Posion Pentikäisiä, kampanisuja ja jaloittelua ajotauolla

Kuva: Pentikin myymälä, Posio (oma arkisto)

Kävin ohikulkumatkalla Pentikin Posion valtakunnassa.
Muistan ne ajat, kun ihmiset ihan tosissaan ostelivat Pentikin tavaroita ja astioita kotinsa komistukseksi. Alun alkaen oli niitä poltetun ja lasitetun saven kupposia vähän joka lähtöön, oli sipulipurkkia, porokynttilää, keraamisia tauluja, kahvikupposia, kirkkoveneen savesta tehtyä pienoismallia, tekstiilejä ja poroaihetta siellä täällä ja tuolla. Naapurin rouva keräsi niitä savisia kukkavaaseja, riekkoja ja ties mitä rihkamaa kirjahyllyn täyteen. Naisellahan on genomissaan roinankeruugeeni, jonka ekspressoitumista eli "henkiin heräämistä" täytyy toisella geenillä jarruttaa. Kaikilla se ei kuitenkaan jarruunnu riittävässä määrin - ja tähän kohtaan osui Pentikäisten täsmäisku kuin tomaatti silmään.

Viime talvena kuulin radiosta Anu Pentikäisen haastattelun.
Kovin työteliäs ja ahkera pariskunta on kyseessä, eikä menestys ja hyvin vetänyt kauppa tullut ilmaiseksi. Moni perheenäiti ja taiteisiin kallellaan oleva nainen on tätä sittemmin yrittänyt monenmoisilla käden tuotoksilla, mutta harva on Pentikäisten tapaan onnistunut haukkaamaan menestyksen makeaa kaakkua omilla askartelutuotteillaan. Että hattua saa nostaa Pentikin menestykselle.


@@@


Eikä sellaista taidemuseon kanttiinia tai taidetuotteiden myymälää olekaan, jossa ei olisi sitä Sinikkaa, Sirkkua tai Saria, joka on rekrytoitu kasööriksi näihin kuvioihin. Hänellä on taiteellisesti leikatut hiukset, alvaraaltomainen pukeutuminen, hopeinen Kalevala-korun rannekoru ja riippuvat Kalevala-korun korvahelyt. Hänellä ei missään nimessä ole irtoripsiä, ei voimakasta huulipunaa, eikä meikkivoidetta puhumattakaan hiilellä vedetyistä kulmakarvoista. Kulmat hän on nätisti nyppinyt ohuen graafisiksi, sipaissut hieman Lumenea ja laittanut väritöntä kynsilakkaa. Hänen puhetyylinsä ei ole kuin Dove-saippuan markettiedustajalla, vaan hän puhuu hieman suomenruotsalaisittain ääntäen ja antaa hienostuneen vaikutelman kaikkinensa. Hienostunutta tuotteistoa sivistyneelle ostajakunnalle. Antaa kaikkien savikukkasten kukkia, kukkia vaan!

@@@


No, Pentik-mäellä oli ystävällinen tunnelma ja kaikkinensa mukava huilitauko ennen kuin auton keula läksi hieman poikkeuksellista reittiä nousemaan kohti Lapinmaata. Suosittelen piipahdusta Posiolle, jossa kannattaa käydä muutamassa muussakin putiikissa jättämässä edes pari euroa tälle paikkakunnalle, jossa työtarjouksia ei ole läjäpäin, eikä kunnalla etelänvaresten kaupunkien kaltaisia varoja kuntalaistensa hyvinvointiin.
Sivumennen sanoen Posion kunta teki emämunauksen antaessaan tuulimyllyille rakennusoikeuden maisemaa pilaamaan. Iso kimppu risuja tuonaikaisille typerille päättäjille, jotka sallivat ropeleiden kousta horisonttiin. Tuulimyllyistä ei ole kunnalle ollut juuri mitään taloudellista hyötyä, mutta mainehaitta sitäkin suurempi.

Lappilainen kampanisu, johon ei kuulemma kuulu sokeria pinnalle, sanoi lappilainen ystäväni. Mutta tämä Pentik-kahvilan nisu oli varsin hyvä versio tästä leivonnaisesta. Aivan oikeita ei kuulemma saa muualta kuin Rovaniemeltä kotileipomo Antinkaaposta (sanovat rovaniemeläiset :D).


@@@

Pentik-mäen myymälästä vielä sen verran, että siellä on mainio museo, jossa on monenmoista vanhaa kampetta nähtävänä. Hauskoja atmosfäärejä kaikkinensa ja näyttelyyn kannattaakin ehdottomasti tutustua, kun sielläpäin liikkuu.

 
@@@


Kaikkinensa kumminkin tuli tunne, että those were the days: nyt olisi pikapikaa uuden tuotekehittelyn paikka, sillä kovin kauaa ei porolautasille enää markkinarakoa ole. Nykysukupolvet eivät innostu muinaissaamelaisista piirroskuvista, eivätkä paksureunaisista savikahvikupeista. Eivät myöskään kivimöykkytyyppisistä kyntteliköistä tai keraamisista riekoista. Hieman menneen ajan kasarimeininkiä on myös särjetyistä kahvikupeista tehdyissä mosaiikkipinnoissa värivalintoineen. Toki desiqualillakin on toistaiseksi ostajansa, mutta pelkäänpä pahoin, että näillä eväillä ei kauaa savea dreijata.
Meikäläinen on, kuten tarkkasilmäinen lukija tietää,
kaiken roinan ja turhan tavaran vastustaja, joten en näe omassa kodossani sijaa hyllyjä täyttäville vaaseille ja kyntteliköille, mutta villahuopa on aina tarpeen, jos johonkin nyt panostaisin.


@@@


Kaikkea hyvää Pentikille työnantajana ja veronmaksajana, jos kohta en ole enää ihan varma, maksavatko Pentikäiset veronsa Posiolle. Tehdas ja sen liepeille muodostuva yhteisö kuitenkin tuo työtä tuohon työtilaisuuksia kipeästi tarvitsevaan kuntaan.


Oikein paljon tervemenon toivotuksia tutustumismatkalle Posiolle ja varokaa poroja!


Teidän Helga,
joka huristeli Pentik-mäeltä omille teilleen




Onhan nämä kauniita, ei voi kiistää!