Kun nyt tuli tuo stoori aloitettua,
eikä saa vielä unta, kun hermostuttaa soiko tuo puhelinrakkine vielä, niin jatkan muistikuvissa matkustamista.
Henkilöt: 2 sakemannia, Tuula ja mä.
Paikka: Malagan linja-autoasema
Preussin pojat halusivat Malagan linja-autoasemalle syömään. Ja mitäpä sakemanni haluaa, ellei vähän pröystäillä: mustekalaa pöytään ja hyvää viiniä. Mustekala imukuppeineen oli kuin polkupyörän sisäkumia, mutta tunnelma mannermainen ja Preussin pojat hurmaavia. (Tässä vaiheessa he eivät vielä laskeneet rahojaan.)
Malagassa mukaan joukkueeseen saatiin hetkellisesti myös hipahtava Sveanmaan poika, jonka nimeä en muista. Hän bongasi meidät kadulla ja liittyi seurueeseen juomaan olutta. Valokuvassa Bastilin kiharat ovat hörsöllään ja Sveapoika nauraa kohti kurkkuaan. Minut ovat ottaneet keskelleen ja rutistavat molemmin puolin: kivoja poikia molemmat. Päälläni on farkut, Marimekon paita ja farkkuliivi. Tuohon aikaan olin näemmä aika kapoinen, sillä olin talvella rakastunut yhteen apteekkarin poikaan ja lopettanut sydäntuskissani syömisen lähes kokonaan. Siitä mitään tullut, mutta lähtipä kilot pikavauhtia.
Malagassa aurinko oli kuuma ja rinkka painoi selkää, mutta nuoruus ja hulluus piti henkeä yllä. Oliko me oltu ennen sitä Valenciassa vai siitäkö lähdettiin, en muista, mutta Valenciassa kyllä rannalla oltiin liian kauan ja käryttiin kuin pekonit pannulla. Vesi oli suolaista ja Sakemannin hiukset sojottivat joka suuntaan.
@@@
Huh huh niitä junamatkoja ristiin rastiin pitkin Espanjaa.
Oltiin välillä vähän juovuksissakin ja jollotettiin pelkästä uupumuksesta. Osa öistä tuli vietettyä junan loosheissa, joissa penkit sai vedettyä koko looshin käsittäväksi pediksi. Muistanpa nukkuuneeni jonain yönä looshin oven yläpuolella olleella tavarahyllylläkin, joskaan en ole varma oliko se tämä retki vai kokonaan toinen railaaminen.
Päästiin sitten Gibraltarille apinoiksi apinoiden joukkoon. Apinalaumaan saatiin vahvistukseksi kolme poikaa Marokosta. Yhden nimi oli Mourad ja hän oli syötävän nätti. Oliko siinä sitten Ahmed ja Mouhammad, en muista, mutta valokuva kertoo Marokon pojilla kaikilla olleen tunikat samaa kuosia. Näin jälkikäteen aatellen käy mielessä, että mitähän joukkoa sekin sakki oli ja minne olivat menossa. Joka tapauksessa kuvassa istutaan sulassa sovussa juomassa olutta jossain päin Gibraltarin katuja, ettei nuo Afrikan puolen pojat kovin hartaita muslimeja kyllä olleet.
Sakemannien ideoima Marokon valloitus tyssäsi lähtökuoppiin: eivät päässeet etenemään ilman viisumia. Viisumikonttorikin oli tuona päivänä kiinni, joten se suunnitelma tyssäsi sitten siihen. Vaan eipä hätiä mitiä, päätettiin ajella Madridiin ja siitä jotakin kautta päädyttiin Espanjan ja Ranskan rajalle Baskimaahan (Hendaye?). Railipassi on vielä jossakin tallella ja sieltä voisi reitin tsekkailla tarkalleen.
Espanjan ja Ranskan rajalla oli Marokon pojilla tukalampaa. Heidät napattiin takahuoneisiin aika pitkäksikin aikaa tutkailtavaksi. Suomen passia ei tarvinut kuin vilauttaa ja allér allér. Sakemannit jäivät jonkinlaiseen puolisatimeen, muttei kauaa heitäkään tarkasteltu.
@@@
Voi herrattu, kuka näitä kaikkia reissuja oikein laskee... ja kuka lukee? Risa-lukijani, ainut jäljelle jäänyt?
Mahtaisiko uni nyt tulla? Ehkä vaellan unen pehmeällä lautalla perheenemännäksi Saksanmaalle oikomaan olohuoneen verhoja. Nythän on oivallinen mahdollisuus matkustaa yön turvin luudalla minne ikinä haluaa, kun täysikuu valaisee maisemaa ja muutkin noidat lentävät luudillaan. Kuulen ulkoa luutien suhinan.
Pääsiäisterveisin Helga,
joka teippaa puhelimen ilmastointiteipillä ja pudottaa pakastimeen.
6 kommenttia:
Tosi hyvä huomio: Saksassa olohuoneen verhojen pn oltava millilleen tasaisilla laskoksilla. Onneksi kuitenkin jo katoavaa perinnettä. Et olisi sitä varmasti kestänyt: Kueche, Kinder und Kirche. 😝
Ootpa sinä reissannu. Hyvä niin, nuorena sitä pittää, vanahana ei ennee kehtoo (syy pieni eläke) Eipä mittää, oon sitä minnäe reissannu, nuorena. Olin rehin vuojen aupairina Zurichissä. Kolome ihanaa lasta ja kodinhoito. Hyvin mäni, kunnes rakastuin ihan silimittömästi. Suomalaiseen mieheen. 40 vuotta on oltu naimisissa ja onnee on riittännä.T. Kettumummo
Kettutyttömummu, oot nähäny palijon enemmän kun oot ollu pitkään Veitsisä. Meikä on reissannu aina, olipa rahhaa tai ei :) Viimeset pennit oon laittanu matkailuun monesa elämänvaiheesa mutta mulla ei oo ollu kesämökkiä, ei asuntoautua, en oo kylyväny rahhaa sukulaisille, enkä osta ikinä kalliita vaatteita tai kenkiä tai huonekaluja niinkö oon nähäny pienipalakkastenki tekevän (ja oon ihimetelly mistä ne saa kalliisiin kenkiin tai takkiloihin varraa). En oo asunu Eirasa, eikä mulla oo maata tilikun tilikkua. Vene mulla on, halapa kajakki, muttei purjevenettä eikä moottorivenettä tahi -kelekkaa.
Hulluna oon teheny töitä yötä päivää monta kymmentä vuotta ja niinkö nytki pääsiäisen omien viikkotöitten lisäksi päivystin. Oon noin kymmenenä jouluna ollu töisä kumuut ihimiset on istunu joulupöyäsä ommaistensa kanssa.
Nii sitte mää en oo menny kösilsukkukauppaan, enkä ostamaan maanvilijelystuotteita tai puutarhavwrmeitä enkä oo ikinä köyny kosmetolokilla tai hierojalla, jalakahoijosa kävviin kerran ko sain lahajakortin ja se oli pakko käyttää (oli kauhia koitos, en mee ennää ikinä). Kampaajalla mää käyn muitten ihimisten huomioonottamiseks.
Matkoille mää meen töitten takia niinkö tänäki vuonna ja kesäkuusa ois mentävä, mutten lähe ku en jaksa ku jouvvun olleen niin palijon töisä kesäkuusa, nii haluan illalla olla kotkna enkä ulukomailla työmatkalla.
Olin nuorena interrailaaja ja palijon töisä koulun ja opiskelujen yhteyesä, niin halavimmilla kulukuvälineillä pääsin vaikka minne.
Naimisisa ollesa ollaan reissattu melekein aina ihan omia teitä ja ostettu halavimmat lentoreitit Australiaan saakka siinä misä joku pariskunta haluaa luksusta ja ellää herroksi josakin viien tähen paikasa.
Niin se on menny tämä kulukeminen. :)
T. Helga
Sulla on sitte hyvä ja terve asenne elämiseen ja olemiseen.Onneks olokoon! En oo kuullu, että kukkaa olis suanu mukkaansa osakkeita, venneitä tai kultasia killuttimia.Perillisit niistä jiä nahistelemaan, että kuka suap Sarpanevat, kuka Palmut sun muut. Elämästä kannattaa naattia, matkustella, katella vähä mualimoo ja avartoo ajatusmualimoosa.
Myö papan kansa vietetään joka kuukauven alussa eläkepäevän kunniaks oikeita "kulutusjuhlia". Käävään kaapassa ja apteekissa, tankataan meijän sokota, haetaan kirjastosta lukemista (ai nii, tuohan olikii ilimasta) ja maksetaan lopuilla laskuja. Eikä meillä oo yhtää palamuakkaa, Jukka Palmu kuoli ja näivetty jo vuosia sitte. Vanahat sinappilasit on Kettukiven mökin sarpanevoja.Ja hyvin riittäävät:)
Kyllä myö siästetäännii, kaikki ponukset otetaan visusti talteen, vuatteet ostetaan kirpputorilta (paitsi Kettupapan, ku ei helekatikseen löyvy niin isoja), syksyt kuleksin metissä ja kerreen sienet ja marjat. Ja nii eispäin. Ja nii vuan toukokuussa lähetään Itävaltaan, Salzburgiin.
Jatketaan:)Lähen justiisa leipomaan riisipiirakoeta. Tule kahaville:)
Miekin tulisin mielelläni riisipiirakoita syömään. Osaan olla vaatimaton minäkin. Rismasta kaikki vaatteet. 😀
Hei Kettutyttötäti,
halavatun halavattu ko luin riisipiirakka-asiasta vasta nyt ja ne on varmaan jo pakkasesa ainaki osittain. Toivotan hienoa reissua teille kettupapan kansa Saltspurkkiin! Kävin joku vuosi sitte niillä nurkilla omatoimijunareissulla, josta taisin tänneki raportoijja. Olikohen kevät 2014, en muista. Saltspurkissa oli hienoa tunnelmaa pelipaikoilla, mutta meikäläinen ajeli vahingossa paikallisella onnikalla jonnekin huonommille alueille ja päätepysäkillä kuski ajoi mut autosta. En ymmärtäny niitten onnikka-aikatauluista mittään, oli kun pakanamaan kartastosta. Olin aatellu, että istun bussissa oottamasa, että se lähteeä tööräämään takasin keskustaan, mutta ei auttanu ku lähteä jalakasin lompsimaan. Löysin sitten jonkun pysäkin, josta meni toinen onnikka ja onneksi vielä keskustan huudeille, niin ei menny siitä päivästä ku osa ajellessa ympäriisä.
Siinä puistossa, mikä söönprunni tai luuvre se ykköspaikka onkaan, vai oliko luksemburgin puisto vai paloheinä, no eniveis, niin siellä oli japanilaisia kuin meren mutta ja ne hypähteli porukalla veikistelemään päät kallellaan ja huulet törröllään ku toinen otti niistä kuvia varmaanki naamakirijaan.
Niitä mootsartinkuulia älä osta, niitä saa palijon halavemmalla Liiteristä tai mistä vaan halapakaupasta Suomessa. Mutta senhän tiesitki varmaan.
Nostan hattua teiän eläkeputjetille! Tappaan jatkuvasti ihimisiä, jotka ellää sosiaaliavustuksella tai työttömyyskorvauksella tai ties millä ja siinä on kyllä miettimistä.
Risa otetaan kahaville mukkaan.
t. H,
reissussa Lapisa huilaamasa
Lähetä kommentti