Muista pyhittää lepopäiväsi.
Sanon minä itselleni. Ja unohdan sen silti. Olen selannut liki kaksisataa sivua materiaalia huomista kokousta varten. Olen tehnyt pakastehernesoppaa (ei sinällään mikään suuri ponnistus, ks. alla.). Olen korjannut pyörää ja käynyt sillä liian lyhyen lenkin, josta piti tulla merkittävästi pidempi, mutta elämässähän ei aina asiat mene niin kuin suunnittelee. Olen lakaissut ulkovaraston hiekkaisen lattian. Olen raaputtanut porkkanoita. Olen ... Jaba-jaa: Laiska töitään laskee.
@@@
Hernesosekeitto
1 pussi pakasteherneitä, suomalaisia ehdottomasti
0.75 l kuumaa vettä (keittimessä keitän)
1,5 kasvisliemikuutiota
2 valkosipulin kynttä
mustapippuria
1. keitä vesi
2. nakkaa kaikki kattilaan
3. anna kiehahtaa
4. kaiva Pamix alakaapista
5. surauta soseeksi
6. etsi vanhat krutongit
7. heitä keiton pinnalle
8. syö - hyvää!
Tuossa kuvassa on mun keittoni.
@@@
Kyllä on toistaitoinen olo kaikesta huolimatta. Hapen puutetta?
Taidan silpaista itteni takaisin pyörän päälle ja lähteä vinssaamaan lähikentälle kattelemaan, kun nappulajalkapalloilijat harjoittelee. Voi sitä elon riemua, kun ne viilettää polvisuojat tanassa menemään ja kiljuu ilosta! Kuinka lapsella onkaan vielä liikunnan ilo ja riemu pelipaitansa alla.
Vaan niin on aina joku verenhimoinen isä taikka äiti kentän reunalla raakkumassa, että lujempaa, kovempaa, korkeammalta, älä mieti- mene! Voita! Ryysää! Kiilaa! Kampita! Äiti haluaa kultamitaleita! Isä haluaa sut Englannin liigaan! Me halutaan mai-netta, mainetta etkö tajua hemmetti vie! Ei sua turhaan ole ponnistettu väliliha sinkuen maailmaan! Ei sua turhanpäiten ole imetetty, syötetty, soseutettu, mössätty, lusikoitu ja työnnetty D-vitamiinia kitusiin. Me halutaan palkkio - me halutaan kunniaa meille: kaikki meille heti tänne nyt senkin kiittämätön kakara! Voita ainakin naapurin typerä Aleksi, Eevertti, Iikka ja Hermanni. Jos susta ei muuhun kerta ole.
@@@
No öh, syrjähdin.
Lähden mulkoilemaan vierestä niitä verenhimoisia vanhempia.
Teidän Helga
2 kommenttia:
Helkasein! Voe että kun kuullostaa tutulle tuo kentän reunalla roikkuminen, mutta sitä sonnan huutamista en kyllä myönnä. Ja mitteepä myöntee semmosta mitä ei oo ikänä mualimassa tehnyt. Kettuperheen poejat pelas aekonaan jiäkiekkoo. Myllypuron, Tikkurilan ja Hernesaaren hallit tul tutuiksi. Enimmäkseen kylläkin tuolle jäläkikasvulle ja Kettupapalle. Olin ite enimmän aekoo huoltohommissa. Joskus kyllä kahtomassa ja jännäämässä harjotuksia ja pelijä. Huolehin kotona ravinnosta ja jäläkipyykistä. Tarkoitan tällä nyt hikipyykkiä enkä mittää debriefinkiä hävityn pelin jäläkeen.
Kettupappa todisti usseemman kerran, kun vanahemmat huuteli kaukalon reunalta hävyttömyyksiä näille pienille natiaisille. Semmosta kun, että tapa se, tapa se, runttaa helevettii niin, että tietää jne. Ite kuulin helsinkiläesessä kaappakeskuksesta miten nuori äeti komens lastaan, ihan siinä keskellä Hesen hampurilaespöytiä sanomalla, että elä leiki hengelläs. Kyllä meni kylymiä värreitä pitkin selekäpiitä. Että äet immeinen voipi piästellä suustaan tuommosta. Vahvisti vuan muuttohaaveita. Että poes poekkeen het kun mahollista. Jos ei Helsingistä, niin aenakii täsät lähiöstä. Se muutto tulikii sitte aekanaan.
Monasti on tullu mieleen, että mitähän niistäkii poejista sitte lopulta tuli. Tuliko pellaajia vae tuliko tappajia. Kannustusta aenakii saevat enempi tuohon tappamismeininkiin.
Näellä puhheilla tämmösenä kaaniina kevätpäevänä. Terveisin. Kettumummo
Kaunis tuo pariskunta, kumpikin keskittynyt omiin hommiinsa, niin kuin pitkässä liitossa usein tapahtuu.
Jotenkin symppaan noita kentän laidalla kakaroilleen karjuvia vanhempia. Ne sentään ovat siellä. Minulta ei riittänyt kuin hyvin rajoitetusti jos ollenkaan aikaa ja energiaa kentänlaidalla huuteluun ja mokkapalojen paisteluun.
Nautitaan kesästä, havahduin äsken, ettei viime kesänä tainnut olla koko kesänä näin lämmintä kuin tänään!
Tervehtii
Lea
Lähetä kommentti