 |
| Kuva: mie itte |
Jotkut reteet tyypit heittelee pärstäkirjassa kehiin sellaisia naurettavia pseudo-meneviä heittoja, että:
Sulkeudun suosioonne,
"....ja taas mennään!" tai "Lähdössä - taas!" tai "On the road again!"
Ne kerjää sillä huomiota ja että toiset sanois: "Wau, menevä mimmi!" Mutta tosiasiassa niitä ketuttaa lähteä mihinkään. Ne haluaisi vaan kääriytyä huopaan ja mennä sohvan nurkkaan sikiöasentoon.
Ja kun ne palaa kotiin, ne ottaa kuvan keittiöstä, missä ne istuu kaakaomuki kädessä, pyyhe päässä ja suklaanaamio naamassa ja huokailee onnellisena: "Kotona - pitkästä aikaa, ihanaa!" Ja taas niille huutaa pärsäkirjanpitäjät kuorossa: "Wauu, ihanaa! Olisinpa mäkin pyyhe päässä kotona kaakaomuki kädessä!"
Ja ne on taas tyytyväisiä, kunnes lähtevät reissuun uudelleen ja kotihiiret puhaltaa uudelleen niiden toiveiden pilliä, että mahtavaa, upeeta!
@@@
 |
| Kuva: abebooks |
Mutta minä en sano mitään. Pakkaan hemmetinmoisen matka-askini ja siirryn liukuhihnalle poikittain. Jalka tarttuu laukkuhihnan ohjausrullaan, kenkä lentää kurvissa ja mä vaan etenen hihnalla, ra-ta-ta-ta rouskuttaa hammasrattaat mustan kumihihnan koneistossa. Tarralappu paukahtaa kankkuun, ohjainrele sinkoaa ruhoni ruumaan menevien linjastolle etenemään kohti muoviliuskaverhojen peittämää aukkoa, josta sylkeydyn...
No olkoon. Ymmärrätte vähemmälläkin.
Pitää huomenna vielä käydä kääntymässä kustannuspaikalla pitämässä esitelmä, jota olen värkkäillyt koko viikonlopun viime tunneille saakka. Ehdin sentään hetkeksi ladulle ihailemaan iloista suomalaista hiihtäjäkansaa ;D Kaikilla oli naamat niin nurin päin, että huh huijaa.
Pitäisi heidänkin päästä hieman matkalle, niin alkaisivat kotiladut naurattaa.
@@@
Asiasta ananakseen ja suklaaruunaan, joka nauttii elämästään hieman etäämpänä omistajastaan. En tosin ehtisi sitä nyt liikuttaakaan. Olen niin mielissäni, kun se on saanut kunnon kodin, jonne sille tulee nyt oikein hierojakin. Lähetän sille virtuaalihalit, kiedon virtuaalikäteni sen valtavan kaulan ympärille ja rapsutan harjantyvestä.
@@@
 |
| Kuva: Magnet Magazine (huom: ei ole meidän maan se pahislehti, vaan ruotsalaisten joku makasiini). |
Lähetän tässä myös terveisiä ja hapansilakkaa koko S-osuuskaupalle, kun on tullut kökköä palvelua useammalta firman toimialalta viime päivinä. Jätän ruotimatta kokemukseni hotelliyöpymisestä, koska annoin siitä jo palautteen kirjallisesti. Totean vain, että kyllä pitäisi standardihuoneenkin korkeaan hintaan sentään olla asioiden hallinnassa.
Eilen jouduin soittamaan S-pankin asiakaspalveluun. Olin erään liikkeen kassalla maksamassa, kun havaitsin pankkikorttini jääneen laukun sivutaskuun. Olin sujauttanut sen sinne poikkeuksellisesti reissun takia. Kädessä oli lompakko, jossa oli onneksi sentään S-pankin Visa-kortti.
Vaan mikä olikaan tunnusluku!? Yritin kaksi kertaa virheellistä lukua, kunnes päähän pälkähti luku, joka voisi tulla kyseeseen. Mutta arvaako enää mennä kolmatta yrittämään, kun alla on kaksi epäonnistumista ja edessä reissu, jolloin tätäkin korttia tarvii siinä ominaisuudessa mihin sen alunperin olen hankkinutkin eli varakortiksi just in case.
Mitä tehdä? Mietittiin myyjän kanssa. Hän yritti henkilötunnuksen kautta ohittaa tunnuslukua. Ei onnistunut. Keksin: soitan S-pankin asiakaspalveluun. Puhelimen selaimella löysin numeronkin, mutta voi onneton: "Asiakaspalvelumme palvelee arkisin kello....blaa blaa." Oli lauantai.
Plan B: puhelimen selaimesta Googlella S-pankin muita numeroita. Löytyi luottokortin sulkemispalvelun numero. Toiveikkuus heräsi: ehkäpä osaavat neuvoa. Ei kun soittamaan.
Numerosta vastasi ikävän kuuloinen naisääni, joka heti kättelyssä närkästyi: "Tämä on luottokortin sulkemispalvelu eikä asiakaspalvelu. Pitää soittaa asiakaspalveluun." Epäilen, että rouva von Sulkupalvelupäällikkö, os. Hapansilakka, teki äänianalyysin perusteella minusta kakskymppisen, ongelmiin herkästi ajautuvan blondin. Se on ymmärrettävää: ahdistuneena ääneni on piipittävä ja lapsellisen kuuloinen. Enkä sano, ettäkö minua vanhaa kurttunaamaämmää tulisi palvella sen paremmin kuin nuorta likkaa, ei! Kaikkia pitää palvella ystävällisesti, jos kuka palveluammatissa toimii. Sellaista edellytetään lääkäriltäkin ja turpiin tulee, jos alat hapansilakkailemaan.
No, kerroin Hapansilakalle asiakaspalvelun olevan auki vain arkipäivisin ja että sijaitsen myymälän kassalla, jossa pitäisi uskaltaa näpyttää kolmas kerta tunnuslukua ja sitä ennen saada tietää, onko se ylipäätään viisasta huomioiden, että kortti voi lukkiutua.
Se ei sulattanut S-luottokortin Sulkupalvelun rouva von Sulkupalvelupäällikköä, os. Hapansilakka. Sen sijaan hän heitti loistoidean: "Tsättää asiakaspalveluun!"
Toistin sen kaupassa kymmenen muun asiakkaan kuullen: "Ai tsättää S-pankin asiakaspalveluun?!"
Ajatus ei toki ollut sinällään hullumpi, mutta tilannetaju ei liene rva Sulkupalvelupäällikön, os.Hapansilakka, vahvimpia puolia. Ehdotus huvitti lähimmäisiä myymälä kassalla.Toisaalta, minkäs rva os. Hapansilakka sille mahtoi, ettei S-pankki pidä asiakkaistaan huolta kuin arkipäivisin. Mutta ainahan sentään voi olla myötämielinen ja ystävällinen siitä huolimatta, ettei kykene auttamaan.
Älkää hyvät ihmiset ottako tsaarinaikaisen S-pankin toimintoja ristiksenne. Mulla on tuon osuuskuntapankin asiainhoidosta muutakin kökköä kokemusta viimeajoilta, mutta säästän hermojanne.
@@@
Lopuksi FligtRadar-kaverilleni (viittaan taannoiseen tekstiin outoine taivasjuovineen), että sieluntovereita ollaan! Meikäläinenkin on ollut kova lennonjohdon apukuski ja seuraillut radarilla lentoreittejä. Aika jännääkin oli, kun hra Puuttisen joku tutkanpaljastuskone (?) kierteli Laatokkaa Puuttisen vieraillessa tsasounassa Laatokan keskellä. Eikä puuttunut jännitystä siitäkään tilanteesta, kun isäntä oli tulossa matkoilta ja havaittiin tyttären kanssa FlightRadarista, että koneensa lentää suoraan törmäskurssille toisen koneen lentoreitin kanssa. Mutta huoh ja huoh: molemmat koneet selvisivät lähitaistelusta horjahtamatta omia vektoreitaan pitkin :D ja isäntä tuli ehjin nahoin kotiin.
Btw: valtamerilaivoista on samanlainen sovellus olemassa, joskaan nämä ei ehkä seilaa akkunan ohi.
Ja tähdistä on hieno sovellus SkyGuide, jossa on huumaava taustamusiikki, mutta tämän kaiken lukijani varmasti tietääkin.
 |
| SkyGuide |
Helga
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti