Elämää täydellisyyden akvaariossa ja kuntosaleilla

Kuva: The Sims Forums

Hän on täydellinen nainen. Enempää ei voi sanoa, ei myöskään vähempää. 

Lajitovereiden taipuessa uupuneena vuoteelleen hän on vasta moninaisten toimiensa alkumetreillä. Hän nostaa sisään pimeälle ulkokuistille kuivumaan laittamansa lakatut pihlajanmarjajäljitelmät ja asettelee ne huovutustöiden viereen somaksi setiksi. Pajukranssin hän kiiruhtaa viemään ulko-oven messinkiseen koukkuun. Ovessa on lehtisahalla vanerista sahattu ja kauniisti koristemaalattu kyltti. Siinä lukee "Welcome!" Näin lukuisten kansainvälisten vieraiden on helpompi löytää tiensä etuovelle. (Moni pyrkii muuten epähuomiossa sisään kissanluukusta takapihan puolelta.)

Sitten onkin aika ottaa hedelmäkaakkuset uunista. Ne on yhdessä Christmas Puddingin kanssa tehty hyvissä ajoin. Englannissa käymänsä yksityisen kauppakorkean perinteitä nähkääs. Älkäämme myöskään unohtako rommimausteista ranskalaista kinuskikakkua ja Tete-a-Tete- tyyppistä marmelaadia. Niiden aika on joka vuosi juuri ennen kolmatta kynttiläsunnuntaita.

@@@

Hän istahtaa Bukowskin huutokaupasta ostamaansa Yrjö Kukkapuron nojatuoliin, nostaa Iittalan lasissa temperoidun madeiralaisensa huulilleen, siemaisee hitaan siivun ja huokaisee onnellisena. Vielä bretagnelaiset patongit vanhasta kivinavetasta tehdyn kodin hirsisille orsille kuivumaan. Sitten onkin aika asettua monitorin ääreen FaceTime-tyyppistä bisnespuhelua varten. Australialaiset ja majamilaiset ovat silloin linjoilla. Onneksi neljäsataasivuinen raportti tuli luettua puddingin maustuessa.

@@@

Kuva: Saatschi Art

Mutta hei, missä lapset? 

Teropetterin kone Honkkarista on päivitettyjen lentotietojen perusteella perillä vasta aamutuimaan. Täydellinen Nainen siemaisee madeiralaistaan, mutristaa huuliaan ja miettii. Japanin vuosista on jo aikaa. Aiemmin niin sujuva japaninkieli ei ehkä enää ole parhaalla tolallaan. Mutta uusi miniä varmaan ymmärtää. Hän joutuu diplomaattina niin monenlaisten ihmisten kanssa tekemisiin.

@@@

Jep. Se oli pieni pätkä Täydellisen Naisen elämää. Hän päivittää sitä moninaisine sirottumineen lehtien palstoille, keskusteluryhmiin, naamakirjaan, twitteriin, instagrammiin, monogrammiin, polyfoniseen toosakaiuttimeen, puhelimeen, radioaalloille, lentokoneen matkustamoihin, bussin käytäville, odotushalleihin - joitakin mainitakseni. "Eeee! Ihan tosi! Suvun nuorin dosentti on siis juhlittu!" hän huudahtaa puhelimeen lentoaseman jonossa ja vetää MamaRamotswe-trolleria perässään.

Semmoisia me ollaan. Vaikka me kuollaan kaikki kumminkin, niin me halutaan olla Very Important Persons. Siis, että meitä arvostetaan, ihaillaan, kadehditaan, katsotaan ylöspäin ja että meissä on erityistä glamouria, mikä muilta puuttuu. Ihminen on aina ollut sellainen ja sellaiseksi jää. 

Lainaan ystäväni Gustave Flaubertin (1821-1880) Valmiiden ajatusten sanakirjaa:

RANSKAN AKATEMIA

Suhtautukaa ivallisesti, mutta yrittäkää päästä jäseneksi, jos suinkin voitte.

@@@

Kuva: Helga
(tuntemattoman lajitoverin tallukat)

Kuntosali on kansan olohuone. Päädyin sinne pitkästä aikaa. Niin pitkästä, että kuntosalin tuttu vetäjä on jo soitellut, että mitäs sitä kuuluu ja missäpäin menet. Mutta minähän olen antanut hevosen viedä, liipottanut järvenselkää, huitonut mailaa ja paahtanut hapettamassa koiraa. Ei sitä meikäläinenkään ihan mihin tahansa repeä, vaikka salimaksu raksuttaakin. Onneksi en ole mikään SATS-ihminen, enkä nauti BoldAndBeautiful- salien tunnelmista, joten maksukaan ei ole korkea.

Nytpä sitten tartuin salikassiini ja sompauduin vetkuttimiin ja hilavitkuttimiin. Voi raato, että tuntui typerältä vatkata persuuksiaan härveleissä ja kiskoa käsivoimin tankoa alaspäin. Hevosen kanssa saman saa yhdessä istunnossa. Tulee kuntoa reisille, persuuksille, vatsalle, selälle ja käsivarsille samalla kertaa ja hiki nousee tukkaan. Mutta sattuneesta syystä saatan ilmestyä kuntosalin nurkille jatkossa hieman useammin. Hevosen kanssa ei nyt ole homma ihan hyvällä mallilla nimittäin. Mutten kykene kertomaan tästä tragediasta enempää. (Pelkkiä mustelmia vain, ei sen pahempaa.) - Juoksumatolla oli kumminkin yhtä mukavaa kuin aina aiemmin. Rakastan juoksumattoa, vaikken mikään maratoonari olekaan.

@@@

Kyllä nyt on sellainen fiilis, että lasken tunteja, että pääsen tähtäämään auton keulan kohti metsämökkiä. Jätän talonmiehen valmistelemaan joulua. Se on hänelle tärkeää. Omalle kohdalleni iskee jouluaatoksi työhuki. Juhlistan jouluani kuvittelemalla olevani lähimmäiselle hyödyllinen joululahja - siis vanhan ämmän silmäpussileukaheltta-pakkauksessa.

Taidanpa laittaa rintapieleeni Itämaan tietäjän kunniamerkin.

Hyvin paistuneita torttuja toivotellen,

teidän Helga

Kuva: miä.
(Jos on jo ollut täällä, niin zorry.
Usko eli älä, niin rimpuilin itseni kajakista keskelle tätä ryteikköä.
Eräästä syystä ;D. )