 |
| Jonkun hotellin tulippaanitilaus kerran jossain. |
Pääsen kohta taas ruotsia puhuvaan maahan o. de´e´ju jättekul! Kuulin päivänä muutamana luokseni saapuneen Muinaisen Kaunottaren kertomuksen siitä, millaista on asua Ruotsissa ihmisenä, jonka rötter on i Finland. Juuret siis. Roots. On asunut Ruotsissa kauemmin kuin meikäläinen Suomessa. Oli nyt lomamatkalla ja hieman sairastui, jonka vuoksi tiemme kohtasivat.
Kertoi ruotsalaisten olevan päällisin puolin aina korrekteja. Alltid korrekta! Kukaan ei kiusaa ketään ja kaikki ovat lempeitä, diskreettejä, suvaitsevaisia ja huomaavaisia. Sehän me tiedettiinkin.
Men men... men men... kauniin marmeladipinnan alla on alter ego. Kertoi, kuinka ympärillä alkaa leijua toisenlainen tunnelma hänen kertoessaan olevansa alunperin suomalainen. Arvo laskee, Bitcoinit vähenevät. Kultavaranto (jota hällä kiitettävästi oli muassaan) hupenee.
Tiivisti asian: suomalainen on edelleen Ruotsissa B-luokan kansalainen. Halusi tai ei. Halusi myöntää tai ei.
No, en voinut ottaa tuohon kantaa, kun Ruotsin aikani kilpistyy yhteen kesään kuokan ja Jussin aikoihin. Vaan sepä olikin sitten Ruotsinkesää sitten koko rahalla, oj fasen! O. tralalaa!
@@@
 |
| Ei oo Ruotsist. |
Muisteltiin tuota ammoista Tukholman kesää vastikään vanhan ystäväni ja opiskelutoverini kanssa helsinkiläisen ravintolan loungessa. Viini, laulu ja kauniit arabitaustaiset miehet olivat arkeamme ja pyhäämme! Heh! Pakolaiskysymys ja sisäänvirtaus oli Ruotsissa silloin samanlainen kuin täällä syksyllä 2015. Ja Sveanmaa toivotti kaikki tervetulleeksi. Socialkontoret sai monenlaista vaadetta osakseen ja rahaa sieltä irtosi melko löyhäkätisesti. Ja jos oli kirjoilla hieman eri nimisenä eri paikkakunnilla, niin pärjäsi aika hyvin.
...mutta olihan ne pojat kauniita, huoh ja huoh! Mourad! Ahmed! Missä mahtavat nykyisin elellä? Vanhojakin jo ovat. Pieksävätkö hunnutettuja vaimojaan (montako per styck?) jossakin Rinkebyn asunnossa vai muuttivatko Ranskaan, kun ranskankieli on vahvin vieras kieli heillä. Puukottiko pojanpoika jonkun viattoman kirkon edessä? Katosiko tytär Isis-joukkoihin?
Ystäväni Leena muisti hauskan tapauksen, jota hekoteltiin taas tovi,
Minut oli kutsuttu kylään ja syömään näiden em. heppujen kotiin. Tarkoitus oli todennäköisesti tehdä minuun vaikutus. Tuohon aikaanhan arabitaustaiset nuoret miehet pyrkivät välillä liiankin raivoisasti avioitumaan vaalean pohjoismaalaistytön kanssa. (Joksikin aikaa, heh ;D)
"Katariina sulki silmät, kun kysyin mennäänkö naimisiin. Ja kuiskasi hiljaa: "Ei. Me mennään Jerusalemiin."
No, arabilautasilla oli tarjolla kus kusia ja vaikkas sun mitä, iloista laulua ja puheensorinaa. Sitten ryhdyttiin tutkailemaan valokuva-albumia, josta niskakihara-tummasilmä-karvakäsi viisasi Suomi-tytölle kuvia sisarestaan, vaalea neitonen hänkin. "O-ho! No jopas jotakin!" huudahdin minä. "Minäkin tunnen tuon sinun sisaren. Leenako on sisaresi?"
Konstit on monet, sanoi akka.
Ei tullut Katariinasta rouva Mourad al Aslamia. En sentään ihan kaikkea nielaise minäkään ;D
 |
| Tuosta pääsis kajakilla. Ruotsiin siis. |
@@@
Vaan oli ne viehättäviä aikoja, ei käy kieltäminen. Saatanko tulevalla reisulla hieman kuljeskella vanhoilla muisteluspaikoilla miettimässä, mitä tapahtui ja mitkä oli fiilikset. Stockholm, Stockholm stad i världen, Stockholm Stockholm världens stad!
@@@
No, en mä nyt sinne heti tästä lähde kuitenkaan. Jospa parin päivän muistelukset auttavat rauhoittamaan vanhoja muistikuvia ja palauttamaan mieleen sen, millä asialla siellä liikutaan. Siitä on niskakiharat kaukana.
Oi nuoruus - oi hulluus!
Muisteluhetkiä teillekin toivottaen,
Helga
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti