Rientäviä aikoja, shortsien havinaa ja puolikkaita pisteitä

Helgan kuva-arkistoa

Kylläpä aika rientää.

Ehkä lukijanikin on ollut kiireinen?

Nyt on kuitenkin Herran rauha ja aikaa miettiä, mistä alottaisi. Talonmies ja koira ovat poikaporukalla reissussa ja elää voi kuten itselle passaa. Huusholli on omituisen hiljainen. Ei tälläiseen ole oikein tottunutkaan täällä kotinurkissa, jos kohta metsämökillä se on tavallinen olomuoto.

Nyt sitä joka käänteessä varoo kompastumasta koiraan, joka on vanhemmuuttaan alkanut köpötellä hissukseen varjonani. Tehdessäni äkkinäisen suunnanmuutoksen se on liian hidas reagoidakseen ja vain seistä töllöttää edessäni. Väistelen sitä nytkin vanhasta tottumuksesta, vaikka olisi vapaus kulkea ja kääntyillä mielensä mukaan. (Elämän pieniä iloja!)

@@@

Ponkaisin aamusta ylös kuuden maissa ja säntäsin tekemään ensi viikon kirjallisia töitä vain huomatakseni, että olin työstänyt dokumenttia, josta kyllä oli jo hiotumpikin versio olemassa ja olen sen ihan itse tehnyt, mutten muistanut. Niin siinä käy, kun höyryää menemään. 

Siitä tympiintyneenä keskeytin koko prosessin ja siirryin silittämään paitojani. Se on äärimmäisen harvinaista, sillä  tämän talon silittäjä numero yksi on aina ollut talonmies. Silittäessä muistelin keskikoulun kotitalousopin tunteja. Ehkä lukijanikin muistaa? Meitä opetettiin siellä silittämään paitaa. Paljon siitä ei tosin ole mielenviereen jäänyt, koskapa aprikoitsin, onko paidan silittämisessä jokin järjestys. Meneekö kaulus nappirivin edelle vai kiilaavatko mansetit kaiken yläpuolelle? Silitetäänkö hihoista etu- ja takapuoli yhtä aikaa vastakkain, vai oliko joskus joku hihalauta?

Siinä sitä on pulmaa kerrakseen ihan kiivaimmasta päästä.

"Menneen talven marjat itselleni pakastin..."
Kuva: Helga

@@@

Aikani turhan päiten riehuttuani syöksyin kolopallokentälle pelaamaan kierroksen skottiruutujen havinassa. Tällä kertaa tosin ennemminkin shortsien havinassa, kun pelikaverina oli hieman ikäistäni nuorempi tutun mieskollegan kollegaveli. Saman ammatin edustajien kanssa on helppo oleilla vapaa-aikanakin: tietää kuinka heidän ajatus kulkee. Toisaalta ei myöskään tarvi varoa paljastumista (eikä joutua kenenkään peukalon syylää tai turpoilevaa polvea tutkimaan kesken kierroksen). 

Eipä ollut muita meidän ryhmässä, vaikka kenttä oli tupaten täynnä. Saapa nähdä alkavatko jutut kiertää.  "Helga pelaamassa Herra NN:n kanssa - mies matkoilla. Lue koko juttu Iltasanomista."

Peli meni vähän sii ja soo eniveis, mikä ei johtunut peliseurasta, joka oli mitä viehättävin. Svingi vaan on vielä ruosteessa, mutta ketä kiinnostaa. Svingailen sen minkä muilta toimiltani ehdin, sillä hevoshommia en jätä ja tämä saa olla toissijaista toimintaa edelleen.  Hevospuolella harjoiteltiin tällä viikolla laukanvaihtoja ratsukoulun omistamalla hevosella. Sekin oli viehättävää seuraa. 

@@@

Illalla piti ottaa kaurakeksit paketista ja latoa ne muovirasiaan poisvietäväksi jollekin pahaa-aavistamattomalle uhrille. Siinä on tuote, jota ei meikäläisen huusholliin parane tuoda lainkaan. Ei etenkään puolen kilon paketissa, sillä syön ne kerralla kaikki saaden vatsani tosi kipeäksi.

Pakkasin ne muovirasiaan ja vien tyttären perheeseen. Jospa omena olisi pudonnut kauas puusta ja kykenisi tarjoilemaan niitä perheelleen yksin kappalein.

Lohdutuksena menetyksestä (rasia on vielä pöydällä kansi visusti kiinni) tarttui käteni hedelmätoffeepakettiin äskeisellä kauppareissulla. Katsoin kättä moittivasti, mutta se oli häpeilemätön ja tuikkasi karamellit ostoskärryyn, hyväkäs! Söin siitä itseltäni salaa juuri aimo osan. Karmea makeanhimo!

Kuva: Helga

@@@

Lopuksi hieman filosofiaa.

Eräs hyvin pitkäaikainen tuttavani kertoi yrittäneensä ainakaan lääkikseen ja sanoi:

                   "Jäin puolen pisteen päähän."

Heti tuli mieleen useampikin tapaus, joissa muistan saman excusen kuulleeni:

                   "Englannin kirjoituksissa jäin pisteen päähän laudaturista."

                  "Tentissä olisin saanut erinomaisen arvosanan, jos osatentti ei olisi jäänyt puolen pisteen                      päähän."

                   Yksi opettajankoulutukseen pyrkinyt pisteen päähän jääjä myös tulee mieleen.

Conclusion:

Hemmetin moinen määrä on noita pisteen päähän jääneitä. Niitä on moninkertainen määrä yhdellä pisteellä rajaa hipoen sisään päässeisiin nähden. Ilmeisesti joku universaali jumituskohta on tuohon "pisteen päähän mistä tahansa asiasta"-kohtaan kiinnitetty. Se on kuin liimapaperi: juuri kun on pääsemässä sisään / voittamassa arpajaisissa / kirjoittamassa ylioppilaaksi, jääkin jumiin pisteen päähän. Armotonta menoa.

Kuva: Helgan arkisto

...ja en katsonut... ehkä lukijani katsoi? Kuninkaallisia häitä meinaan.

Kuulumisiin,

Helga