sivulle ei ollut yksinkertaista,
minkä lapsikin jo huomaa pelkästä sivun asettelusta. Mutta kun se oli niin herkullinen.
Kuva on imuroitu eräältä kuvasivustolta, jonka kuvien nimetön lainaaminen on sallittua ilman pelkoa
rautoihin joutumisesta.
Jotain häikkärää näillä kaveruksilla tuntuu kuitenkin olevan. Siis Bloggerilla ja tuolla
kuvavarasto-ohjelmalla. Mutta emme anna sen häiritä itseämme, onhan nyt aivojeni
kuorikerroksesta (cortex) ulosvirtaava kirjainmateriaali mitä taidokkainta ja älyllisintä materiaalia.

Proseduurihan menee jotenkin niin, että aivokuoreni oikealla puolella syntyvät assosiaatiot sanoista,
jotka muodostuvat älyvapaiksi ja mielivaltaisiksi lauseiksi siirtyäkseen - jos muistan oikein -
aivostoni vasempaan puoliskoon prosessoitavaksi (mikä onnistuu melko kömpelösti, kuten
lukijani huomaa). Siitä singahtaa käsky motoriselle cortexille, jota kautta astrosyytit ja sen
semmoiset aksonit siirtävät käskyn yläraajoihini, ohjaavat haukankatseeni monitoriin ja
näppäimistön kirjainsymboleihin, joka toiminto alkaa joltisestikin kyllä olla jo automatisoitunutta.
Näkökeskus takaraivossani (eikös se ollut siellä?) ohjaa silmieni toimintaa. Kädet näpyttävät ja
suoltavat ulos sahanpurumaista soopaa, jolla älykäs lukijani par´aikaa tuhoaa omia aivosolujaan.
Pahoittelen vakavasti.

@@@







Kuten tarkkasilmäinen lukijani havaitsee, ei tuo kaunis usvakuva yllätä sekään mitä sivun 
asetteluun tulee. Mutta pyytän saata huomauttaa, että taistelin ne tähän vain lukijan iloksi. Kuvat eivät 
siis ole omia ottamiani.
Tuolle pitkälle tyhjälle rivistölle en voi mitään. Rivit seisovat valkoisissa tamineissaan valkokypärät 
toisiinsa liitettyinä, eivätkä suostu siirtymään piiruakaan, vaan haluavat puolustaa usvakuvaa henkeen 
ja vereen. Luovutan ja siirryn monen rivin päähän, kuten kuvasta näkyy.

@@@

Jos kohta ahdistuneesta kamppailustani ei muutoin käy ilmi, niin informoin lukijaa, jotta olen 
vankina eräässä eurooppalaisessa kaupungissa, sen hotellihuoneessa tarkkaan ottaen. Tuli vähän käppiä
 lentoaikatauluissa ja täällä sitä lusitaan.
Vaihtoehtoja olisi mennä museihin (yök), reuhtoa shoppailemassa (jaks), tungeksia ihmisvilinässä 
(voin pahoin), vakoilla ihmisiä (parempi ajatus), suorittaa erästä etsintätöihin perustuvaa 
harrastusta (ei huvita) tai tehdä kirjallisia töitä kalseassa majoituspaikassa. Päädyin viimeksi 
mainittuun suorittaen valintaa a) tylsien kirjoitustöiden ja b) mieluisien kirjoitustöiden välillä. 
Luonnollisesti siirryin suoraan kohtaan b.
Kaikeksi onneksi tietokoneen latausjohto jäi kotiin. Näin ollen rakkine sammuttaa litteän 
silmänsä todennäköisesti juuri, kun tämän olen saanut loppupisteeseen. ;D Niin, että eipä voi mitään, 
vaikka a)kohta jääkin suorittamatta. Elämä on.


@@@





Tämä olutlasin kuva on ihan omasta varastosta. Se yritti pompahdella macaronin viereen, 
mutten antanut lupaa. Kuva on eräästä eteläisen Suomen pienestä kaupungista,...(...jatkuu kommentti-osiossa...)

3 kommenttia:

Helga von Köchel-Verzeichnis kirjoitti...

Kuten lapsikin huomaa, niin läppäristäni loppui virta ennen loppuåistettä. Se tulee tässä: PISTE.

Piti tehdä töitä, mutta eihän se tällä ipadilla onnistu, kun pitäisi aukoa exceleitä ja pyörittää monenmoista formaattia. Jos jollakin on suositella entisvanhan mallin miniläppäriä, ohutta ja kevyttä ja mahollisimman moniin formaatteihin yhteensopivaa, niin otetaan mieluusti vinkit vastaan.

Ajelin taxilla hotellihuoneputkasta paikalliseen kauppakeskukseen. Odotan, että joku pyssymies tai unabomber tahi veitsiniekka astuu esiin hetkenä minä hyvänsä ja ryhtyy niittämään Herran viljaa.
Siihen asti syön lounasta.

Lentokoneen lähtöön on vielä aikaa, mutta voi olla viisasta siirtyä lähemmäksi kiitorataa pikkuhiljaa.

Teidän Helga,
pitkästynyt matkalainen, joka haluaisi kotiiiiiiiin

Helga von Köchel-Verzeichnis kirjoitti...

Siinä kävi nyt niin, että pienen taksirytän jälkeen ajauduin saksalaismiehen kanssa samaan vuokra-autoon, jolla pääsin lentokentälle. Mies ei halunnut rahaa, vaan sanoi maksavansa matkan firmansa luottokortilla. Kiitos paljon! Hän oli lentämässä Muncheniin. Bon voijaas ja terveisiä oluttuoppien kultaisille seuduille. Suomalais-saksalaista yhteistyötä, suomalainen siivestää.

Tässä sitä istutaan lentoasemalla ja odotetaan myrkkyruisketta vasemman lavan alle. Toinen vaihtoehto on viereen unohtunut matkalaukku, jossa on sinitarrasta tehty kotitekoinen räjähde. Näissä ajatuksissa mulkoilen epäluuloisesti viereen tullutta kiinalaispariskuntaa. Selvästi pahoissa aikeissa. Kielestäkään saa mitään selvää.

T. Helga

Helga von Köchel-Verzeichnis kirjoitti...

Omaksi viihdytyksekseni kuvailen nopeita croquis-vetoja siitä, mitä näen.

- Aasialaisrotuinen, taustarotuunsa nähden yllättävän pitkä nainen, jolla on tyylikäs isoruutuinen platseri, nustat suora housut, matalat hillityn vaaleanpunaiset avokkaat ja kookas käsilaukku samaa sävyä. Hän kantaa putkiloa, jonka tiedän posterin kuljetusputkeksi.
- Löysännökäinen kiinalaismies törmäilee hitaasti eteenpäin siksakkia hajamielisenä kännykkäänsä tuijottaen, ihmiset väistelevät.
- englantilaisen näköinen (jep, brittienglantia puhuu!), Hyasinthea muistuttava korvakorunainen, isokokoinen, pallokuosinen mekko
- kaksi korealaisen näköistä miestä värikkäiden matkalaukkujej kanssa, väsyneet katseet
- selvästi äiti, joka hyvästelee aikaimiespoikaa collegetakissa ja lippiksessä. Minnekähän poika on lähdössä!? Huh, riipoo ihan sivusta. Pojistaan eroaminen on aina niin traagista äitimuorille. Poika taputtaa äitiä selkään.
- Nyt se putkilonainen tuli takaisin. Hahaa, ollut samassa kokouksessa kuin meikäläinen. Näen sen eräästä kirjallisesta merkistö hänen tavaroissaan.
-Hyvin laiha, sysimusta mies liian iso lippalakki päässään. Tutkailee kännykkää.

Luulen, että lukijani torkkuu. En anna sen häiritä itseäni, vaan ryhdyn tutkailemaan ihmisten kenkiä. Katsotaanpa.

- räjähtäneet adidaslenkkarit
- terveyssandaalit
- ruskeat nupukkikengät (sillä laihalla lippalakkimiehellä, kulkee tässä ees taas)
- mukavannäkäiset nahkatennarit
- sama juttu, nyt kankaisena versiona x 2
- 8 sentin avokärkikorkkarit, kirkuvanpunaiset varpaankynnet ja ilolintu-look, puhuu jotakin islaavilaista kieltä
- lenkkareita, tennareita, mukavannäkäisiä matalia urheilukenkiä
- levähtäneet Ecco-sandaalit ja läpsyttelevä kävelytyyli

Äsh. Taidan siirtyä jättämään matkatavarat ja taistelemaan tieni turvaporttien läpi.

T. H