 |
| Kuva: oma arkisto |
Aseena oli radio ja hyökkäyksen toteuttajana vetelä-ääninen wanna-be-something- tyyppinen suomalainen suurten nimien (Woody Guthrien tai Bob Dylan) apinoitsija. Tuo naurettava ja yksinkertainen jollotus on asunut päässäni siitä lähtien ja pyrkii tuon tuosta tajuntaani. Tartunnan saaneena on pakko siirtää epidemiaa eteenpäin armaalle lukijalleni. Kas näin:
https://www.youtube.com/watch?v=GIJ9iJmwvVE
Isäntä on entinen wannabe-rokkari, jolla on lapaluihin ulottuva harsuuntunut kuontalo ja ranteessa nahkaremmi. Päälaelta paistaa pilikkumi ja leuasta hörsöttää huonokasvuinen parta. Ukon villasukkajalka on pienellä kitaransoittojakkaralla, pikkusormesta sojottaa ylipitkä kynsi. Jätkä ei koskaan ole ollut mikään ruudinkeksijä, mutta on itse arvioinut olevansa paikkakunnan turpaduurien kärkinimiä. Tämän tiedon kirvoittamana istuu päivät pitkät kakluunin vieressä ja antaa kitaran laulaa vaan. Rasvainen hörsötukka heilahtelee näppäilyn tahtiin ja silmät lupsahtavat nautinnollisesti puolitankoon pään noustessa yläviistoon kallelleen. Antaa kitaran laulaa vaan, dipu-dipu-dii, dipudipu-dii, dipudipu (jne) ja muita älykkäitä sävelkulkuja. Minkä taitoniekan ja B2-luokan mootsartin kansa onkaan tässä kitaraveikkosessa menettänyt.
Koitan rauhoittua.
Siinä teille hyvät kirjeystäväni. Jos sallitte, kuvailen hieman tuota tunnelmaa, johon laulaja pyrkii. Liekö itse ollut sanaseppänä? Kas näin:
@@@
"Pentu vinkuu. Kissal on kiima. Naisell´...(ei saa selvää: kuukautiset? PMS? menopaussi?)...särky joka riivaa. Annan kitaran laulaa vaan. Dipu-dipu-diii, dipu-dipu-dii (:,: ja sama stanan sävelkulku ees taas)."
Ja jos sallitte avaan hieman tuota tunnelmaa. Kas näin:
Siinä asutaan jossain pispalassa tai puu-puistolassa vuokralla hometalossa, jonka laajassa olohuoneessa on harmaalla lateksilla vedellyt puulattiat. Kakluunin päällä on emännän pihapuutarhasta riipimät ikikukat kuivumassa. Kakara leikkii lattialla kirpputorilta ostetuilla duplopalikoilla ja perheen äiti on lähdössä töihin taidemuseon kanttiiniin. Hän letittää persuuksiin saakka ulottuvaa, hennalla värjättyä tukkaansa sirkkakönösen villaneule ja tiilenpunainen nilkkapituinen intianpasaarin hame päällään. Eteisen lasi-ikkunaovien takaa paistaa porstua. Siellä on kolme rappusta ja kosteuden vinoon vääntämä puuovi. Ovessa on kuusi lasiruutua kahdessa rivissä ja rapistuneella akkunalla kolme kitukasvuista pelakuuta. Haisaappaat on tyrkättu puisen penkin alle. Penkillä on virttynyt täkki, jonka päällä makaa katti.
Tyyppi on niin taitava, omasta mielestään, ettei jollotusta jaksa kuunnella kukaan. Lapsi kaataa duplopalikoista rakentamansa tornin ja jää tuijottamaan tyhjyyteen.
Sen pituinen se.
@@@
No, olipa se helvetillinen stoori. Mutta korvamato seuraa toista päivää. Jotenkin se on kostettava.
Dipu-dipu diii, dipu-dipu dii, dipudipu dii, dipudipudii.
@@@
 |
| Aika hieno paikka oli tämä taannoinen vierailupaikka. |
Huomisaamuna tapaan Ruunan aamutuimaan. Hänestä saan aina hyviä virtauksia ja fiiliksiä. Kun laulelen hänelle mielilaulunsa ("Mummo kanasensa niityltä ajoi") laitumelta hakiessa, niin siinä unohtuu kaikki renkutukset ja päähän jääneet jumit kertalaakista.
https://www.youtube.com/watch?v=E2tHW_zohBo
https://www.youtube.com/watch?v=E2tHW_zohBo
Toissapäivänä laitumelta hakiessa piti mennä tosi lällyisen ojan ylitse. Itsellä oli pitkävartiset kumpparit ja pääsin pienen ruohomättään kautta ojan toiselle puolelle. Jättiläinen jäi toiselle puolelle jumittamaan ja katsoi epäuskoisesti: "Et kai tosissasi ehdota, että upottaudun kavioineni tuohon lällyyn?!" Yritti peruuttaakin, mutta pidin pintani ja sanoin, että alahan tulla vain. Niin mitä tekee tuo kaivinkoneen kokoinen eläin: ottaa ja hypätä roikaisee ojan yli viereeni kymmenen senttimetrin tarkkuudella. On se kyllä melkoinen pakkaus. :D
Hyvää viikonloppua molemmille lukijoitani!
Toivoo Teidän Helga
6 kommenttia:
Hihitin ääneen tuolle pispala/puutammelakuvaukselle. Siis just eikä melkein. Mutta minä kyllä pidän Dave Lindholmista, ainakin joistain hänen lauluistaan. "Sitähän se kaikki on" kertoo neemmän kuin yksikään muu ihmissuhdekipale.
Syys saa. Mieli mataloituu yhtä aikaa putoavien lehtien kanssa. Hiilari-/sokerihimo valtaa mielen ja tiedän ennestään, että "resistance is futile". Kai se tästä. Jospa jossain vaiheessa tulisi edes lunta. Paitsi marraskuussa, kun pääsen lämpimään - hurrikaanien lyömille seuduille, mutta lämmintä siellä ainakin pitäisi olla. Ja talo pystyssä, mutta muusta ei sitten olekaan tietoa.
Hauskoja hetkiä hepoisen kanssa tai muuten vaan.
Terveisin Maarikka
Kiitos kommentista Maarikka!
Moni vanhoista kavereistani diggaili Davea "ihan kybällä". Meikäläinen on aina katsonut tuota heppua vähän alaviistoon: leuhka jätkä kuin jörkka donnerin halpisversio, eikä sävelkulkunsa säväytä meikäläistä. Mutta todella suosittu muusikkohan hän on.
Syksy tosiaan saa ja kaamos painaa kohta päälle. Mutta äläpä huoli: ei se kauaa kestä! Kohta on taas kukonaskelin pitenevä päivä ja meikäläinen iloitsee siitä, että pääsee tänä vuonna hiihtämään! Viime vuonnahan koko hiihtokausi meni plörinäksi sen vamman takia.
Maarikka onnellinen pääsee ja ehtii aurinkoon! Semmoiset on aikataulut ja almanakka pursuilee koko syksyn, ettei kovin monta päivää pysty reissailemaan. Mutta pätkälomia voi pitää pakenemalla kauas pimeisiin metsiin: hermolepoa. Niillä täytyy pärjäillä.
Laita Maarikka kiviä taskuun, niin tuuli ei vie lomareissulla.
Yt Helga
Ihanaa, että Helga muistaa minutkin, sen eka lukijan! Toivotukset tuntuu henkilökohtaisilta. Kiitos!
ps. teet palkatonta työtä; kyllä se Jumala maksaa.
Kiitos kommentista anonyymi ja hyvää pimenevää syysaikaa!
Kun syksy pimenee, niin päivä päivältä myös kevätaurinko lähenee.
t. H
Kuule, en minä enää kiviä taskuun kaipaa; ehtoisaa elopainoa on sen verran, ettei Harvey tai muukaan amerikkalainen minua mukaansa kisko. Eipä enää sänkyolkiin sekaannu, kuten vanha kansa ruukasi hiukan tuhdimmasta emännästä sanoa.
Mukavaa viikonloppua!
Terv. Maarikka
Kiitosta Maarikka, samoin sinne!
t H
Lähetä kommentti