Oedema capitis, koettuja vääryksiä ja turpaansa saaneita

Kuva. Skrattnet

Torstai 14.12.

Ja mitä olen tänään saanut aikaan? Niente. 

Piti tehdä massiivinen kirjallinen työoperaatio, niin kattia kanssa. Mutta kuka näitä laskee ja päivä se on huomennakin. Toivottavasti. Ja ellei ole, niin vielä vähemmän lasketaan.

@@@

Talonmies saapui matkoiltaan ja koki silmälasien sankojen alkaneen kiristää nuppiaan. Diagnoosi: turvonnut nuppi, oedema capitis. Sen siitä saa, kun rällää mailla ja mannuilla. Eikö äitikin aikanaan varoittanut itkun tulevan pitkästä ilosta. Ja lisäsi: "Mitäs minä sanoin!?" Niin se teki. 

@@@

... ja nyt on hyvä tilanne kostaa kaikki vääryydet, äidilleenkin.

Minäpä nyt oikein mietin mitä vääryyksiä on viime ajoilta jäänyt mieleen. 

Aloitan äidistä, jota taas tänään piti jututtaa vain tsekatakseen, että on kuta kuinkin kartalla. Ja kuunnellakseen, ettei puhelimen takaa kuulu palokunnan sireenin ääntä, eikä tulen rätinää kahvipannun sytyttyä aikansa kuumottaneena hiilloksen kautta tulipesäksi. No, hiljaista oli onneksi taustaäänten suhteen lukuunottamatta kurkku suorana huutavia alueuutisia. Niitä hän seuraa joka maakunnasta. Hyvä niin.

Siis vääryys nro 1.

Äidin vääryydeksi lasketaan se, että hän nyt noin kahdeksatta kertaa vuoden aikana muistuttaa kilpirauhaslääkereseptin vanhentuneen. Hoh hoo, loistavaa ja edistystä! Siis siksi, että tällä kertaa kyseessä ei olekaan kolesterolilääke kuten seitsemän kertaa aiemmin. 

Ei auta, että joka ainut kerta informoin häntä tehneeni reseptit kahdeksi vuodeksi eteenpäin eli vuoteen 2019. 

Eipä auta toistaa, sillä reseptit on aina hamasta menneisyydestä tähän asti uusittu

a) paperille

b) vain vuodeksi kerrallaan

ja

c) apteekista oli nyt sanottu, että "tässä reseptissä ei enää ole lääkettä saamatta"

Päätös: vääryys hyväksytään ja koitetaan kahdeksannen kerran sekä selittää asia että ajatella: tämä on ja pysyy näin ja asiaintilan on vain hyväksyminen.

Kuva: netistä

Kuvatekstin selitys, jos ruotsinkielen taidot uinuvat: "Kenen kanssa vietät joulua Gustav? ja Gustav vastaa: "Neljä minuuttia kotipalvelun kanssa."

@@@

Vääryys nro 2.

Ystävän vääryys. Se, kun kerron innoissani harrastuksesta (joka ei ole hevonen), joka on humoristinen, omalaatuinen ja jonka parissa tapaa erikoisia ja erittäin huumorintajuisia hulluttelijoita. 

Ystävä kuuntelee (pitkästyneenä?) ja tokaisee: "Hei, hanki elämä!"

Mutta sitähän minä juuri hankin. Sillä elämme vain kerran, eikä nuppini koneisto ole samanlainen kuin hänellä. Joten olen hankkinut omanlaiseni elämän. Mutta totta on: se poikkeaa hänen standardistaan.

Ei voi mitään. Ei voi mitään.

Kuva: Skrattnet

@@@

Vääryys nro 3.

Joku ruunalauman sikaruuna oli mennyt puremaan pienokaista, maasturin painoista ja kokoista hepoani alahuuleen. Huuleen oli tullut haava. Tämän vääryyden sain illan päälle tiedoksi watsappilla.

 

Totta puhuen seurasin tänään etäämmältä kuinka pieni heponi nujusi tarhassa ruunakaverinsa kanssa niin, että lumi pöllysi. Siinä revittiin toisia loimesta, käännettiin perää toista kohti ja huiskittiin jaloilla ja näykittiin poskista. Lienee saanut kaverilta sen mitä oli kerjännytkin. Sai turpaansa, kirjaimellisesti. Käyn huomenna tarkistamassa vammat ja liikuttamassa ruttuturpaa.

Kuva: netti

Että ei kun vääryyksiä muistelemaan ja kirjaamaan kommenttiosioon. 

Se helpottaa.

Terveisin Helga