Istun lentoaseman penkillä venttailemassa, että pääsisin kotiin. Korviin tulvii "Stars" Simply Redin musisoimana, ympärillä velloo matkustava massa ja päätä väsyttää. Täytyy kyllä myöntää sekin, että yö venyi myöhäiseksi ja hieman oli yöllä lentopeti. Joka ei tunne ammattisanastoa, niin ei voi mitään. Tai ehkä hieman kuitenkin informoin niitä, jotka ei ole ammattilaisia.
Lentopeti= juovuksissa nukkumaanmenon jälkeen syntyy makuuksilla vaikutelma kuin olisi matkalla jonnekin ja peti heiluisi aallokossa.
Semmoinen se on, synnin palkka. Itku pitkästä ilosta tai antaa kaikkien juoppojen kukkia, kukkia vaan. Mutta aina se aamusta harmittaa.
No, nyt mä ainakin olin aamupalalla kuta kuinkin säälliseen aikaan. Aamupalakaveriksi ihan satyuman kaupalla tuli suloinen nuori perheenäiti, joka on onnellisen tietämätön siitä, että joskus nuoruusvuosina olin aika rakastunut hänen isäänsä. Siitä hän ei totta tosin tiedä mitään, mutta ovelasti sain jutun väylättyä sille mallille, ettö sain tietää papan viihtyvän mainiosti pikkulastensa kanssa papan mökillä eräällä paikkakunnalla. Ha haa! Pappa on vielä töissä, mutta jää jonkun vuoden päästä eläkkeelle valtion virasta :) Niin ne vuodet menee, että entiset ihastuksetkin alkavat jäädä eläkkeelle.
Saablari, täytynee lopettaa tuota pikaa koska kohta tähän tulee joku tuttu joka kysyy, että mitäs sinä kirjoittelet täällä. Että jos teksti jää kesken yhtäkkiä niin selitys on tämä. Toistaiseksi ei kylläkään näy kuin aasialaisia. Vaan on niillä korkeat poskipäät ja raskaat luomet.
Ei pihkura vieköön, lopetettava on. Sen verran on levoton silmä, kun pitää koko ajan vilkuilla ketä ympärillä liikkuu. En halua jäädä tästä kiinni, sillä tuttuni ovat yhtä uteliaita kuin minäkin.
Voikaa hyvin!
Helga
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti