 |
| Kuva: Helga. Jouluomenoita! |
Vaikka on hiivatin moinen kiire koiran yksinhuoltajana, niin näpytän jonkun rivin tähän ennen kuin lähden pakkoillalliselle syömään jotakin heinäsirkanpyrstöä, kuukelinjuurta ja kieltäytymään juomasta tippaakaan sateau-de-hölöpölöä h+levetinmoiseen hintaan. Menemättä yksityiskohtiin kerron, että tämä on nk. sosiaalinen pakkotila, josta ei oikein tohdi kieltäytyä. Ei, vaikka tilaisuus on omakustanteinen, eivätkä menyyyyn yksittäiset rättäykset jaksa mua kiinnostaa. Syön mieluummin maksalaatikkoa ja takkamakkaraa. Mutta senhän lukijani tiesikin.
Miksi halavatussa tämän pääsääntöisesti rahvastaustaisen metsäläiskansan pitää yrittää plagioida lyonilaisten kulinaristien tapoja?
Toisaalta hoetaan, että venäläisiä emme ole, ruotsalaisiksi emme tule, olkaamme sitten suomalaisia. Ja Suomi100 tulee jo korvista ulos. Höpö höpö, minä sanon näille wanna-be-something- tyyppisille menyille. Ja menen silti nieleskelemään kaikenlaisia nilviäisiä vain siksi, että yritän olla kohtelias kokoonkutsujalle. Joka on ihminen muuten, eikä kyse ole minkään firman tilaisuudesta. No, ihmiset siellä ovat paras anti. Hauskoja, mukavia, iloisia! Ja kova keskustelunsorina siellä aina käykin. Niin kova, ettei vierustoverin karjuntaa meinaa millään kuulla, kun kaikki huutavat yhteen ääneen.
No, nautitaan tunnelmasta, jos ei kuulla toisiamme.
@@@
Laitan tähän jo aiemmin julkaisemani kuvan mielestäni parhaasta atriasta.
Tämä se on jotakin. Minusta.
Mutta antaa kaikkien nilviäisten mönkiä, mönkiä vaan. Koloissaan.
Ja tulla paistetuksi eli friteeratuksi ja syödyksi jonkun hapokkaaseen mahaan.
Haluattekos muuten tietää, mitä sille kalliille sinisimpukalle tapahtuu? Minäpä kerron.
Se pistetään haarukkaan, josta siirtyy kielen päälle. Hampaat jauhavat sen mössöksi, johon erittyy sylkeä ja amylaasia ja ties mitä luirua. Sitten on mössön aika siirtyä kielen takaosaan, jossa on paksumpaa limaa erittäviä rauhasia. Niistä jatkuvalla rykimisellä, kakomisella, kurlaamalla tahi köhimällä saa itselleen nk. "mulla nousee koko ajan limaa suuhun"- tyyppisen, yleensä n. 50-vuotiasta naista vaivaavan limakurkun, joka huolettaa joitakuita kurkkunsa kakistelijoita tavattomasti.
Anteeksi syrjähdin.
Siis takaisin sinisimpukkamössöömme, jonka näemme katoavan epiglottiksen sulkeman larynxin yli ruokatorveen (food pipe englanniksi muuten, eikö ole hauska! Vähän kuin savupiippu :D). Siellä se sinisimpukka-sylkimössöbolus kulkee ruokatorven supistusten ajamana kohti ruokatorven alasulkijaa ja plöts, se pulpahtaa mahan yläosaan eli fundukseen. Siellä se maha sitten vatkaa ja veivaa sitä harmaanmöhnäistä mössöä oman aikansa ja erittelee siihen maharauhasista yhtä sun toista töhröä. Mahahapot siinä myös kantavat korttaan kekoon ja voilá: mössö-sylki-mahaerite-sinisimpukkatöhnä luiruaa mahan alaosaan (antrum) ohi corpuksen eli mahan runko-osan. Antrumissa se ottaa vielä pienen tuumaustauon, jonka jälkeen mössömme on valmis sukkuloimaan ohi mahanportin (pylorus) ohutsuolen bulbuksen puolelle ja siitä laskevaan ohutsuolen alkuosaan eli duodenumiin. Siinä ruiskaa papilla eli sappitiehyen aukko omat eritteensä mukaan tähän gurmee-sapuskaan. Sen antamin voimin velli kulkee piiitkän pitkän matkan duodenumista jejunumiin, ileumiin kuutisen metriä. Matkan varrella ohutsuolen nukka eli villus imuroi kaiken mahdollisen ravinnon työnnettäväksi joko paksun rasvakerroksen osaksi tai tukittavaksi maksaan, jossa rasvaa onkin jo ainakin kolmanneksella meistä yllin kyllin.
 |
| Kuva: Wellnesshotel Glanzhof |
Entäpä sitten? Minne katoaa sinisimpukka? Katoaako aine luonnonkierrossa? No way! Sillä pruiskis vain niin löysäksi ulosteentyyppiseksi velliksi muuttunut gurmee-sinisimpukkamössö on siirtynyt ohutsuolen läpän (valvula) kautta paksusuolen puolelle umpisuoleen (cecum), jossa siitä aletaan niistää pois vettä ja sappihappojakin talteen otettavaksi. Cecumista shaibaksi taikoutunut töhnä sutkuttaa suolen supistelujen työntämänä poikittaiseen paksusuoleen (transversum), josta kiekauttaa pernamutkan (flexura lienalis) kautta laskevaan paksusuolen osaan (colon descendens), siitä edelleen sigmasuoleen (mitä hittoa se on suomeksi) ja päätyy lopulta peräsuoleen (rectum). Siinä sitä terttu eli tellervo, simo eli sakari sitten kyykähtää posliiniastialle ja roiskis vain, on sinisimpukkamme muuttunut merkittävästi lähtötuotettaan maanläheisempään muotoon.
Näin se kuulkaa menee.
Ja kuten tarkkasilmäinen lukijani huomaa, olen varsin suopealla ja motivoituneella tuulella nautiskelemaan sinisimpukka- tai muut lötköilijät ruoansulatuskanavaani (apparatus digestorius).
Illanjatkoa kullekin säädylle ja suolistolle!
Helga
Ps. ehkä tämä oli se aiemmin mainittu Medisiininen Pläjäys
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti