Happeutuvia hiihtäjiä ja hapettuneita lajitovereita

Kuva: Helga

Tässä nyt vietetään pientä Lapin lomaa.

Oli pakko pääsiäisen jälkeen päästä happeutumaan, että jaksaa puskea eteenpäin.

Mietin, että mitä sitä sitten eläkkeellä sanoo, kun ei voi vedota breikkiin työelämästä? Ainahan pitää hirveästi kaklattaa kuinka on ollut tärkeitä kiireitä ja on ollut palaverfia ja kokousta ja Hyvin Tärkeitä Asioita päätettävänä ja osallisena historiallisiin tilanteisiin. 

Happeutumisesta tuli mieleen näin tajunnan virtana tilanne vuosien takaa eräästä kriittisesti sairaiden ihmisten hoitopaikasta, jossa vanha sairaanhoitaja puuskahti: "Kumma, että nuo lääkärit jatkuvasti käyttää sanontaa, että potilas happeutuu hyvin. Miksi sitä ei yksinkertaisesti voi sanoa selvällä suomen kielellä, että potilas hapettuu hyvin!"
Aattelin silloin mielessäni, että nyt on viisautta olla hiljaa, eikä sanoa sitä mitä aattelee. Että lukisit sinäkin joutessas vähän lisää oppikirjoja, niin et ihmettelisi.

No, tämä nyt oli tälläinen sivuloikka vaan. Vaikka digiloikka. Sehän on nyt niin muotisana.

@@@

On tämä nettimaailmakin oma sekalainen soppansa, jos kohta oli Salzburgin bussikarttakin, josta edellisen blogin kommenttiosiossa oli puhetta.
Kirjoitan nyt nimittäin Chrome-selaimen kautta ja se vetelee sanojen alle punaista viivaa ikään kuin kirjoitusvirheiden merkiksi, vaikka asetus on suomelle. Lisäksi se näyttää minulle näkyvässä pohjassa oikeassa reunassa valikkoa, jota ei näy IE:ssä eikä Safarissa. Otapa selvää näistäkin*.

Tähän liittyen luin aamutuimaan Kodin Kyber-opas, joka oli jollain opilla (viittaan edelle*) taltioitunut tabletin tiedostokansioon.
Linkki tässä: https://turvallisuuskomitea.fi/kodin-kyberopas-ohjeita-digitaaliseen-arkeen/

Sen verran olen vainoharhainen netin kanssa ollut aina, että joka ainoan sivuston alkuperän kyttään ensin, ennen kuin uskon mitään. Tuo Turvallisuuskomitea nimenä myös herätti epäluuloni, mutta näyttää olevan Puolustusministeriön (kirjoitan isolla ihan silkasta kunnioituksesta) tekeleitä, jotta jospa ainakin toistaiseksi siihen voi luottaa. Asiat oppaassa ovat laatutavaraa.

Ihan virkistykseksi tähän vain se Salzburgin bussikartta. Pääsisitkö perille tällä? :D
Tai perille voi päästä, mutta pääseekö takaisin, se onkin toinen juttu.

@@@

Arvauskilpailu: mistä tietää tulleensa vanhaksi ämmäksi?

Minäpä sanon: kädet kuivuu. Sen seurauksena joka kassinpohjalla on käsirasvatuubi. Suosittelen eritoten Liiteristä (Lidl) saatavia pieniä matkatuubeja nimeltä Cien Hand Lotion.

Sellainen löytyi juuri tietokonelaukun sivutaskusta,

@@@

Kuva: Helga

Tässä on ollut sen verran hyvät kelit, että piipahdin vähän tunturimajallakin hermostuttamassa hiihtokansaa. Voi yhden kerran, en paremmin sano, että tosi lihavat ihmiset (liikunta hyvästä sinällään) puskee suksilla hirveitä nousuja naama punakalpean kirjavana niin, että tohtoria sivusta hirvittää, koska piksahtaa joku sepelvaltimokalkki. Että mikä on tämä hiihtokansan vitsaus nimeltä "Kärsimys kirkastaa"? Se näyttäytyy myös äkäisyytenä ja ketutuksena, ei ilon ja riemun kiljahduksina. 

Kerronpa tapauksen:

Olin noussut tunturimajalle minäkin persuuksineni ja evästelin siinä tulipaikan lähistöllä. Viereeni tuli ladulta puuskuttava, arviolta eläkeikäinen pariskunta. Rouva rojahti viereen seinään nojailemaan ja ärisi isännälle, että kaivaa juomapulloa. Isäntä tervehti. Tuumin siinä heidän hengityksensä tasaannuttua, että komea keli kerrassaan! 

Myönsivät: näin on. 

Aprikoin: Säätila taitaa kuitenkin muuttua ja tulossa on huonompia päiviä. 

Pariskunta: (vaikenevat)
Aprikoin lisää: ...mutta taisi olla niin sekavat ennusteet, ettei niistä oikein saanut tolkkua.
Rouva (katsoo tiukan totisena myssynsä alta): No otetaan nyt kumminkin päivä kerrallaan ja nautitaan tästä päivästä, eikä murehdita vielä huomista.
Minä: ...öhhh...no näin, näin tosiaan on.
(Että antaa kaikkien kukkien kukkia, kukkia vaan. Mutta rouva aatteli, ettei sentään ihan kaikkien. Suomeksi: "Pää kiinni, senkin pahanilman lintu!")

Keräilin siinä hiljokseen kamppeeni reppuseen, toivottelin heille iloisena hyvät loppupäivät ja hävisin takavasemmalle nauttimaan upeasta säästä ja ottamaan vähän kuvamuistoja.

Mitä opimme tästä? Ei kannata mennä viisastelemaan, eivätkä kaikki ole juttutuulella (etenkään hiihtäjät). Että sitäs sain mitä tilasin, minä suulas kuivakäsiämmä.

@@@

Tulikin siitä mieleen, että taidanpa lähteä ladulle, josko siellä tulisi huonolle tuulelle. Räkä valuisi poskelle, jalat sutkuttaisi kuin tuskassa, pumppu hakkaisi tuhatta ja sataa, silmät pullistuisivat päästä, hiki virtaisi silmäkuoppiin, kulmakarvain välissä olisi naama rypyllään, huulipielet (joista valuisi sylkyä) olisivat alaspäin ja päässä kiljuisi syyttävä urheiluselostajan ääni: "Hän tulee, sieltä hän tulee, jaksaa jaksaako!? Voittaako Dählien, ei ei jaksa, hiipuuko - hiipuu! Puskee puskee, ei jaksa, ei! Suomi häviää jälleen! Taas menetetään mitali, ei pystynyt tämäkään hiiht...."
Ja palaan sitten nyrein ilmein ja tyytymättömänä suoritteeseeni kämpälle saunomaan.

Uskoitteko?
Hyvä. En minäkään. En missään nimessä tee tuota, vaan nautin ladusta. Etenen niin hitaasti, että hiihto tuo hyvän mielen, eikä pumppu jyskytä korvissa. En suorita yhtään mitään, en itselleni enkä muillekaan. (En koskaan, koskaan laske ainuttakaan kilometriä, sillä se on kaiken suorittamisen alku ja juuri. Tässäkin lajissa.)

Teitä tervehtäen,
Helga

Kuva: edelleen miä itte