Makkaraa pussitettiin, nakkeja pakattiin ja maitohyllyä täytettiin. Teurastamolta tuli "naudan etuvartti", jota sai kokeilla raijjata kylmiöön. Luusahaan päästivät huonosti kiinni. Aina kun yritin pilkkoa nuljakkaita polvilumpioita ja ties mitä niveliä pienemmiksi, jotta saisin ne pakatuksi koiratiskiin, tuli joku vanhempi lihatiskin Anija tai Tarmo sanomaan, että SEIS. En ollut luusahan väärtti vielä silloin.
@@@
No, työstä sai palkkaa. Ja niin oli tarkoituskin, sillä kerättiin varoja Inter-Rail kortin ostamiseen vuotta nuoremman toverini kanssa. And one day: urku auki, rautatie oli meidän! Rinkassa oli Suomen lippu ja päässä rutkasti huimia odotuksia Euroopan rautateiltä ja etenkin maista ja mannuista. Vapaus! Vapaus! Vapaus! (Tunnen edelleen tuon saman kutkuttavan vapauden tunteen ja kihelmöivän seikkailun lähtiessäni omille reissuilleni autolla, junalla, lentokoneella, kajakille vesistöihin, suksilla kauas metsiin...)
@@@
https://www.youtube.com/watch?v=3EXjFZ1qtAA
@@@
No tico-tico! Siellä tuli pilkkahintaan myös h€lvetinmoinen ripuli majoneesikastikkeesta ja palanut nahka, kun touhu muutenkin oli rennompaa, eikä aurinkorasvojen kanssa oltu turhan tarkkoja. Si-si-si combrendo!
...ja mukana roikkui ne sakemannipojat, joista toisen kanssa tuli vietetyksi yö veneen allakin, kun herberge oli mennyt kiinni. Retkeilymaja siis.
https://www.youtube.com/watch?v=49omKzVvsO4
Jos täällä sattuu olemaan a) kilttejä b) kunnollisia c) siististi läksynsä lukeneita d) partionsa käyneitä ja e) isoskoulutuksessa mukana olleita rippinuoria, joilla f) elämä luirahti koulukirjojen välistä hoitelemaan isän vanhapiikasiskon työkaverin lapsia kauas maalle vanhapiian silmäin alle koko kesäksi TAHI vaihtoehtoisesti pääsi pikkuveljen, mamin ja papin kanssa Pariisiin kiertämään kulttuurinäkemyksiä, niin viimemainitussa tapauksessa silmiinne on voinut sattua noin neljä rönttäistä hippiä, joista kahdella (naisenpuolisia) roikkui paitsi siniristilippu rinkassa niin kuivamaan laitetut farkut, jotka oli juuriharjalla jossain laiturinkulmalla saatu pestyksi. Koko porukka todennäköisesti istui rannassa kivipaaden päällä, jonne oli levittänyt pyyhkeensä, avatut viinipullot ja oluet, juustonpalansa ja oliivit sekä puolikosteat pyykkinsä.
Niin me se porukka oltiin. Tuula, Bastil, Henning ja mä.
Tarinan ylöskirjaa tässä muistinsa syövereistä
Helga
...tarina jatkuu ehkä huomenna tai lähipäivinä.
Se on jatkokertomus. (Jos joku päättää lukijanuransa tähän stooriin niin mulle jää sentään stoori!)
4 kommenttia:
Tämä stoori oli just eikä melkein sitä, mitä olen vanhana hippinä ja kommuunissa Belgradin sivukaduilla eläneenä aina halunnut jonkun toisen suusta kuulla.
Risa,
heh, hauska kuulla! Elettiin ja otettiin elämästä irti elämyksiä, kokemuksia ja seikkailuita! Naurettiin päivänä muutamana kollegion kanssa (niiden, jotka on eläneet siis), kuinka iloisesti ja vapaasti saatiin kruisailla pitkin Eurooppaa, kun kännykästä kukaan ei ollut kuullutkaan ja connect call oli ainut yhteys Suomeen ja perheeseen. Ja saattoi soitella silloin kun huvitti. Ei soittanut, jos ei huvittanut, eikä se aina ollut mahdollistakaan, ellei kylän postista päässyt connect callia soittelemaan. Hyvä excusekin siinä :D
Oi iloinen nuoruus! Kerron lisää kun ehdin, päivystyslepotauko ja aamusta duuni jatkuu.
Helga
Jään odottamaan lisäjuttuja. Itse liftasin Harrin kanssa Jugoslaviaan, jonne jäimme kuukaudeksi, vaikka tarkoitus oli päästä Nepaliin guruja kuuntelemaan. Belgradin hippikommuunissa nukuin lattialla Lubican ja Apachen kyljessä sulassa sovussa.
Voih kyllä elämä oli huoletonta. Ja tässä sitä ollaan mummona aivan kuin ei mitään.
:D Voi noita aikoja! Ja mummoja ollaan aivan kuin ei mitään :D
Joskus kun kuuntelen omahyväisten nysvääjien marmatusta nykynuorison elämäntyylistä ja "kun mikään ei ole enää kohdillaan", niin hihittelen itsekseni, että hankkikaa elämä, jos sitä ei vielä ole ollut. Sillä semmoista oli meno entivanhaankin - jo lapsuudesta lähtien. Autossa ei kukaan ollut turvavöillä kiinni ja kun noin 6-vuotiaana löysin merkittävästi minua vanhemman sisarukseni tupakoimasta kavereittensa kanssa, sain maistaa hönkäykset minäkin :) Eikä tämän hullumpi (?) tullut. Tänäänkin olen ollut kantamassa muori-ikäisenä korttani kekoon ihmisten terveyden eteen. Vaikka tuli siellä veneen allakin nukutuksi.
t. Helga,
joka on ihan finaalissa pitkästä työputkesta, mutta aamusta helpottaa. Vielä pitää kytätä yön yli puhelinta. Se on soinut onneksi vasta kerran vajaa tunti sitten. Elän toivossa, ettei se soisi klo 02-05 välisenä aikana, joka on menolippu seuraavaan päivään varmaan itse kullakin. Nk. suden hetket, jolloinka olisi aivan pakko saada unta.
Lähetä kommentti