Kun nyt tuli tuo stoori aloitettua,
eikä saa vielä unta, kun hermostuttaa soiko tuo puhelinrakkine vielä, niin jatkan muistikuvissa matkustamista.
Henkilöt: 2 sakemannia, Tuula ja mä.
Paikka: Malagan linja-autoasema
Preussin pojat halusivat Malagan linja-autoasemalle syömään. Ja mitäpä sakemanni haluaa, ellei vähän pröystäillä: mustekalaa pöytään ja hyvää viiniä. Mustekala imukuppeineen oli kuin polkupyörän sisäkumia, mutta tunnelma mannermainen ja Preussin pojat hurmaavia. (Tässä vaiheessa he eivät vielä laskeneet rahojaan.)
Malagassa mukaan joukkueeseen saatiin hetkellisesti myös hipahtava Sveanmaan poika, jonka nimeä en muista. Hän bongasi meidät kadulla ja liittyi seurueeseen juomaan olutta. Valokuvassa Bastilin kiharat ovat hörsöllään ja Sveapoika nauraa kohti kurkkuaan. Minut ovat ottaneet keskelleen ja rutistavat molemmin puolin: kivoja poikia molemmat. Päälläni on farkut, Marimekon paita ja farkkuliivi. Tuohon aikaan olin näemmä aika kapoinen, sillä olin talvella rakastunut yhteen apteekkarin poikaan ja lopettanut sydäntuskissani syömisen lähes kokonaan. Siitä mitään tullut, mutta lähtipä kilot pikavauhtia.
Malagassa aurinko oli kuuma ja rinkka painoi selkää, mutta nuoruus ja hulluus piti henkeä yllä. Oliko me oltu ennen sitä Valenciassa vai siitäkö lähdettiin, en muista, mutta Valenciassa kyllä rannalla oltiin liian kauan ja käryttiin kuin pekonit pannulla. Vesi oli suolaista ja Sakemannin hiukset sojottivat joka suuntaan.
@@@
Huh huh niitä junamatkoja ristiin rastiin pitkin Espanjaa.
Oltiin välillä vähän juovuksissakin ja jollotettiin pelkästä uupumuksesta. Osa öistä tuli vietettyä junan loosheissa, joissa penkit sai vedettyä koko looshin käsittäväksi pediksi. Muistanpa nukkuuneeni jonain yönä looshin oven yläpuolella olleella tavarahyllylläkin, joskaan en ole varma oliko se tämä retki vai kokonaan toinen railaaminen.
Päästiin sitten Gibraltarille apinoiksi apinoiden joukkoon. Apinalaumaan saatiin vahvistukseksi kolme poikaa Marokosta. Yhden nimi oli Mourad ja hän oli syötävän nätti. Oliko siinä sitten Ahmed ja Mouhammad, en muista, mutta valokuva kertoo Marokon pojilla kaikilla olleen tunikat samaa kuosia. Näin jälkikäteen aatellen käy mielessä, että mitähän joukkoa sekin sakki oli ja minne olivat menossa. Joka tapauksessa kuvassa istutaan sulassa sovussa juomassa olutta jossain päin Gibraltarin katuja, ettei nuo Afrikan puolen pojat kovin hartaita muslimeja kyllä olleet.
Sakemannien ideoima Marokon valloitus tyssäsi lähtökuoppiin: eivät päässeet etenemään ilman viisumia. Viisumikonttorikin oli tuona päivänä kiinni, joten se suunnitelma tyssäsi sitten siihen. Vaan eipä hätiä mitiä, päätettiin ajella Madridiin ja siitä jotakin kautta päädyttiin Espanjan ja Ranskan rajalle Baskimaahan (Hendaye?). Railipassi on vielä jossakin tallella ja sieltä voisi reitin tsekkailla tarkalleen.
Espanjan ja Ranskan rajalla oli Marokon pojilla tukalampaa. Heidät napattiin takahuoneisiin aika pitkäksikin aikaa tutkailtavaksi. Suomen passia ei tarvinut kuin vilauttaa ja allér allér. Sakemannit jäivät jonkinlaiseen puolisatimeen, muttei kauaa heitäkään tarkasteltu.
@@@
Voi herrattu, kuka näitä kaikkia reissuja oikein laskee... ja kuka lukee? Risa-lukijani, ainut jäljelle jäänyt?
Mahtaisiko uni nyt tulla? Ehkä vaellan unen pehmeällä lautalla perheenemännäksi Saksanmaalle oikomaan olohuoneen verhoja. Nythän on oivallinen mahdollisuus matkustaa yön turvin luudalla minne ikinä haluaa, kun täysikuu valaisee maisemaa ja muutkin noidat lentävät luudillaan. Kuulen ulkoa luutien suhinan.
Pääsiäisterveisin Helga,
joka teippaa puhelimen ilmastointiteipillä ja pudottaa pakastimeen.
